Pauli Marttina
| Pauli Marttina | |
|---|---|
 Pauli Marttina luutnanttina. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. joulukuuta 1898 Viipuri |
| Kuollut | 25. tammikuuta 1963 (64 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | Toimittaja |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi Saksa |
| Palvelusvuodet | 1920 - 1945 |
| Taistelut ja sodat | Suomen sisällissota, Heimosodat, Talvisota, Jatkosota, Lapinsota |
| Sotilasarvo | Majuri |
| Joukko-osasto | Karjalan kaartin rykmentti, Reserviupseerikoulu, Pohjan rykmentti, Puolustusvoimain pääesikunta, Erillinen pataljoona 4, Saksalaismielinen vastarintaliike Suomessa |
Paul (Pauli) Marttina (14. joulukuuta 1898 Viipuri[1] – 25. tammikuuta 1963[1][2]) oli suomalainen sotilas.[3] Hänen lempinimiään olivat muun muassa Paukka ja Kalmiston Janne.[4]
Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marttina syntyi viipurilaiseen kauppiasperheeseen, jonka suku oli kotoisin Aunuksen Säämäjärveltä. Hän kävi seitsemän luokkaa Viipurin yhteiskoulua.[5] Marttina osallistui Suomen sisällissotaan vapauduttuaan sotavankeudesta Viipurissa[5] ja myöhemmin sisällissodan jälkeen Aunuksen retkikuntaan. Kyseisen retken aikoihin hänet ylennettiin vääpeliksi.
Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aunuksesta palattuaan hän osallistui itsenäisen Suomen ensimmäiselle reserviupseerikurssille vuonna 1920. Samalla hän sai Suomen kansalaisuuden. Kursseilta palattuaan hän astui vakinaiseen palvelukseen Karjalan kaartin rykmenttiin. Rykmentissä hän palveli aina vuoteen 1928 saakka, jolloin luutnantiksi ylennyt Marttina siirrettiin kouluttajaksi Reserviupseerikouluun. Kouluttajana hän toimi noin vuoden, jonka jälkeen hän palveli Pohjan rykmentissä aina vuoteen 1936 saakka. Tällöin hänet siirrettiin tiedustelusta vastaavaan Puolustusvoimain Tilastotoimiston alatoimistoon.[6]
Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisodan syttyessä Puolustusvoimain Tilastotoimistosta tuli Tiedusteluosasto ja sen alaisuuteen perustettiin kaukopartio-osasto, johon myös Marttina siirrettiin. Hän oli todennut jo talvisodan alla Kajaanissa, että Suomi oli valmistautunut huonosti partiointiin, ja ehdottanut 25. marraskuuta 1939 yleisesikunnalle, että sissi- ja tiedustelutoiminnassa tulisi sodan syttyessä käyttää itäkarjalaisia asekuntoisia pakolaismiehiä.[7] Hän toimi Osasto Marttinan eli Kainuun kaukopartio-osaston johtajana, ja hänet ylennettiin vuonna 1940 kapteeniksi ja 1942 majuriksi.
Kolme päivää ennen jatkosodan syttymistä Marttina johti 16 miehen siviiliasuista iskuryhmää, jonka tehtävänä oli saksalaisten toimeksiannosta ja Luftwaffen avustuksella tuhota Stalinin kanavan portit ja katkaista Muurmannin rata. Isku tunnettiin nimellä Operaatio Erich. Ryhmä ei kuitenkaan onnistunut tehtävässään.[8]
Syksyllä 1944 järjesti siellä inkeriläisille, itäkarjalaisille ja sotavangeille vääriä papereita ja työpaikkoja sekä auttoi näitä Ruotsiin.
Lapin sodan aikana Martina toimi Sicherheitsdienstin perustaman vastarintaliikkeen yhdyshenkilönä Ruotsissa [9]. Punainen Valpo etsintäkuulutti Martinan kesällä 1945. Hän erosi armeijan palveluksesta ja pakeni Ruotsin kautta Venezuelaan. Hänen esimiehensä eversti Yrjö Pöyhösen kirjoittaman työtodistuksen mukaan hänen palveluksensa Yleisesikunnan ja pääesikunnan tilastotoimistossa sekä sodan aikana Päämajan tiedusteluosastossa alkoi 15. huhtikuuta 1936 ja päättyi 31. joulukuuta 1945.[10]
Sotien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomeen Marttina palasi vuonna 1950 ja toimi sen jälkeen Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien ulkomaanosaston toimittajana.[11] [2]
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten syöjiltä sijoilta : muisteluksia Vienan ja Aunuksen vainovuosilta, WSOY Porvoo 1935
- Kaukopartio-opas KAPO 1944
- Vahingossa Venezuelaan : Kevyt kertomus raskaasta retkestä, WSOY Porvoo 1952
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mirko Harjula: ”Liite 6: Venäjän Karjalassa 1917-1922 vaikuttaneiden henkilöiden henkilötietoja”, Venäjän Karjala ja Muurmanni 1914-1922, s. 309. Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-916-6.
- Eero Marttinen & Jorma Tikkanen (toim.): Ampukaa arvojärjestyksessä: Osasto Marttinan jälkeenjääneet paperit. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29616-3.
- Janhila, Jaana (toim.): Sissisotaa kaukopartiossa: Osasto Marttinan partiokertomukset 1941-1942. Helsinki, Jyväskylä: Minerva kustannus, 2009. ISBN 978-952-492-305-7.
- Rislakki, Jukka: Erittäin salainen: vakoilu Suomessa. Love kirjat, 1982. ISBN 951-835-057-4.
- Tikkanen, Pentti H.: Päämajan sissit. Hämeenlinna: Karisto, 1996. ISBN 951-23-3577-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Janhila (toim.) 2009, 105
- ↑ a b http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-artikkelit/KH1963_01-02_234a.pdf
- ↑ Tikkanen 1996: 101, 117.
- ↑ Tikkanen 1996: 104.
- ↑ a b Janhila (toim.) 2009, 98
- ↑ Tikkanen 1996: 101, 116.
- ↑ Rislakki, Jukka: Erittäin salainen. Vakoilu Suomessa, s. 238. LOVE KIRJAT, 1982.
- ↑ Rislakki, Jukka: Erittäin salainen. Vakoilu Suomessa, s. 174. LOVE KIRJAT, 1982.
- ↑ Lappalainen 1997, s. 110–111
- ↑ Ampukaa arvojärjestyksessä: osasto Marttinan jälkeenjääneet paperit (toim. Eero Marttinen & Jorma Tikkanen) 2004, 58
- ↑ Tikkanen 1996: 116–117.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Paul Marttina : Räjähdyskomennuskunnan seikkailut Aunuksessa v. 1919, Hakkapeliitta, 18.05.1929, nro 19-20, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||
