Asumaniemi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Asumaniemi on Väinö Linnan luoma kuvitteellinen hahmo, nuori täydennysmies romaanissa Tuntematon sotilas.

Henkilö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsinkiläinen Asumaniemi saapuu täydennysmiehenä konekiväärikomppanian kolmanteen joukkueeseen kesäkuussa 1944 Hietasen ollessa sen johtajana.[1] Hän kuuluu vuonna 1925 syntyneeseen ikäluokkaan. Asumaniemen saapuessa komppania on Laatokan koillispuolella vetäytymässä Syväriltä kohti Tarton rauhan rajaa ja Hietasen, aiemmin Koskelan, johtama joukkue on kärsinyt pahimmat miehistötappiot. Joukkueeseen sijoitetaan neljä alokasta, joista romaanin kertoja mainitsee nimeltä vain Asumaniemen.[2] Asumaniemi erottuu kolmesta muusta alokkaasta rehvakkaana urheilijatyyppinä, jonka ensimmäinen repliikki romaanissa on uhoava:

»Missä niitä ryssiä on, että saa ruveta tappaan?»

Asumaniemi tuo joukkueeseen stadin slangia puhuvan koulupojan maailmaa, joka ei aina väisty edes taistelutilanteissa: "Lähdettekö mukaan? - Mä yks! Asumaniemi nosti kätensä reippaasti kuin koululainen viitatessaan."[3]

Muiden alokkaiden jännittäessä Koskelaa ja Rokkaa Asumaniemi suhtautuu heihin luontevasti ja tasaveroisesti. Hänestä tulee erittäin pidetty, koska hän tuo sodan perääntymisvaiheen väsyneeseen ja masentuneeseen ilmapiiriin vielä kerran sitä iloisten ja reippaiden nuorukaisten henkeä, joka vallitsi sodan alussa kolme vuotta aikaisemmin. Vanhala arveleekin Asumaniemen päätyvän vielä upseerikouluun.[4] Asumaniemi ehtii kuitenkin mukaan järkyttäviin tapahtumiin. Haavoittunut Rokka esittää hänet vänrikki Jalovaaralle yhtenä joukkueen kantavista voimista. Asumaniemi kaatuu iskuryhmän hyökkäyksessä, joka on romaanin viimeisiä toiminnallisia kohtauksia. Asumaniemen viimeiset sanat kuuluvat:

»Se on vasemmalla puolella... Sydän on vasemmalla puolella...»

Asumaniemen kasvoille jää hänen kuollessaan hämmästynyt ilme, ja romaanin kertojan mukaan Asumaniemelle on jäänyt pieni hetki aikaa tajuta, että elämällä leikkiminen voi johtaa sen menettämiseen. Asumaniemen voi päätellä kaatuneen konekiväärikomppanian viimeisessä taistelussa syyskuun alussa 1944 Loimolassa, jossa koko pataljoona oli Suomen ja Neuvostoliiton aselevon alkaessa.[5] Hänet haudataan Helsinkiin Hietaniemen hautausmaan sankarihauta-alueelle, jota on syksyllä 1944 jouduttu jälleen kerran laajentamaan, ja todennäköisesti hänen nimensä kirjoitetaan myös hänen koulunsa sankaritauluun.[6]

Analyysia hahmosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen astumistaan asepalvelukseen Asumaniemi on opiskellut muutaman vuoden oppikoulussa, jossa hän on käynyt osan luokista kahteen kertaan. Hänen koulunsa on todennäköisesti ollut Kallion yhteiskoulu, jossa oli paljon vaatimattomista kodeista tulleita lapsia. Mahdollisesti hänen vanhempansa ovat odottaneet pojastaan suvun ensimmäistä ylioppilasta. Asumaniemi on kuitenkin saanut potkut koulusta sen vuoksi, että hän on toveriensa kanssa ostanut viinaa salakuljetetun purukumin myynnistä saamillaan rahoilla. Armeijaan hän sopeutuu aivan toisin kuin kouluun.[7]

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mielestä Asumaniemi on viikari, joka on koko ajan luisumassa ikävystymiseen. Säännöllinen koulunkäynti, silloinen ulkoluku, on tällaiselle pojalle myrkkyä, mutta Sinkkosen mielestä kyse ei ole keskittymisvaikeuksista; koulu ei vain anna tarpeeksi ärsykkeitä. Asumaniemen kaltainen henkilö voisi helposti päätyä varastelemaan, ei kuitenkaan ahneudesta, vaan miellyttävän jännityksen kokemisen vuoksi. Toisissa oloissa Asumaniemi olisi hulivili, joka nauttii testosteronihumalasta ja jota ympäröi vaaran tuoksu. Tällaisen miehen olisi kuitenkin vaikea solmia pysyvää parisuhdetta, vaan hän lentäisi kukasta kukkaan. Tässä asiassa Sinkkonen vertaa Asumaniemeä Kjell Westön romaanin Missä kuljimme kerran henkilöhahmoon Allu Kajanderiin. Asumaniemi ei tunne vihaa vihollisia kohtaan, vaan puhuu heistä "sloboina" ja "naapurina"; hän haluaa heittää käsikranaattinsa ensimmäisenä.[8]

Todellisuusaineksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonteeltaan Asumaniemeä muistutti Linnan rykmentissä toisen jalkaväkikomppanian päällikkönä ollut hurjapäisen rohkea luutnantti Allan Gummerus, joka kaatui Läskelässä lähellä Linnan vartiopaikkaa jatkosodan hyökkäysvaiheen alkupuolella heinäkuussa 1941. Gummerus seisoi avoimella paikalla tutkimassa karttalehteä, kun vihollinen ampui hänet todennäköisesti Läskelän tehtaan ikkunasta. Gummeruksen viimeisten sanojen kerrotaan olleen: "Perkele, kummalla puolen sydän on?"[9][10][11]

Elokuvaversio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edvin Laineen vuonna 1955 ohjaamassa Tuntemattoman sotilaan elokuvaversiossa Asumaniemeä näytteli Vili Auvinen. Rauni Mollbergin vuoden 1985 versiosta Asumaniemi oli jätetty pois. Vuoden 2017 versioinnissa Asumaniemeä näytteli Eemeli Louhimies.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Linna, Väinö: Tuntematon sotilas
  • Syrjä, Jaakko: Muistissa Väinö Linna 1, s. 77-78. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29646-5.
  • Varpio, Yrjö: Väinö Linnan elämä. WSOY, 2006. ISBN 951-0-32494-9.
  • Malmberg, Ilkka: Tuntemattomat sotilaat (2. painos). Helsinki: Helsingin Sanomat, 2008. ISBN 978-952-5557-13-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Tämä tapahtuu kirjan 13. luvun lopulla
  2. ↑ Malmberg 2008, s. 158.
  3. ↑ Kuudestoista luku
  4. ↑ Malmberg 2008, s. 202.
  5. ↑ Olli Helen: Tunnetko Tuntemattoman?, s. 138–139. Tampere: Kustannus Oy Aamulehti, 2005. ISBN 952-5601-00-5.
  6. ↑ Malmberg 2008, s. 205.
  7. ↑ Malmberg 2008, s. 202.
  8. ↑ Malmberg 2008, s. 203–204.
  9. ↑ Yrjö Varpio: Väinö Linnan elämä, s. 96. WSOY, 2006. ISBN 951-0-32494-9.
  10. ↑ Jaakko Syrjä: Muistissa Väinö Linna 1, s. 77-78. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29646-5.
  11. ↑ Pasi Jaakkonen: Tuntemattomien taival. Tuntematon: Ilta-Sanomien erikoislehti 29. marraskuuta 2002, s. 36–37. Helsinki: Sanoma News.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Malmberg, Ilkka: Tuntemattomat sotilaat. Helsinki: Helsingin Sanomat, 2007. ISBN 952-5557-04-9.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Asumaniemi&oldid=21918621”