Gootin kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Codex Argenteus, gootinkielinen käsikirjoitus 500-luvulta

Gootti oli goottien puhuma germaaniseen kieliryhmään kuuluva, jo kauan sitten sammunut itägermaaninen kieli.[1]

Gootti on ainoa itägermaaninen kieli, josta on säilynyt merkittävästi kieliaineistoa.[1] Muista, kuten burgundista ja vandaalista, on säilynyt vain nimistöä ja katkelmia. Gootti oli lähempänä pohjoisgermaanisia eli skandinaavisia kieliä kuin länsigermaanisia kieliä, kuten englantia, hollantia ja saksaa. Kansainvaellusten aikana (300500-luvulla jaa.) se levisi Mustanmeren tienoilta Itä-Eurooppaan ja Rooman valtakunnan sortuessa aina Espanjaan (länsigootit) ja Italiaan (ensin visi-, sitten ostrogootit) asti. Visigoottien piispa Wulfila teki gootin kielellä yhden vanhimmista Raamatun käännöksistä 300-luvulla.[1] Goottien valtakunnat jäivät lyhytikäisiksi, ja visigootin kieli sammui ilmeisesti jo ennen vuotta 1000. Ostrogoottia, joka oli levinnyt nykyiseen Ukrainaan ja Krimille, puhuttiin Krimillä vielä 1700-luvulla.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat, 3. painos, s. 58. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikipedia
Gootinkielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja