Luxemburgin kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Luxemburg
Oma nimi Lëtzebuergesch
Tiedot
Alue Luxemburg
Belgian lippu Belgia
Ranskan lippu Ranska
Saksan lippu Saksa
Virallinen kieli Luxemburg
Puhujia 320 830[1]
Sija ei sadan suurimman joukossa
Kirjaimisto latinalainen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä germaaniset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 lb
ISO 639-2 ltz
ISO 639-3 ltz

Luxemburg on indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva germaaninen kieli, jota puhutaan Luxemburgissa ja osassa Belgiaa, Ranskaa ja Saksaa. Luxemburg on ollut vuodesta 1984 lähtien Luxemburgin virallinen kieli. Kieltä puhuu äidinkielenään noin 320 830 ihmistä.[1]

Kieli kuuluu saksan läntisiin keskimurteisiin (Westmitteldeutsch) ja muistuttaa paljon muun muassa Kölnissä puhuttua niin sanottua ripuaarin murretta. Luxemburgin kielessä käytetään paljon ranskasta omaksuttuja lainasanoja, koska ranskalla on Luxemburgin valtiossa vahva asema muun muassa lainsäädännössä ainoana kielenä.

Kirjoitus- ja äännejärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luxemburgin aakkoset koostuvat latinalaisten aakkosten 26 kirjaimesta sekä kolmesta muokatusta: é, ä ja ë. Ranskan- ja saksankielisten lainasanojen tarkkeita kuitenkin usein säilytetään, esim.:

  • Ranskan kielestä: Boîte, Enquête, Piqûre, jne.
  • Saksan kielestä: blöd, Bühn (vrt. saks. Bühne), jne.

Luxemburgin vokaalit:

Kirjoitusasu IPA Esimerkki
a a Kapp
Kap
aa waarm
ä ɛ Käpp
e Decken
ə liesen
ë hëllefen
é e drécken
ee Been
i i Gitt
siwen
ii Kiischt
o ɔ Sonn
droleg
ɔː So
oo Sprooch
u u Hutt
Tut
uu Luucht
Kirjoitusasu IPA Esimerkki
ai ai Gebai
ei deier
éi ei Schnéi
au au Mauer
ɛːu Maul
äi ɛːi räich
oi ɔi Moien
ou ou Kou
Kirjoitusasu IPA Esimerkki
ae aːə Aen
ie iːə liesen
oe oːə Joer
ue uːə Buedem
äe ɛːə Päerd

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luxemburgin kielessä on kolme sukua (maskuliini, feminiini ja neutri) ja kolme sijamuotoa (nominatiivi, akkusatiivi ja datiivi). Demonstratiivit, artikkelit ja pronominit taipuvat sijamuodon ja suvun mukaan. Monikonmuodoissa sukupuolta ei eroteta. Artikkeleiden ja muutaman muun sanan eri muodot on lueteltu alla olevissa taulukoissa:

nominatiivi/akkusatiivi
yksikkö monikko
maskuliini feminiini neutri
määräinen artikkeli den d' d' d'
määräinen painokas deen déi dat déi
demonstratiivi dësen dës dëst dës
epämääräinen artikkeli en eng en
kielteinen keen keng keen keng
"hänen" (miehistä) säin seng säin seng
"hänen" (naisista), "heidän" hiren hir hiert hir
datiivi
yksikkö monikko
maskuliini feminiini neutri
määräinen artikkeli dem der dem den
määräinen painokas deem där deem deenen
demonstratiivi dësem dëser dësem dësen
epämääräinen engem enger engem
kielteinen kengem kenger kengem kengen
"hänen" (miehistä) sengem senger sengem sengen
"hänen" (naisista), "heidän" hirem hirer hirem hiren

Erottuvia nominaalin muotoja, eli niitä, jotka poikkeavat akkusatiivin muodoista, näkyy joissakin lauseissa kuten der Däiwel ("Paholainen") ja eiser Herrgott ("Herramme"). Myös harvinaisia genetiivin muotoja löytyy: Enn des Mounts ("kuun loppu"), Ufanks der Woch ("viikon alku"). Tavallisessa puheessa genetiivi korvataan datiivin ja possessiivin yhdistelmällä: esim. dem Mann säi Buch ("miehelle hänen kirjansa", eli "miehen kirja"). Tätä ilmiötä kutsutaan perifrastiseksi genetiiviksi ja sitä löytyy myös saksan puhekielestä ja joistakin sen murteista, sekä hollannista.

Luxemburgin pronominien eri muodot näkyvät alla olevassa taulukossa (painottomat muodot suluissa):

nominatiivi akkusatiivi datiivi
1. yksikkö ech mech mir (mer)
2. yksikkö du (de) dech dir (der)
3. yksikkö (miehistä) hien (en) hien (en) him (em)
3. yksikkö (naisista) si (se) si (se) hir (er)
3. yksikkö (neutri) hatt (et) hatt (et) him (em)
1. monikko mir (mer) äis/eis äis/eis
2. monikko dir (der) iech iech
3. monikko si (se) si (se) hinnen (en)

Luxemburgissa teititellään samalla tavalla kuin suomen kielessä eli monikon toisen persoonan muotoja käyttämällä: dir, iech, iech. Tyttöihin ja naisiin voi viitata myös neutripronominin hatt muodoilla:

Dat ass d'Nathalie. Hatt ass midd, well et vill a hirem Gaart geschafft huet. ("Tuo on Nathalie. Häntä väsyttää, koska hän on tehnyt paljon työtä puutarhassaan.")

Eifelin sääntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eifeler Regel eli Eifelin sääntö viittaa luxemburgissa esiintyvään fonologiseen prosessiin, joka aiheuttaa loppukonsonantin [n] poiston tietyissä olosuhteissa, yleensä ennen tiettyjä konsonantteja. Sekä Eifelin sääntö että määräisen artikkelin käyttö yhdessä henkilön nimen kanssa ovat kieliopillisia ominaisuuksia, jotka erottavat luxemburgin saksasta.

Sääntöä voi määritellä näin:

  • Lopullinen -n(n) katoaa ennen konsonanttia:
(sanojen välissä) den + Ball → de Ball ("määräinen artikkeli + pallo"), wann + mer ginn → wa mer ginn ("kun me menemme")
(yhdyssanoissa) Dammen + Schong → Dammeschong ("naisten kengät")
  • Sitä ei kuitenkaan poisteta näissä olosuhteissa:
  • ennen konsonantteja n, d, t, z, tai h.
den Tuerm ("määräinen artikkeli + torni"), wann hien drénkt ("kun hän juo")
Gromperenzalot ("perunasalaatti"), fënnefandrësseg ("35")
  • ennen vokaalia
den Apel ("määräinen artikkeli + omena"), wann ech ginn ("kun minä menen")
Ouerenentzündung ("korvatulehdus")
  • lauseen lopussa tai ennen välimerkkiä
Ech hunn (wéi gëschter) vill geschafft. ("Minä olen (kuten eilenkin) tehnyt paljon työtä.")

Myös monta n- tai nn-loppuista sanaa ei koske Eifelin sääntö:

  • erisnimet: Schuman, Johann, München
  • lainasanat: Roman, Maschin(n), ioun-loppuiset substantiivit
  • on-prefiksi: onvergiesslech ("unohtumaton", kirjaimellisesti "epäunohdettava")
  • paljon substantiiveja ja adjektiiveja (historiallisista syistä): Mann (mies), dënn (hoikka), Kroun (kruunu), Loun (palkka), blann (sokea), Reen (sade), …

Itse asiassa n vartalokonsonanttina (eli silloin, kun ei ole osa kieliopillista suffiksia) on sisältösanoissa melko vakaa. Poikkeuksia ovat mm. Wäi(n) (viini), Stee(n) (kivi), geschwë(nn) (pian).

Kun lopullinen -n katoaa monikollisesta substantiivista, jonka yksiköllinen muotokin päättyy e:hen, niin kaksoispistettä on käytettävä erottamaan monikko:

  • Chance (yksikön muoto), Chancen (monikon täydellinen muoto), Chancë (monikon muoto + Eifelin sääntö)

Sanasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luxemburgiin on lainattu paljon sanoja ranskasta, esim. Buschauffeur eli bussikuski (saks. Busfahrer, ransk. chauffeur de bus). Jotkin sanat poikkeavat saksan kirjakielestä, mutta vastineita voi löytyä saksan eri murteista, esim. gromperen eli perunat (saks. Kartoffeln). Jotkin sanat taas löytyvät ainoastaan luxemburgin kielestä.

Uudissanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuoreimmat uudissanat lainataan suoraan englannin kielestä ja käsittävät tietoliikenteen ja tietojenkäsittelytieteen aloja sekä internetiä. Viimeaikaisia uudissanoja ovat muun muassa:

  • Englannin kielestä: Browser, Spam, CD, Fitness, Come-back, Terminal, hip, cool, tip-top
  • Jotka löytyvät myös saksasta: Sichmaschinn (hakukone, saks. Suchmaschine), schwaarzt Lach (musta aukko, saks. Schwarzes Loch), Handy (kännykkä), Websäit (verkkosivu, saks. Webseite)
  • Luxemburgin alkuperäiset sanat:
  • déck, painokas sana kuten ganz ja vill, esim. Dëse Kuch ass déck gutt! ("Tämä kakku on niin hyvä!")
  • pääosin teini-ikäisten käyttämiä viimeaikaisia ilmauksia: oh mëllen! ("voi kun hullua!"), en décke gelénkt ("menitpäs lankaan!") tai cassé (ranskasta, "voitettu! ownattu!")

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ethnologue report for language code: ltz Ethnologue. Viitattu 11.8.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]