Maameren tarinat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kirjasarjasta. Sarjan pohjalta on tehty myös samanniminen minisarja ja elokuva.
Maameren tarinat
The Earthsea Cycle
Alkuperäisteos
Kirjailija Ursula K. Le Guin
Kieli englanti
Genre fantasia
Kustantaja Atheneum Books
Julkaistu 19682001
Suomennos
Suomentaja Kristiina Rikman
Kustantaja WSOY
Julkaistu 19762003[1]
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Maameren tarinat (engl. The Earthsea Cycle) on yhdysvaltalaisen kirjailijan Ursula K. Le Guinin luoma fantasiakirjasarja. Alun perin Le Guin kirjoitti sarjaa kolmen osan verran, mutta myöhemmin laajensi sarjaa vielä kaksi osaa. Sarjan ensimmäinen osa Maameren velho julkaistiin alkuperäiskielellä vuonna 1968 ja toistaiseksi viimeisen osa Toinen tuuli vuonna 2001. Le Guin on kirjoittanut myös useita novelleja, jotka sijoittuvat Maameren maailmaan. Sarjan pohjalta on tehty minisarja Maameren tarinat (Legend of Earthsea, 2004) ja japanilainen animaatioelokuva Maameren tarinat (Gedo senki, 2006), joka sai Suomen ensi-iltansa 28. syyskuuta vuonna 2007. Maameren tarinat on julkaistu suomeksi Kristiina Rikmanin kääntämänä ja WSOY:n kustantamana.

Sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Le Guin vuonna 2004

Maameren maailma esiintyi ensimmäisen kerran Ursula K. Le Guinin novellissa "The Word of Unbinding" vuodelta 1964, mutta sen teki kuuluisaksi neljä vuotta myöhemmin 1968 alkuperäiskielellä julkaistu romaani Maameren velho. Se oli alun perin trilogiaksi tarkoitetun Maameren tarinoiden ensimmäinen osa. Kaksi vuotta myöhemmin 1971 julkaistiin sarjan toinen osa Atuanin holvihaudat,[2] ja kolmas osa Kaukaisin ranta seurasi vuonna 1972. Neljättä osaa saatiin odottaa lähes kaksikymmentä vuotta; Tehanu: Maameren tarinoiden päätösosa julkaistiin vuonna 1990. Viimeinen osa Toinen tuuli julkaistiin vuonna 2001. Le Guin on romaanien lisäksi kirjoittanut useita Maamerelle sijoittuvia novelleja, jotka on koottu vuoden 2001 teokseen Kertomuksia Maamereltä ja vuoden 1975 teokseen Pimeälipas ja muita kertomuksia. Suomeksi Maameri-kirjoja on käännetty 1970-luvun loppupuolelta alkaen. Kaikki osat on kääntänyt Kristiina Rikman.[1]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novellikokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kertomuksia Maamereltä (Tales from Earthsea, 2001 - suom. Kristiina Rikman 2002)[3]
    • Sudenkorento (Dragonfly, 1997)
    • Tummaruusu ja Timantti (Darkrose and Diamond, 1999)
    • Jäljittäjä (The Finder, 2001)
    • Maan ytimet (The Bones of the Earth, 2001)
    • Yläsuolla (On The High Marsh, 2001)
  • Pimeälipas ja muita kertomuksia (valikoima englanninkielisestä alkuteoksesta The Wind's Twelve Quarters, 1975 – suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo 2005)
    • Päästösana (The Word of Unbinding, 1964)
    • Nimien laki (The Rule of Names, 1964)
    • kokoelma sisältää lisäksi useita Maameren maailmaan liittymättömiä novelleja

Maameri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maameri on merialue, jossa on lukuisia saaria. Meri jakautuu Pohjoisiin, Itäisiin, Eteläisiin ja Läntisiin rajavesiin, joiden keskelle jäävät suurimmat saaret sekä Ean meri, Sisin meri ja Pelnishin meri. Koillisessa sijaitsevat Kargien maat. Keskeisiä tapahtumapaikkoja ovat Havnor (suurin saari), Roke ja Gont sekä kargien hallitsema Atuan. Maameren asukkaiden tekniset taidot vastaavat kutakuinkin rautakautta.

Taikuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taikuudella on merkittävä osa tarinoissa ja sitä käytetään jokapäiväisessä elämässä. Taikuus on sisäsyntyinen lahja, joka esiintyy sekä miehillä että naisilla. Miehet voivat tulla velhoiksi, joita koulutetaan Roken saarella. Naiset toimivat noitina, joita yleensä halveksitaan. Taiat toimivat vanhalla kielellä, käyttämällä asioista niiden oikeita nimiä. Suojatakseen itseään loitsuilta ihmisillä on käytössä kaksi nimeä. Toinen on heidän todellinen nimensä, jonka vain perhe ja läheiset ystävät tuntevat, ja toinen on kutsumanimi, jolla heitä useimminten puhutellaan. Koska taikominen on täysin sidoksissa puheeseen, vanhalla kielellä ei voi valehdella vaan sanottu muuttuu todeksi. Vanha kieli on myös lohikäärmeiden kieli.

Kirjoihin pohjautuvat tv-sarjat ja elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ursula K. Le Guin WSOY. Viitattu 25.3.2009.
  2. Ursula K. Le Guin: Atuanin holvihaudat Risingshadow.net. Viitattu 25.3.2009.
  3. Ursula K. Le Guin: Kertomuksia Maamereltä Risingshadow.net. Viitattu 27.3.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]