Roolipeli

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Roolipeli on vuorovaikutteisen kerronnan muoto, jossa osallistujat pyrkivät eläytymään kuvitteellisten hahmojen rooleihin. Niin sanotuissa pöytäroolipeleissä eläytyminen tapahtuu lähinnä keskustelun muodossa, live-roolipeleissä eli "larppauksessa" näytellen. Ennalta määrätyn käsikirjoituksen osuus rajoittuu roolipelissä kertomuksen tausta-asetelmiin ja lähtökohtiin. Juoni muotoutuu ja kehittyy osallistujien vuorovaikutuksessa eräänlaisena improvisaationa.

Roolipeleissä sovelletaan yleensä ennalta sovittua sääntöjärjestelmää. Roolihahmoilla on usein sanallisesti tai numeraalisesti määritellyt ominaisuudet ja taidot. Konfliktitilanteiden ratkeamiseen vaikuttavat tavallisesti sekä pelaajien valinnat, roolihahmojen ominaisuudet että sattuma, jota usein edustaa noppa. Yleensä roolipeleissä on pelinjohtajaksi kutsuttu henkilö, joka on suunnitellut kertomuksen lähtökohdan ja taustat sekä ohjaa kertomuksen sivuhahmoja. Roolipelin nimitystä käytetään myös eräistä tietokonepeleistä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Roolipelien edeltäjät

Nykymuotoisilla roolipeleillä on taustaa niin yhteisöllisessä tarinankerronnassa, 1960-luvun tapahtumissa kuin vanhoissa sotapeleissäkin. 1700- ja 1800-luvulla käytettiin upseerien kouluttamiseen hyvin yksityiskohtaisilla säännöillä varustettuja sotapelejä. Näissä joukko-osastoja kuvattiin miniatyyreillä ja satunnaisia tapahtumia simuloitiin nopilla.

Englantilainen kirjailija ja historioitsija H. G. Wells toi pitkäveteisinä pidetyt sotapelit lähemmäs ajanvietettä. Hän julkaisi itse pelaamansa sotapelin säännöt suurelle yleisölle Little Wars -nimisessä niteessä 1900-luvun alussa. Tämä viitoitti omalta osaltaan tietä tuleville roolipeleille.

Roolipelien kehitys erkaantui sotapeleistä lähinnä kirjallisuuden ansiosta. Vuosina 19541956 julkaistua J. R. R. Tolkienin "Taru sormusten herrasta" -kirjasarjaa pidetään varsinaisena fantasiaroolipelien innoittajana. Tolkien osoitti, kuinka kunnianhimoisesti mielikuvitusta voi käyttää. Hän piirsi Sormusten Herran Keski-Maasta karttoja ja loi sille oman historian, mytologian ja jopa useita kieliä omine kirjoitusmerkistöineen. Vaikka kyse oli fiktiosta, Keski-Maa synnytti lukijoissa sisäisesti johdonmukaisen kuvan toimivasta vaihtoehtotodellisuudesta.

[muokkaa] Ensimmäiset roolipelit

Chainmail-pelin kansi (1979).
Chainmail-pelin kansi (1979).

Vuonna 1974 Gary Gygax ja Dave Arneson julkaisivat Chainmail-pelin, jossa sotapelien säännöt oli muokattu sopimaan fantasiaolentojen taisteluihin. Sama yhtiö kehitti pari vuotta myöhemmin myös Dungeons & Dragons-pelin (D&D), jonka voidaan varsinaisesti katsoa aloittaneen roolipeli-ilmiön. Nämä pelit erosivat usealla tavalla aikaisemmista sotapeleistä:

  • joukko-osastojen sijaan pelaajat kontrolloivat vain yhtä roolihahmoa.
  • yksi pelaajista otti pelinjohtajan roolin, joka tiesi taustatietoa pelattavasta peliasetelmasta ja joka pelasi pelihahmojen kohtaamia vastustajia tai liittolaisia.
  • pelisessioiden tapahtumat liittyivät toisiinsa vaihtoehtotodellisuudessa käytäväksi jatkuvajuoniseksi seikkailuksi, kampanjaksi.

Ensimmäisten roolipelien tapahtumaympäristöt olivat Tolkienin Keski-Maan kaltaisia fantasiamaailmoja. Fantasiaroolipelien rinnalle kehittyi myöhemmin pelejä lukemattomista muista aihepiireistä. Nykyisin suosittuja ovat muun muassa scifi- ja kauhuaiheiset pelit.

[muokkaa] Roolipelien kehitys

1980-luvulle tultaessa D&D ja sen jälkeläinen Advanced Dungeons & Dragons oli saanut lukuisia kilpailijoita, jotka painottivat eri tavalla taktiikkaa, tarinankerrontaa ja hahmon rooliin eläytymistä. Lisäksi roolipelien aihepiiri laajeni nopeasti fantasiasta mm. sci-fiin (esimerkiksi Traveller) ja kauhukirjojen maailmoihin (Call of Cthulhu, 1981). Vuonna 1986 julkaistiin pöytäroolipelisäännöstö GURPS, joka saavutti suurta suosiota pyrkien tarjoamaan sääntöjä, jotka sopivat kaikenlaisiin peleihin aina fantasiasta sci-fiin, realistisista tarinoista eeppisiin taruihin.

Muita maininnan arvoisia pelejä ovat mm. 1988 ilmestynyt Ars Magica, joka opasti tarinakeskeiseen roolipelaamiseen, jossa pelinjohtajan vastuu on jaettu koko ryhmän kesken kunkin toimiessa pelin edetessä vuorollaan pelinjohtajana. Osittain samoilta tekijöiltä tuli vuonna 1991 Vampire: The Masquerade -roolipeli, joka korosti entisestään eläytymistä hahmon maailmankuvaan, toiveisiin ja pelkoihin.

Samoihin aikoihin kun pelillisyys menetti merkitystään, alettiin roolipelaamiselle hakea uusia muotoja perinteisen pöydän ympärillä tapahtuvan pelaamisen rinnalle. Syntyi eloroolipelaaminen, eli live-roolipelit (LARP). Erityisesti pohjoismaisessa live-roolipelikulttuurissa painotus eläytymiseen on ollut erityisen voimakasta.

[muokkaa] Roolipelien tyypit

Roolipelit voidaan jakaa ainakin kolmeen eri ryhmään: perinteisiin pöytäroolipeleihin, liveroolipeleihin sekä tietokoneella tai konsolilla pelattaviin roolipeleihin.

  • Pöytäroolipeleissä pelaajat kuvailevat hahmojensa toimia ja pelinjohtaja kuvailee tekojen seurauksia ja ympäröivää maailmaa.
  • Live-roolipeleissä (ks. LARP) pelaajat pyrkivät esittämään hahmonsa toimet fyysisesti ja myös pukeutuvat roolihahmokseen.
  • Monia tietokonepelejä kutsutaan roolipeleiksi (ks. tietokoneroolipelit), jos niissä on mahdollisuus pelihahmon taitojen kehittämiseen. Tämä sotapeleistä periytynyt ominaisuus ei kuitenkaan vielä tee pelistä roolipeliä, ja näiden pelien kohdalla voisi olla osuvampaa puhua henkilötaktiikkapeleistä. Toisaalta jotkin pelit mahdollistavat myös todellista roolipelaamista, tyypillisimpinä esimerkkeinä IRC:n välityksellä pelatut pöytäroolipelit, MUDit tai MMORPG-verkkopelit.
  • Roolipeleiksi myös lasketaan internetissä pelattavat charp-pelit. Niitä voidaan pelata eri keskustelupalstojen, chattien ja messengerin sekä ircin välityksellä. Mys foorumiroolipelit ovat charp-pelejä.

[muokkaa] Roolipelit Suomessa

Ensimmäiset suomalaiset roolipelaajat aloittivat pelaamisen jo 1970-luvun puolella, useimmat ollessaan vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Harrastus alkoi yleistyä Suomessa vuonna 1985, jolloin perustettiin Suomen ensimmäinen roolipelejä maahan tuova yritys Fantasiapelit. Suurimpiin kaupunkeihin ilmaantui pian roolipelien erityisliikkeitä tai vähintäänkin roolipeliosastoja suurten kirjakauppaketjujen myymälöihin. Jälkimmäiset ovat sittemmin hävinneet, mutta roolipelikauppoja toimii yhä useissa kaupungeissa.

Ylivoimaisesti tunnetuin roolipeli Dungeons & Dragons ilmestyi suomeksi vuonna 1988. Muita suomeksi käännettyjä fantasiaroolipelejä ovat esimerkiksi RuneQuest, Keski-Maa-roolipeli ja Roolimestari. Muita aiheita käsitteleviä suomennettuja roolipelejä ovat muun muassa Cthulhun kutsu, Twilight: 2000, Kyberpunk 2020, Shadowrun, Tie tähtiin 2300, Aseistetut machonaiset, Paranoia, Kätyrin osa ja Piruja miehiksi.

Ensimmäinen suomalainen roolipeli oli Risto J. "Nordic" Hiedan vuonna 1985 julkaisema Secret Treasure of Raguoc in the Acirema Dungeons. Sittemmin Hieta suunnitteli mm. pelin Miekka ja magia (1987), haltiapeli Rapierin (1989), kauhuroolipeli Astran (1991), fantasiapeli Elhendin (1993) sekä joukon pieniä pelejä Arctic Ranger Productions -nimen alla. 1990-luvulla julkaistiin myös mm. Pasi Silanderin ja Piia Makkosen kristilliset pelit Kuninkaiden aika (1993) ja Anno Domini 50 (1995), Aleksi Stenbergin Tasnar (1997) sekä Ilmari Pielan kirjoittama, SKS:n julkaisema Kalevala-aiheinen Ultima Thule (1999).

Suomessa roolipelejä ovat julkaisseet Ace Pelit (Runequest, Keskimaa, Astra ja roolipelilehti Magus), DADA-pelit (miniatyyripeli Laserburner sekä Stormark-seikkailusarja (Granag, Kuninkaan kaupunki ja Velhon vanki)), Finnish Game House (Twilight, Cyberpunk, Stormbringer ja roolipelilehti Seikkailija, Pro Games (Cthulhun kutsu) ja Protocol Productions (D&D-suomennos, Battletech). 1990-luvulla pelien julkaisemisen aloitti myös Ville Vuorelan Burger Games. Vuorela on julkaissut barokkifantasiapelin Miekkamies (1995), ekokatastrofipeli Taigan (1997), gangsteripeli Mobstersin (1998) ja Petri Hiltusen sarjakuviin perustuvan Praedorin (2000). Taiga on ilmestynyt myös ulkomailla. Suomen ensimmäinen suuren kustantamon julkaisema roolipeli on Mike Pohjolan fantasiapeli Myrskyn aika, joka ilmestyi WSOY:n Johnny Kniga -yksikön kustantamana vuonna 2003. Vuodesta 2004 saakka suomeksi on julkaistu myös ns. indie-roolipelejä Arkkikivi Ay:n toimesta [1].

Suomessa on myös ilmestynyt roolipelilehtiä, kuten Sininen lohikäärme, Seikkailija, Magus (1989–2001), Claymore ja Roolipelaaja (2006–).

Tärkein alan tapahtuma Suomessa on vuotuinen Ropecon, joka kerää yli kolme tuhatta roolipeli-, keräilykorttipeli-, miniatyyripeli- ja lautapeliharrastajaa ympäri Suomea keskustelemaan ja pelaamaan.

[muokkaa] Roolipelien sukulaisilmiöt

Roolipelien kanssa joitakin samoja piirteitä jakavat esimerkiksi miniatyyripelit, keräilykorttipelit ja lautapelit, mutta niitä ei pidetä roolipeleinä, sillä niihin ei tavallisesti liity ajatusta yksittäiseen roolihahmoon eläytymisestä.

[muokkaa] Suomalaista kirjallisuutta

  • Hieta, Risto J. ym.: Roolipeliopas. Arctic Ranger Production 1996.
  • Käll, Hans: Matka keskiaikaan. Opas live-roolipelaajalle. Otava 1999. Suom. Sonja Dahlgren.
  • Leppälahti, Merja: Peli on elämää. Etnografiaa roolipelaamisesta. Lisensiaatintyö, 2002. https://oa.doria.fi/handle/10024/37272
  • Pettersson, Juhana: Roolipelimanifesti. Like 2005.
  • Särkijärvi, Jukka & Sotala, Kaj: Roolipelikirja. BTJ Kustannus 2007.
  • Vainio, Niklas (toim.) Larppaajan käsikirja. Suomen live-roolipelaajat ry. 1997.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Roolipelien fantasiamaailmoja

[muokkaa] Aiheesta muualla

  • Roolipelit.net Suomalainen roolipelisivusto ja foorumi
    • [2] Lauri Tudeer: Roolipelit Suomessa
  • Majatalo.org Suomalainen roolipelifoorumi
  • Fantasiapelit Suomen suurin roolipelialan vähittäismyyjä
  • Ropecon Suomen suurimman roolipelialan tapahtuman kotisivut
  • Ekspa.netSuomalainen roolipeliportaali
  • HeksaMaailma Suomalainen Keskimaahan liittyvä kirjepeli
  • #ropeteoria IRCNetin poikkitieteellinen roolipelejä käsittelevä keskustelukanava
  • Unimaa Suomalainen linkkikokoelma roolipeleistä
  • RoPe-Net Suomalainen linkkisivusto, jonne voi ilmoittaa oman nettiroolipelinsä
Henkilökohtaiset työkalut