Dungeons & Dragons

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee roolipeliä. Elokuvasta on oma artikkeli Dungeons & Dragons (elokuva).
Pelin logo
Dungeons & Dragons

Dungeons & Dragons, lyhyesti D&D, on fantasia-aiheinen roolipeli, jonka nykyinen julkaisija on Hasbron omistama yhdysvaltalainen Wizards of the Coast. Alkuperäisen Dungeons & Dragons -pelin kehittivät Gary Gygax ja Dave Arneson, ja sen julkaisi vuonna 1974 Gygaxin Tactical Studies Rules (TSR) -niminen yritys. D&D:tä pidetään yleisesti ensimmäisenä roolipelinä. Se on toiminut esikuvana lukuisille perinteisille roolipeleille ja tietokonepeleille.[1]

Kun D&D tuli suosituksi, ilmestymiseen markkinoille muita pelejä, kuten RuneQuest. Kilpailusta huolimatta D&D on säilyttänyt johtavan markkina-asemansa läpi vuosikymmenten. Vuonna 1977 peli jaettiin kahteen versioon, helpompaan Dungeons & Dragons -peliin ja monimutkaisempaan Advanced Dungeons & Dragons -peliin (AD&D). Vuonna 2000 Dungeons & Dragons -sarja lakkautettiin ja julkaistiin uusi AD&D:n versio Dungeons & Dragons v3.0. Nykyinen versio on vuonna 2008 julkaistu Dungeons & Dragons 4th edition.

Vuoteen 2004 mennessä D&D-peliä pelanneita ihmisiä arvioitiin olevan maailmanlaajuisesti 20 miljoonaa, ja peliä oheistuotteineen on myyty yli miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta.[2] Suomessa vuonna 1988 ilmestyneitä perussääntöjä myytiin noin 65 000 kappaletta[3].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dungeons & Dragonsin julkaisua edelsi Chainmail-nimisen, fantasia-aiheisen sotapelin julkaisu. Chainmail sisälsi tavanomaisten sotapelien käyttämän, joukko-osastojen ohjaamiseen liittyvien sääntöjen lisäksi sääntöjä yksittäisten sotilaiden välisiin taisteluihin. Chainmailin kehitykseen ovat vaikuttaneet Gygaxin lisäksi Jeff Perren ja Dave Arneson.[4] Gygax ja Don Kaye perustivat julkaisuyhtiön Tactical Studies Rules, jonka ensimmäinen julkaistu tuote oli Chainmail (1971).

Chainmailin pohjalta yksilön liikkeitä kuvaavia sääntöjä kehitettiin yhä tarkemmiksi. Vuonna 1974 TSR julkaisi Dungeons & Dragons -pelin, joka oli ensimmäinen varsinainen roolipeli, jossa pelaajan tehtävänä oli ohjata yhtä hahmoa läpi seikkailujen. Säännöt esittelivät käsitteen luolamestari, joka oli pelisysteemin johtamisesta vastaava, pelihahmoton pelaaja. Dungeons & Dragons oli selkeästi fantasiamaailmaan sijoittuva ajanvietepeli, jonka esikuvina toimivat sotapelien lisäksi elävän historian toiminta ja improvisaatioteatteri. Fantasiamaailman innoittajina olivat monet fantasiakirjailijat, esimerkiksi Jack Vance, Poul Anderson, Robert E. Howard, Edgar Rice Burroughs, H. P. Lovecraft, A. Merritt, Fritz Leiber, L. Sprague de Camp, Fletcher Pratt, Roger Zelazny, Michael Moorcock ja J. R. R. Tolkien.[5]

Laitokset 1970-luvulta 1990-luvulle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Dungeons & Dragons julkaistiin vuonna 1974, ja sitä pidettiin amatöörimäisenä ja kokeneille sotapelaajille suunnattuna.lähde? Se sai kuitenkin suosiota ensin sotapelaajien ja sitten tavallisten opiskelijoiden keskuudessa.lähde?

D&D:n laitokset 2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TSR:n ajauduttua taloudellisiin vaikeuksiin yhtiön liiketoiminnan osti vuonna 1997 Wizards of the Coast, joka alkoi kehittää uutta versiota Dungeons & Dragons ja Advanced Dungeons & Dragons -peleistä. Vuonna 2000 julkaistiin Dungeons & Dragons 3rd edition, joka yhdisti aiemmat pelit, selkeytti pelimekaniikkaa ja teki pelihahmoista aiempaa muokattavampia. Se oli myös ensimmäinen versio, jossa käytettiin d20 System -mekaniikkaa. Sääntökokoelmaan tehtiin myöhemmin paljon korjauksia, ja vuonna 2003 julkaistiin runsaasti pikku korjauksia sisältävä Dungeons & Dragons v3.5.

Vuonna 2007 Wizards of the Coast ilmoitti julkaisevansa neljännen laitoksen tulevana vuonna. Maailmanlaajuinen Dungeons & Dragons 4th edition -kirjojen julkaisu tapahtui 7.6.2008.[6]

Pelin kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelissä käytettävät nopat: 4-, 6-, 8-, 12- ja 20-sivuiset nopat ja kaksi 10-sivuista noppaa.

D&D:n pelaajat luovat itselleen kuvitteellisen pelihahmon, joka yhdessä muiden pelaajien pelihahmojen kanssa osallistuu kuvitteellisiin seikkailuihin fantasiamaailmoissa. Hahmo koostuu numeroarvoista, jotka määräävät hahmon kyvyt erilaisissa asioissa, kuten voima, ketteryys tai älykkyys. Pelihahmot kohtaavat kuvitteellisia olentoja ja paikkoja ja suorittavat tehtäviä, joissa kerätään esineitä ja kokemuspisteitä, jotka auttavat hahmoja kehittymään taitavammiksi seikkailijoiksi.

Yksi pelaajista toimii pelinjohtajana eli luolamestarina (eng. the Dungeon Master). Hänellä ei ole omaa pelihahmoa, vaan hän toimii pelissä kertojana ja tuomarina. Luolamestari ohjaa kaikkia muita pelimaailman olentoja paitsi pelaajien omia pelihahmoja. Luolamestarin tehtäviin kuuluvat seikkailujen suunnitteleminen, itse pelin "juontaminen" ja muistiinpanojen tekeminen.

Peliä voi pelata pelilaudalla, jossa pelaajat liikuttavat hahmojaan symboloivia merkkejä tai pienoismalleja tai pelkästään mielikuvituksessa, jolloin luolamestari saattaa esimerkiksi luonnostella pelihahmojen ympäristöä paperin ja kynän avulla, jotta kaikilla on sama käsitys tilanteesta. Erilaiset dramaattiset tilanteet, joissa halutaan sattumanvaraisuutta, kuten taistelu tai ansojen välttäminen, ratkaistaan nopanheitoilla, joissa hahmojen kyvyt vaikuttavat todennäköisyyksiin.

D&D-kampanjamaailmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dungeons & Dragons -pelin tapahtumapaikkoina toimivat erilaiset fantasiamaailmat, joita kutsutaan kampanjamaailmoiksi (engl. campaign setting)

  • Birthright, jossa pelataan aatelisia.
  • Blackmoor, Dave Arnesonin D&D-kampanjamaailma, toiseksi vanhin julkaistu kampanja
  • Dark Sun, synkkä autiomaatyyppinen maailma
  • Dragonlance, lohikäärmepainotteinen maailma
  • Eberron, magiaa ja tekniikkaa yhdistävä maailma
  • Forgotten Realms, suosituin kampanjamaailma
  • Greyhawk, Alkujaan Gary Gygaxin oma kampanjamaailma, ensimmäinen julkaistu kampanja
  • Mystara, TSR:n 1970-80 luvulla julkaisemien D&D sääntökirjojen maailma.
  • Planescape, yhdistää kampanjat toisiinsa ja käsittelee todellisuuden tasojen välisiä suhteita
  • Ravenloft, goottilaista kauhua
  • Spelljammer, fantasia-avaruusmatkailua

Oheistuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelin menestys on synnyttänyt joukon fantasia-aiheisia oheistuotteita, kuten lehtiä, lautapelejä, tietokonepelejä, televisio-ohjelmia ja elokuvia. Suomessa saatavilla oleviin tuotteisiin kuuluvat muun muassa R. A. Salvatoren Forgotten Realms ja Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin Dragonlance-kirjat, vuonna 2001 Suomen elokuvateattereissa pyörinyt Dungeons & Dragons -elokuva, tietokonepelit, kuten Eye of the Beholder ja Neverwinter Nights, sekä lehdet Dragon Magazine ja Dungeon Magazine.

Myös Futurama-sarjan kolmas elokuva on Dungeons & Dragonsiin liittyvä. Siinä sarjan hahmot joutuvat peliin tai sen kaltaiseen maailmaan.

Muiden valmistajien julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dungeons & Dragons 3.0 julkaisu keskeisiltä osin OGL-lisenssin alaisena vauhditti pienkustantamojen Dungeons & Dragons -pelille tuotettujen teosten ilmestymistä. Ensimmäinen OGL-lisenssin kautta virallisesti 3.0:lle ilmestynyt, kolmannen osapuolen julkaisu oli Green Roninin vuoden 2000 seikkailu Death in Freeport.[7] Muita hyvin menestyneitä tuotelinjoja ovat olleet muiden muassa Paizon GameMastery ja Pathfinder[8] sekä Goodman Gamesin Dungeon Crawl Classics.[8]

Suomenkieliset laitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1988 Protocol Productions Oy julkaisi Dungeons & Dragonsin suomenkielisen käännöksen. Kääntäjänä oli Jari Pauna. Suomennos vilisee anglismeja ja käännösvirheitä.[9] Fantasiapelien mukaan sen perussääntöjä ("punainen laatikko") myytiin noin 65 000 kappaletta[10]. Muutaman vuoden sisällä julkaistiin myös Expert, Sankari- ja Mestarisäännöt sekä niin sanottu Taistelusuojus. Seikkailuista suomennettiin kuusi (Vaarojen saari, Caldwellin linnoitus, Haltijakoto, Leijonalinnan aave, Rahasia ja Pikkuväen suuret seikkailut). Alun suuresta menestyksestä huolimatta vuoden 1990 jälkeen Dungeons & Dragonsia ei pitkään aikaan käännetty suomeksi[11].

Vuonna 2012 avattiin verkkosivusto nimeltä Lohikäärmeen Luola, joka sisältää Dungeons & Dragons v3.5:n OGL-lisenssillä julkaistut perussäännöt suomennettuina ja hyperlinkitettyinä. Kääntäjänä oli Seppo Raudaskoski.[12] Raudaskoski teki suomennosta vuosien ajan muun suomennostyön ohessa vapaa-ajallaan ja sai lopulta siihen tukea Satakunnan Kulttuurirahastolta. Avuksi hän sai ammattimaisen verkkosivujen tekijän Petri Kiukkosen ja veljensä, graafisen suunnittelijan Antti Raudaskosken.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Roleplaying Game Introduction & RPG history, roleplay.net (englanniksi). Luettu 15.6.2007.
  2. Darren Waters, What happened to Dungeons and Dragons?, BBC Luettu 22.11.2006 (englanniksi)
  3. Jaakko Stenros: Tuuppimista uusien ideoiden hiekkalaatikolla. Roolipelaaja, 2006, nro 5, s. 56-57. Helsinki: H-Town Oy.
  4. Gary Gygax Interview, GameBanshee.com (englanniksi). Luettu 15.6.2007.
  5. Aardy R. DeVarque, Literary Sources of D&D, Rec.games.frp.dnd FAQs (englanniksi). Luettu 16.6.2007.
  6. Caitlin Roulston: GenCon 2007 Viitattu 8.6.2008. (englanniksi)
  7. Chris Pramas, Robert J. Toth, William Simoni: The Freeport Trilogy. Green Ronin Publishing, 2005. 1-932442-51-0.
  8. a b EN World: EN World Ennies 2008 Viitattu 17.8.2008. (englanniksi)
  9. a b Seppo Raudaskoski, Suomentaja lohikäärmeen luolassa. Kääntäjä 4/2014 s. 28-29
  10. Jaakko Stenros: Tuuppimista uusien ideoiden hiekkalaatikolla. Roolipelaaja, 05/2006, nro 5, s. 56-57. Helsinki: H-Town Oy.
  11. Zonerfiles.fi
  12. Jussi Ahlroth: Homma piti hoitaa kunnolla. Helsingin Sanomat Nyt-liite, 1.–7.2.2013, s. 16.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]