Edgar Rice Burroughs

Wikipedia

Edgar Rice Burroughs (1. syyskuuta 1875 Chicago – 19. maaliskuuta 1950 Encino, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti Tarzan- ja Mars-kirjasarjoistaan.

Burroughs kävi koulunsa paikallisissa kouluissa. Chicagon influenssaepidemian aikaan vuonna 1891 hän vietti puoli vuotta veljensä maatilalla Idahossa. Burroughs valmistui Michiganin sotilasakatemiasta vuonna 1895, ja pyrki West Pointiin, jonka pääsykokeita hän ei kuitenkaan läpäissyt. Hän oli sen jälkeen jonkin aikaa värvättynä sotilaana, mutta vapautettiin palveluksesta kun hänellä oli todettu sydänvaivoja.

Tämän jälkeen Burroughs teki sekalaisia töitä, ja vuonna 1899 hän siirtyi työskentelemään isänsä yritykseen. Seuraavan vuonna hän meni naimisiin Emma Centennia Hulbertin kanssa. Vuonna 1904 Burroughs jätti vakituisen työnsä ja hankki usean vuoden ajan elantonsa erilaisissa kehnosti palkatuissa töissä, aluksi Idahossa ja sitten Chicagossa. ^[1] Vuonna 1911 Burroughs ryhtyi kirjoittamaan tarinoita tutustuttuaan pulp-lehtien tarjontaan ja päätettyään, että hän pystyisi itse kirjoittamaan viihdyttävämpiä kertomuksia. Tuottelias Burroughs menestyi kirjoittamillaan tarinoilla hyvin. Vuonna 1912 hän julkaisi kuuluisimman teoksensa, Tarzan, apinoiden kuningas.

Burroughs oli yksi tuotteistamisen edelläkävijöistä. Hän ymmärsi jo varhain Tarzanin kaupalliset mahdollisuudet^lähde? ja pyrki tarjoamaan hahmonsa yleisölle useiden eri viestimien kautta. Vuonna 1923 hän perusti verotussyistä oman yhtiön, Edgar Rice Burroughs Inc:n, joka ryhtyi julkaisemaan hänen kirjojaan.

Pearl Harborin hyökkäyksen aikoihin Burroughs asui Havaijilla, ja pyysi päästä sotakirjeenvaihtajaksi. Vuosina 1942 – 1945 hän toimi sotakirjeenvaihtajana Tyynellämerellä ylpeillen olevansa maailman vanhin lajissaan. ^[2]

Sisällysluettelo 1 Tuotantoa 1.1 Tarzan-kirjat 1.2 Mars-sarja 1.3 Pellucidar-sarja 1.4 Venus-sarja 1.5 Intiaanipäällikkö-sarja 1.6 Muut suomennetut teokset 1.7 Suomennettu novelli 1.8 Suomentamatonta ja julkaisematonta 2 Viitteet 3 Lähteet 4 Kirjallisuutta 5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Tuotantoa

[muokkaa] Tarzan-kirjat

Tarzan, varsinaiselta nimeltään John Clayton III, brittiläisen lordi Greystoken poika, jätetään laivakapinan seurauksena vanhempiensa kanssa vauvaikäisenä Afrikan rannikolle. Hänen vanhempiensa kuoltua paikallisen ihmisapinoitten heimon naaras, Kala, ottaa hänet kasvatikseen. Poika saa apinanimekseen Tarzan, joka tarkoittaa valkoista ihoa. Tarzan kasvaa taitavaksi viidakon valtiaaksi ja kokee monia seikkailuja. Aikuisena hän käy Englannissa, mutta palaa Afrikkaan. Teosten jonikuvioissa toistuvat hyvän ja pahan välinen taistelu, kadonneet kansat ja maailmat, Afrikan rikkaudet ja taistelut petoeläinten kanssa.

Burroughs on kertonut Tarzan-hahmon innoittajina olleen antiikin myytit, Romulus ja Remus -tarinan, Rudyard Kiplingin Viidakkokirjan ja erään lehtileikkeen, jossa haaksirikkoutuneen merimiehen kanssa autiolla saarella asunut naarasapina tarjosi merimiehelle mukaan omaa poikastaan kun hänet pelastettiin saarelta.

1. Tarzan, apinoiden kuningas
2. Tarzanin paluu
3. Tarzanin pedot
4. Tarzanin poika
5. Tarzan ja Oparin aarteet
6. Tarzanin viidakkoseikkailuja
7. Talttumaton Tarzan (suomennettu aiemmin kahtena niteenä: "Talttumaton Tarzan" ja "Tarzan ja valkoinen nainen"
8. Kauhea Tarzan
9. Tarzan ja kultaleijona
10. Tarzan ja pikkuväki
11. Tarzan, viidakon valtias
12. Tarzan ja kadonnut valtakunta (suomennettu aiemmin nimellä "Tarzan taistelee jälleen")
13. Voittamaton Tarzan
14. Urhea Tarzan
15. Tarzan ja kultakaupunki
16. Tarzan ja leijonamies
17. Tarzan ja leopardimiehet
18. Tarzan ja tytönryöstäjät
19. Tarzan ja kielletty kaupunki
20. Mahtava Tarzan
21. Tarzan maan uumenissa
22. Tarzan Sumatran viidakoissa (suomenettu aiemmin nimellä "Tarzan käy sissisotaa")
23. Tarzan ja mielipuoli
24. Tarzan ja Tarzan-kaksoset
25. Tarzan ja haaksirikkoiset
26. Tarzan ja kadonnut seikkailu

Viimeisestä kirjasta noin neljäsosa on Burroughsin käsialaa, Joe R. Lansdale kirjoitti sen loppuun.

[muokkaa] Mars-sarja

Mars-sarjassa päähenkilönä on John Carter; hän on entinen Konfederaation ratsuväkikapteeni ja suuri sankari. Arizonalaisessa luolassa intiaanien surmaaman ystävänsä ruumiin vieressä hän irtautuu ruumiistaan ja siirtyy avaruuden poikki Marsiin eli sen omalla kielellä Barsoomiin; Marsin kevyemmän painovoiman vuoksi hänen voimansa tekee hänestä nopeasti arvostetun. Kovan taistelun jälkeen hän voittaa omakseen Heliumin jeddakin eli keisarin tyttären Dejah Thorisin.

Burroughs esiintyy Carterin lähimpänä sukulaisena; hän on tämän ohjeiden mukaan sijoittanut kapteenin ruumiin ilmastoituun hautakammioon ilman balsamointia, avoimeen arkkuun. Hautakammion oven voi avata vain sisältäpäin. Carter käykin neljään otteeseen tapaamassa sukulaistaan: Marsin jumalat -kirjan alussa hän tuo käsikirjoituksen jossa on kolmen seuraavan kirjan tapahtumat, Marsin ritarit alkaa kuvauksella jossa Carter saapuu ensi kerran marsilaisvarusteissaan; samoin hän käy Marsin miekkojen ja Marsin ihmeiden alussa. Marsin nero, Marsin urho ja Marsin robotit- tarinat on välittänyt erikoisradion avulla Barsoomiin siirtynyt, Ranskassa vuonna 1917 kaatunut jalkaväen kapteeni Odysseus Paxton (Vad Varo).

John Carter on Tarzanin veroinen ritarillinen taistelija: kolmannen kirjan lopussa hänet nimitetään Barsoomin sotavaltiaaksi; hän itse sanoo myöhemmin käyttävänsä tätä valtaa vain sodassa, jolloin hänen appensa, suuri jeddak (keisari) Tardos Mors on suvainnut palvella hänen alaisenaan. Muulloin Carter on vain Tardos Morsin suvun prinssi.

John Carter toimii suurimmassa osassa tarinoita kertojahahmona; Marsin nerossa kertojana on amerikkalainen jalkaväen kapteeni Odysseus Paxton (Vad Varo) joka haavoittuu kuolettavasti ensimmäisessä maailmansodassa ja kuolinhetken lähestyessä irtoaa ruumiistaan ja siirtyy Marsiin. Hän päätyy nerokkaan kirurgin ja tutkijan, Marsin neron Ras Thavasin apulaiseksi ja monipolvisen seikkailun jälkeen saa puolisokseen Duhorin jeddakin tyttären Valla Dian. John Carter nähdään lyhyesti viimeisessä luvussa, ja hän toimii päähenkilön häissä best manina.

Marsin urhossa kertojana on luutnantti Tan Hadron, ja Carter esiintyy vain voimakkaana taustahahmona. Kolmas täysin sivullisen kertoma on Marsin robotit: Carter ja kertojana toimiva luutnantti Vor Daj lähtevät etsimään kadonnutta Marsin neroa Ras Thavasta, koska Heliumin prinsessa Dejah Thoris on loukkaantunut vakavasti onnettomuudessa ja vain Marsin nero pystyisi parantamaan hänet.

Itsenäisiä tarinoita ovat Marsin neito, jossa Carter esiintyy vain alussa ja kokijana on – kolmannessa persoonassa – hänen poikansa Carthoris. Sotavaltiaan tytär Tara on päähenkilönä Marsin ritarit -kirjassa.

Kaikki kirjat suomennettiin uudelleen 1970-luvun aikana. Viidestä ensimmäisestä Alpo Kupiainen teki suomennokset jo 20-luvulla, mutta kuusi viimeistä suomennettiin ensi kerran vuodesta 1974 alkaen ja uuden suomennoksen teki kirjailija T. A. Engström eli nimimerkki Seppo Ilmari.

1. Marsin sankari (suomennettu aiemmin nimellä "Marsin prinsessa")
2. Marsin jumalat
3. Marsin sotavaltias
4. Marsin neito (myös Thuvia, Marsin neito)
5. Marsin ritarit
6. Marsin nero
7. Marsin urho
8. Marsin miekat
9. Marsin robotit
10. Marsin ihmeitä
11. Marsin jätti

Marsin jätti sisältää myös kesken jääneen "Jupiterin luurankoihmiset" -jakson. Burroughsin oli ilmeisesti tarkoitus luoda täydellinen neljän tarinan sarja kuten "Marsin ihmeissä", mutta sota ja sairaus sotkivat suunnitelmat.

Viimeinen keskeneräiseksi jäänyt kirja on poikkeus: Marsin jätti on selkeä välityö, jossa ei ole kirjailijan omaa esipuhetta saati selitystä kuinka tarina päätyi Maapallolle. Esipuhe on kääntäjän kirjoittama ja sisältää lupauksia tulevista töistä.

Jupiterin luurankoihmiset on osa kesken jäänyttä laajempaa kokonaisuutta, mutta novellina se yltää tekijänsä parhaiden tasolle. Siinä esipuhe on vain muutaman rivin mittainen kappale, jossa kirjailija sanoo olevansa vain John Carterin sankaritöiden kirjuri. ^[3]

[muokkaa] Pellucidar-sarja

Pellucidar on maailma Maapallon sisällä. Pääsankarit ovat David Innes ja Abner Perry, jotka porautuvat maan sisään erityisellä kaira-aluksella etsiäkseen hiili- ja malmiesiintymiä mutta päätyvätkin Pellucidariin. He ovat enemmän päättäväisiä etsijöitä kuin varsinaisia sankareita. Innesistä tulee Pellucidarin keisari, Perry on sivilisaation rakentaja. Toisen osan lopussa rakennetaan jo rautatietä, kolmannessa kohdataan jo musketin tuntevia merirosvoja, korsarilaisia. Neljännessä korsarilaisten vankina ollut Innes palaa Tarzanin ja tämän ystävien avulla Sarimaahan.

1. Maan uumenissa
2. Ikuisen päivän maa
3. Kuninkaan poika

"Tarzan maan uumenissa" sijoittuu myös Pellucidariin ja on sarjan neljäs osa. Alkuperäisessä sarjassa seitsemän teosta; suomentamatta toistaiseksi ovat:

1. Back to the stone age
2. The land of terror
3. Savage Pellucidar

Teokset piti alun alkaen julkaista suomeksi noin vuoden välein, mutta suunnitelma jäi toteutumatta kääntäjä Seppo Ilmarin kuollessa liikenneonnettomuudessa vuonna 1982. Hänen poikansa Don Engström käänsi kolmannen osan loppuun; pääkääntäjän kuoltua kustannusyhtiö Taikajousi kuitenkin luopui loppujen teosten suomeksi julkaisusta, samoin kuin Ilmarin aiemmin lupaamasta Venus-kirjojen kääntämisestä.

[muokkaa] Venus-sarja

Päähenkilönä on avaruusaluksella Venukseen matkannut telepaatti Carson Napier, jota voidaan pitää heikoimpana Burroughsin sankarihahmoista: hän on pakenija eikä taistelija tai etsijä^[4].

1. Venus-tähden kantakansa
2. Venus-tähden prinsessa
3. Venus-tähden sankari

suomentamatta:

1. Escape on Venus
2. Wizard of Venus

[muokkaa] Intiaanipäällikkö-sarja

1. Intiaanipäällikkö (1927)
2. Intiaanipäällikön kosto (1928)

Burroughsin lännenromaaneista Intiaanipäällikkö-sarja on huomattava intiaani-näkökulmansa ansiosta. Romaanipari tarkasteli intiaanikulttuuria todenmukaisemmassa valossa kuin suuri osa muusta aikansa lännenkirjallisuudesta. Burroughs tuo erityisen voimakkaasti esiin valkoihoisten häikäilemättömyyden - mutta yllättäen hän ei säästä vastapuoltakaan: liiankin monien intiaanien taipumus juopotteluun joko omalla väkijuomallaan tai väärennetyllä viskillä kerrotaan ketään säästämättä.

Kokijahahmona on - kolmannessa persoonassa - puoliverinen uudisraivaajaperheen poika Andy McDuff, jonka hengen Geronimo säästää tappaessaan vanhemmat. Koska pojan äiti oli intiaani, hän on riittävästi intiaanin näköinen joten Geronimo vie hänet majaansa ja luovuttaa nuorimmalle vaimoistaan, Aamutähdelle joka kasvattaakin pojan kuin omansa.

Ned-ni -apassiheimon päällikkö Juh joka näki pojan alkuperän vihaa tätä - mutta kun hän tuo tämän ilmi, poika uhkaa tappaa hänet ellei tämä ota sanojaan takaisin. Umpikujan ratkaisee ylin päällikkö Cochise, joka julistaa vakaasti että poika on yhtä aito apassi kuin Cochise itse. Juh vaikenee mutta kauna jää - ja lopulta poika surmaa Juhin kaksintaistelussa kenenkään näkemättä.

Pojasta tulee rotuylpeä nuori mies, joka jo lapsena saa nimen Shotz-Dijiji eli Musta Karhu tapettuaan jousella ison mustakarhun. Hänestä tulee varhain soturi ja sotapäällikkö. Hän alkaa käyttää kasvojensa maalauksessa omaleimaista sinivalkoista kuviota, joka tekee hänet tunnetuksi: hän saa nopeasti lisänimen "Apassipaholainen" ja tulee erityisen kuuluisaksi siitä, että hän surmaa enemmän vastustajia kuin yksikään toinen intiaani mutta tekee sen nopeasti ja armeliaasti - eikä koskaan kiduta tai silvo vihollisiaan.

Musta Karhu rakastuu jo varhain kasvinkumppaniinsa, intiaanityttö Ish-Nay-Kayhin, mutta menettää tämän ennen kuin he pääsevät yhteen. Samoin lähin ystävä, soturi Gian-Nah-Tah aiheuttaa ensin suruja taipumuksellaan väärennetyn viskin juomiseen. Pahimman juopottelujakson, joka oli päättyä koko heimon tuhoon, nimi on armottomasti Punaisia pölkkypäitä, valkoisia roistoja. Lopulta sopu syntyy mutta Gian-nah-tah kaatuu viivytystaistelussa.

Kun muut apassit antautuvat ja lähetetään Floridaan, Musta Karhu jatkaa taivaltaan kohti vihollisiaan. Lopulta hän luovuttaa; tarina jää vaiheeseen, jossa hän viimeisen vihollisensa - rikollisen Cheetimin - surmattuaan palaa valkoisten maailmaan.

[muokkaa] Muut suomennetut teokset

• Väkevä Billy (1922)
• Billy ja etsivä (1922) (uusi suomennos Sieluton mies 1922 sisälsi molemmat Billy-kirjat)
• Hollywoodin tyttö (1922) (uusi suomennos: Filmikaupungin tyttö 1924)
• Ajan unohtama maa (1925)
• Luolatyttö (1925)
• Ikuinen rakastaja (1926)
• Kadonnut prinssi (1927)
• Poika ja leijona (1938)

[muokkaa] Suomennettu novelli

• "Kalakansan orjat" (1941). Portti 2/1991.

[muokkaa] Suomentamatonta ja julkaisematonta

Burroughsin tuotanto oli runsas; kaiken kaikkiaan hänen tuotannostaan on suomennettu alle puolet. "Wizard of Venus" julkaistiin Yhdysvalloissa vasta 1990-luvulla.

Perikunta valvoo Burroughsin teosten julkaisua ja filmatisointeja; esimerkiksi elokuvaa Tarzan, the Ape Man (1981) sensuroitiin, koska naispääosan esittäjä Bo Derek esiintyi kirjailijan perikunnan mielestä tarpeettoman alastomana. Sen sijaan elokuva Greystoke: The Legend of Tarzan, Lord of the Apes (1984) jonka ohjasi englantilaisohjaaja Hugh Hudson, hyväksyttiin sellaisenaan. ^[5]

Tarzan-elokuvia on tehty runsaasti, ja nämä elokuvat ovat suhtautuneet joskus väheksyvästi afrikkalaisiin. Esimerkkinä kelvannee tapaus elokuvasta, jossa apinat alkavat kivittää jyrkkää kallioseinämää kiivennyttä safaria ja yksi kantajista putoaa rotkoon. Retkikunnan johtaja kiroaa raskaasti kuullessaan että kantajan kuorma oli käsittänyt nimenomaan retkikunnan lääkevaraston - itse kantajan menetystä hän väheksyy.

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Veikko Rekunen: Edgar Rice Burroughs - väärin ymmärretty nero; artikkeli Aikakone 3/volyymi 1
2. ↑ Veikko Rekunen: Edgar Rice Burroughs - väärin ymmärretty nero; artikkeli Aikakone 3/volyymi 1
3. ↑ kirjailija Seppo Ilmarin esipuhe kirjassa Marsin jätti
4. ↑ Veikko Rekunen: Edgar Rice Burroughs - väärin ymmärretty nero; artikkeli Aikakone 3/volyymi 1
5. ↑ Veikko Rekunen: Edgar Rice Burroughs - väärin ymmärretty nero; artikkeli Aikakone 3/volyymi 1

[muokkaa] Lähteet

• Veikko Rekunen: Edgar Rice Burroughs - väärin ymmärretty nero; artikkeli Aikakone 3/volyymi 1
• kirjailija Seppo Ilmarin esipuhe kirjassa Marsin jätti

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Pohjoisamerikkalaisia lännenkirjailijoita. Toimittanut Juri Nummelin. BTJ Kirjastopalvelu, 2005.
• Sankarimyytti Edgar Rice Burroughsin Mars-trilogiassa. Lisensiaatintutkimus, Taru Väyrynen. Verkkokirja.
• Havaste, Paula: Tarzan ja valkoisen miehen arvoitus. Tutkielma maskuliinisesta identiteetistä Edgar Rice Burroughsin Tarzan-sarjassa. Väitöskirja. Helsinki: Like, 1998. ISBN 951-578-582-0.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Edgar Rice Burroughsin teoksia Wikiaineistossa (Wikisource) (englanniksi)
• E.R. Burroughsin teoksia äänikirjoina (englanniksi)
• Burroughsin teoksia Gutenberg-projektissa (englanniksi)
• Burroughsista tietoa (englanniksi)
• Virallinen Tarzan-sivu (englanniksi)