Kauhea Tarzan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kauhea Tarzan (engl. Tarzan the Terrible) on Edgar Rice Burroughsin kahdeksas Tarzan-romaani. Se julkaistiin ensimmäisen kerran sarjamuodossa Argosy All-Story Weekly viikoittaisen viihdelukemiston helmi-maaliskuun 1921 numeroissa. A. C. McClurg julkaisi kertomuksen ensimmäisen kerran kirjamuodossa kesäkuussa 1921.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Jane on joutunut saksalaisten vangiksi ensimmäisen maailmansodan aikana, ja Tarzan etsii häntä. Jäljet johtavat kauas erämaahan. Suuren suoalueen keskeltä Tarzan löytää Pal-ul-Donin maan, eristyneen alueen jossa yhä elää sapelihampaisia kissapetoja, muinaisia dinosauruksia, mustia karvaisia hännällisiä apinaihmisiä (waz-doneja) ja hiukan kehittyneempiä valkoisia hännällisiä ho-doneja.

Tarzan pitää mielenkiintoisimpana pedoista monijuovaista leijonaa eli jatoa: se on pienempi kuin muut leijonat mutta sillä on valtavat sapelihampaat ja paholaisen luonne. Eläin on ilmeisesti sapelihammastiikerin kaukainen jälkeläinen. Samoin tavallisissa leijonissa on erityispiirteenä se, että pentuajan leopardintäplät säilyvät myös aikuisiällä.

Tarzan ystävystyy nopeasti ho-don Ta-denin ja waz-don Om-atin kanssa. Ta-den on paennut pääkaupungista koska kuningas halusi palkita hänet pappeudella - mutta se olisi merkinnyt sitä että Ta-denistä olisi tehty eunukki - ja pappeudesta kieltäytyminen oli kuolemalla rangaistava temppelien ja jumalien häpäisy. Pohjimmiltaan kysymys oli vallasta: Ta-denin isä Ja-don oli päälliköistä mahtavin, eikä kuningas halunnut moista vävyä. Sen sijaan Tu-lurin kaupungin päällikön Mo-sarin poika Bu-lat olisi parempi vaihtoehto: Mo-sar oli kuningassukua ja halusi kuninkaaksi - mutta tulevan kuninkaan isän asema olisi vielä parempaa. Näin päätettiin - joskin kuninkaan tytär O-lo-a kieltäytyi yhteistyöstä ja tilanne olikin patti. Samoin Kor-ul-Ja-heimon päällikkö Es-sat oli karkottanut Om-atin kylästään koska himoitsi tämän lemmittyä Pan-at-leetä.

Tarzan, Ta-den ja Om-at kokevat yhdessä seikkailuja. Yhdessä he kukistavat Om-atin vihollisen, päällikkö Es-satin joskin Om-at surmaa tämän kaksintaistelussa, Gund-barissa. Tarzan osoittaa taistelutaitonsa sillä tavoin, että apinaihmiset antavat hänelle nimen Tarzan-jad-guru (Kauhea Tarzan). Osasyynä olivat Tarzanin karmivat huudot: Kerchakin heimon taisteluhaaste ja ihmisapinoiden julma voitonhuuto. Om-at nujertaa arvovaltansa avulla heimonsa vastustuksen: hän määrää että ikiaikainen tapa surmata muukalaiset loppuu nyt - jos nämä ovat ystäviä ja suuria taistelijoita, kuten Tarzan ja Ta-den. Lisäksi hän haastaa vastaansanojat mittaamaan voimiaan kuolemaan asti - kukaan ei tule. Lisäksi hän lupaa että heimon naiset olisivat turvassa häneltä - toisin kuin Es-satilta. Ei kulu kauankaan, kun heimo jo tunnustaa uuden päällikkönsä päätöksen viisauden.

Tarzan saa tietää ho-donien uskovan että heidän jumalallaan ei ole tarttumahäntää kuten ho-doneilla. Tästä hän keksii esiintyä ho-donien pääkaupunki A-lurissa nuorena jumalana, Jad-ben-Othon poikana Dor-ul-Othona. Kuningas Ko-tan hyväksyy esityksen ja Tarzan saa tiettyä vaikutusvaltaa palatsissa. Vaarallisen vihollisen apinamies saa ylipappi Lu-donista, joka piilottelee sieppaamansa Janea yksinäisessä temppelissä.

Pitojen yhteydessä syntyy kahakka, kun juopunut Bu-lat ensin suututtaa ja sitten surmaa Ko-tanin. Mo-sar yrittää julistautua kuninkaaksi mutta Ja-don huutaa että Pal-ul-Donin soturit valitsevat itse kuninkaansa - kunhan edellisen murhaajaa on rangaistu! Soturit tottelevat automaattisesti tätä mahtavaa ja oikeudenmukaisuudestaan kuulua päällikköä - joskin murhaaja luikkii hetkeksi karkuun. Bu-latin surmaa lopulta Tarzan.

Lisäsotkua saa aikaan saksalainen luutnantti Erich Obergatz, joka on viimeinen eloonjäänyt kolmesta Janen ryöstäneestä upseerista ja on tullut maahan yhdessä Janen kanssa. Hän eksyy ja lopulta sekoaa mieleltään luullen itseään Pal-ul-Donin jumala Jad-ben-Othoksi. Ylipappi Lu-don hyväksyy ajatuksen ja mielisairas entinen sotilas onkin jonkin aikaa kaikkivaltias.

Korak on sillä välin vapautunut asepalveluksesta ja lähtenyt isänsä perään. Saman veroisena viidakontuntijana ja erämiehenä hän pääseekin pitkän kamppailun jälkeen Pal-ul-Doniin. Isästään poiketen hänellä on mukanaan sotilaskivääri ja kaksi patruunavyötä. Korak ystävystyy nopeasti Om-atin heimon kanssa, ja nämä antavat hänelle nimen Jar-don (muukalainen). Ensi taistelussa Korak osoittautuu yhtä rajuksi taistelijaksi kuin isänsä.

Monen mutkan jälkeen, Tarzanin jo maatessa uhrialttarilla ja Obergatzin nostaessa uhriveistä, Korakin kivääri surmaa saksalaisen, ylipapin, juonittelevan kruununtavoittelija Mo-sarin ja näiden uskollisen apuri Pan-satin. Moinen mahdin näyte olisi sivistyneemmällekin kansalle riittävä - varhaista rautakautta elävälle Pal-ul-Donin kansalle se on sitä ylimitoin.

Tarzan vapautetaan, uusi kuningas nousee valtaistuimelle ja uusi aika alkaa: ihmisuhrit temppeleissä loppuvat ja eunukkipapit saavat lähteä muihin töihin. Heidän tilalleen nimitetään naispapittaria jotka jakavat alttareille päivittäin tuodut uhrilahjat iltaisin puutteenalaisille. Apinaihmiset tottelevat koska Tarzan mielletään oikean jumalan pojaksi.

Tarinan lopuksi Tarzan perheineen ratsastaa soiden poikki omaan maailmaansa gryf-pedon eli muinaisen Triceratops-dinosauruksen kehittyneen jälkeläisen selässä. Hänen ehkä huomattavin saavutuksensa Pal-ul-Donissa oli oppia noiden petojen hallinta: hän huomasi että vaaralliset, joskin vähälukuiset Tor-o-don-miehet hallitsivat gryfejä pelkkä keppi aseenaan, ja rohkea apinamies matki näitä - erinomaisin tuloksin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Tarzan_the_Terrible (englanniksi)