Tarzanin poika

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tarzanin poika
The Son of Tarzan
Alkuperäisteos
Kirjailija Edgar Rice Burroughs
Kieli englanti
Kustantaja A. C. McClurg & Co.
Julkaistu 1917
Sivumäärä 394
Suomennos
Suomentaja Valfrid Hedman
Seppo Ilmari
Kustantaja Karisto
Taikajousi
Kauppakirjapaino
WSOY
Kirjayhtymä
Julkaistu 1923
1966
1971
1974
1990
Sarja: Tarzan
Edeltävä Tarzanin pedot
Seuraava Tarzan ja Oparin aarteet
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Tarzanin poika (The Son of Tarzan) on Edgar Rice Burroughsin neljäs Tarzan-romaani. Burroughsin 21. tammikuuta - 11. huhtikuuta 1915 välisenä aikana kirjoittaman tarinan julkaisi ensimmäisenä All-Story Weekly -lehti kuusiosaisena jatkosarjana 4. joulukuuta 1915 - 8. tammikuuta 1916. Kirjana sen julkaisi ensimmäisenä A. C. McClurg & Co. maaliskuussa vuonna 1917.

Suomeksi kirjan julkaisi Karisto Valfrid Hedmanin suomentamana vuonna 1923. Seppo Ilmarin suomennoksen ovat julkaisseet Taikajousi vuonna 1966, Kauppakirjapaino vuonna 1971, WSOY vuonna 1974 ja Kirjayhtymä vuonna 1990[1].

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Edellisen kirjan tarinasta on kulunut kymmenisen vuotta, jolloin Tarzanin ainoa poika Jack on kouluikäinen. Hän alkaa osoittaa mielenkiintoa viidakkoa kohtaan, vaikka perhe asuu Lontoossa.

Sattumalta eräs laiva löytää syrjäiseltä viidakkosaarelta vanhan, ryysyisen ja osin seonneen miehen, jonka nimeksi kuullaan Mihail Sabrov. Hän on venäläinen. Samalta saarelta mukaan tarttuu iso apina, joka saa nimen Ajax. Nämä kaksi ovatkin todellisuudessa Tarzanin ystävä Akut sekä hänen vihollisensa Aleksis Paulvitsh.

Venäläinen onnistuu saavuttamaan apinan luottamuksen ja Lontoossa hän järjestääkin näytöksiä hyödyntäen apinan tavattoman suurta älyä. Jack lähtee - vastoin isänsä kieltoa - katsomaan apinaa ja kun isä tulee perässä, apina tunnistaa hänet.

Poika alkaa vierailla säännöllisesti venäläisen luona apinaa tapaamassa, ja tuota pikaa hän puhuukin apinakieltä yhtä hyvin kuin isänsä. Paulvitshin mieli sekoaa lopullisesti ja hän yrittää tappaa pojan, mutta Akut pääsee irti ja tappaa venäläisen. Jack pelästyy ja päättää oma-aloitteisesti salakuljettaa apinan Afrikkaan pakoon tuomiolta. Matka onnistuu, mutta epäonneksi perillä muuan huijari murtautuu huoneeseen ja Akut tappaa miehen. Ainoaksi turvaksi todetaan pako viidakkoon.

Akut opettaa pojalle viidakon salaisuudet; Jackista tulee Korak, Tappaja. Nopeasti selviää että hän on omanlaisensa: jo ensi taistelussa hän havaitsee, että apinan voittohuuto on hänelle vieras, ja hiljaisuudesta tuleekin hänen voitoilleen yhtä leimallinen kuin voittohuudosta hänen isälleen.

Korak tapaa eräänä päivänä pienen Mirjam-tytön, josta tulee hänen kumppaninsa, ja he kokevat huimia seikkailuja, kunnes tyttö joutuu ensin mustan heimon ja sitten kahden valkoisen roiston käsiin. Toinen roistoista, Mellbom, aikoo tehdä tytölle väkivaltaa mutta paikalle sattuukin itse Tarzan lordi Greystoken hahmossa ja tyttö pääsee hänen suojelukseensa.

Monen mutkan jälkeen tyttö päätyy uudelleen hänet alun perin kodistaan kostoksi ryöstäneen sheikki Amor ben Khautourin käsiin. Sheikki aikoo ottaa kostonsa nyt antamalla tytön mustalle velipuolelleen Ali ben Kadinille, mutta Korak ehtii paikalle ja surmaa arabin.

Poika jää arabien vangiksi ja hänet aiotaan polttaa roviolla, mutta uskollinen Tantor pelastaa hänet. Pelkona on vain nälkään kuoleminen, koska norsu ei osaa avata solmuja. Mirjam yrittää auttaa mutta Tantor luulee häntä viholliseksi ja on surmata tämän - sen estää viime hetkellä paikalle tullut Tarzan. Mirjam, Korak ja Tarzan palaavat Lontooseen.

Hiukan myöhemmin Lontoossa perhettä tapaamaan tulee kenraali Armand Jacot, jonka pieni Jeanne-tytär oli ryöstetty hiukan ennen Jackin katoamista. Kenraali - silloin vielä muukalaislegioonan kapteenin arvoisena - oli nimittäin vanginnut hiukan aiemmin kuuluisan arabirosvo Ahmed ben Houdinin, jota tämän eno Amor ben Khautour tuli pyytämään vapaaksi - mutta ylpeä upseeri vastasi lahjontayritykseen ajamalla sheikin nöyryyttävin sanoin tiehensä. Arabi uhkasi maksattavansa sukulaisensa hengen monin kerroin tarjoukseensa verrattuna. Tämä ei vaikuttanut, vaan rosvo mestattiin giljotiinilla Sidi-bel-Abbesissa. Kenraali on kuullut Tarzanin vanhalta ystävältä amiraali Paul d' Arnotilta, että jos pitäisi saada tietoa Afrikasta, niin lordi Greystoke tietäisi asiasta enemmän kuin kukaan muu.

Nyt kun kenraali Jacot toteaa, että lordi Greystoken miniä onkin hänen tyttärensä, hän antaa uudelle vävylleen tunnustuksen: normaalisti hän kieltäytyy käyttämästä perimäänsä ruhtinaan arvoa ankaran tasavaltalaisuutensa vuoksi, mutta nyt hän sanoo tyttärensä olleen alun alkaen ruhtinatar.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomenkielisen sf-, fantasia- ja kauhukirjallisuuden bibliografia

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
The Son of Tarzan (englanniksi)