Mars (kirjasarja)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marsin prinsessan eli Marsin sankarin englanninkielinen kansi.

Mars-sarja (Barsoom series) on Edgar Rice Burroughsin kirjoittama kirjasarja, jonka tapahtumat sijoittuvat Mars-planeetalle. Burroughs hyödynsi sarjassa silloisen tähtitieteen havaintoja Mars-planeetasta. Erityisesti Sir Percival Lovellin havainnot ja tekemänsä tulkinnat[1] vaikuttivat Burroughs'n luomaan maailmaan.[2] Niiden mukaan Mars-planeetalla olisi keinotekoisia kanavia ja siten samankaltaista elämää kuin Maassa.[3] Mars on tarinassa planeetta, jonka rata on muuttunut aiheuttaen kulttuurien laajamittaisen häviämisen ilmakehän ohetessa ja merien kuivuessa vähitellen. Kulttuureista on jäljellä aave- ja rauniokaupunkeja, joissa niiden saavutuksia saattaa vielä nähdä.[2]

Sarjan neljän ensimmäisen teoksen suomennokset ilmestyivät 1920-luvulla. Suomentajana toimi Alpo Kupiainen. Kuusi viimeistä suomennettiin ensi kerran vuodesta 1974 alkaen. Uudet suomennokset, myös jo aiemmin suomennetuista, teki kirjailija T. A. Engström eli nimimerkki Seppo Ilmari.

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mars-sarjassa päähenkilönä on John Carter, joka on entinen Konfederaation ratsuväkikapteeni. Arizonalaisessa luolassa intiaanien surmaaman ystävänsä ruumiin vieressä hän irtautuu ruumiistaan ja siirtyy avaruuden poikki Marsiin eli sen omalla kielellä Barsoomiin. Marsin kevyemmän painovoiman vuoksi hänen voimansa tekee hänestä nopeasti arvostetun. Kovan taistelun jälkeen hän voittaa omakseen Heliumin jeddakin eli keisarin pojantyttären Dejah Thorisin.

Burroughs esiintyy Carterin lähimpänä sukulaisena; hän on tämän ohjeiden mukaan sijoittanut kapteenin ruumiin ilmastoituun hautakammioon ilman balsamointia, avoimeen arkkuun. Hautakammion oven voi avata vain sisältä päin. Carter käykin neljään otteeseen tapaamassa sukulaistaan: Marsin jumalat -kirjan alussa hän tuo käsikirjoituksen, jossa on kolmen seuraavan kirjan tapahtumat; Marsin ritarit alkaa kuvauksella, jossa Carter saapuu ensi kerran marsilaisvarusteissaan; samoin hän käy Marsin miekkojen ja Marsin ihmeiden alussa. Marsin nero, Marsin urho ja Marsin robotit tarinat on välittänyt erikoisradion avulla Barsoomiin siirtynyt, Ranskassa vuonna 1917 kaatunut jalkaväen kapteeni Odysseus Paxton (Vad Varo). Hänestä kehittyy Barsoomissa enemmän kirurgi ja ylimalkaan tiedemies kuin soturi, joskin hänkin joutuu muutamaan otteeseen tarttumaan miekkaansa.

John Carter on Tarzanin veroinen ritarillinen taistelija: kolmannen kirjan lopussa hänet nimitetään Barsoomin sotavaltiaaksi. Hän itse sanoo myöhemmin käyttävänsä tätä valtaa vain sodassa, jolloin hänen appensa isä, suuri jeddak (keisari) Tardos Mors on suvainnut palvella hänen alaisenaan. Muulloin Carter on vain Tardos Morsin suvun prinssi. Hän jättääkin arkipäivän hallintobyrokratian appensa isälle ja tämän pojalle Mors Kajakille, Pikku-Heliumin jedille (kuninkaalle).

Toinen useimmissa tarinoissa esiintyvä hahmo on vihreä soturi, Tharkin jeddak Tars Tarkas. Hän on miltei kolme kertaa tavallisen miehen kokoinen nelikätinen hurjimus, jolla on kuitenkin lajilleen poikkeuksellisesti omaleimainen huumorintaju sekä kyky rakastaa. Hänen pitkään salattu tyttärensä Sola opetti aikoinaan Carterille Barsoomin kielen ja tavat.

John Carter toimii suurimmassa osassa tarinoita kertojahahmona; Marsin nerossa kertojana on amerikkalainen jalkaväen kapteeni Odysseus Paxton (Vad Varo) joka haavoittuu kuolettavasti ensimmäisessä maailmansodassa ja kuolinhetken lähestyessä irtoaa ruumiistaan ja siirtyy Marsiin. Hän päätyy nerokkaan kirurgin ja tutkijan, Marsin neron Ras Thavasin apulaiseksi ja monipolvisen seikkailun jälkeen saa puolisokseen Duhorin jeddakin tyttären Valla Dian. John Carter nähdään lyhyesti viimeisessä luvussa, ja hän toimii päähenkilön häissä best manina.

Marsin urhossa kertojana on luutnantti Tan Hadron, ja Carter esiintyy vain voimakkaana taustahahmona. Kolmas täysin sivullisen kertoma on Marsin robotit: Carter ja kertojana toimiva luutnantti Vor Daj lähtevät etsimään kadonnutta Marsin neroa Ras Thavasta, koska Heliumin prinsessa Dejah Thoris on loukkaantunut vakavasti onnettomuudessa ja vain Marsin nero pystyisi parantamaan hänet.

Itsenäisiä tarinoita ovat Marsin neito, jossa Carter esiintyy vain alussa ja kokijana on – kolmannessa persoonassa – hänen poikansa Carthoris. Sotavaltiaan tytär Tara on päähenkilönä Marsin ritarit -kirjassa.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thuvia, Maid of Marsin kuvitusta
  • A Princess of Mars (1912) suom. Marsin prinsessa eli Marsin sankari
  • The Gods of Mars (1914) suom. Marsin jumalat
  • The Warlord of Mars (1918) suom. Marsin sotavaltias
  • Thuvia, Maid of Mars (1920) suom. Marsin neito
  • The Chessmen of Mars (1922) suom. Marsin ritarit
  • The Master Mind of Mars (1928) suom. Marsin nero
  • A Fighting Man of Mars (1931) suom. Marsin urho
  • Swords of Mars (1936) suom. Marsin miekat
  • Synthetic Men of Mars (1940) suom. Marsin robotit
  • Llana of Gathol (1948) suom. Marsin ihmeitä
  • John Carter of Mars (1964) kokoelma suom. Marsin jätti
    • "John Carter and the Giant of Mars" (1940) todellinen kirjoittaja on Burroughsin poika John Coleman Burroughs
    • "Skeleton Men of Jupiter" (1942)

A Princess of Mars ilmestyi alun perin nimellä Under the Moons of Mars The All Story -lehdessä. Burroughs käytti siinä salanimeä Norman Bean.[4]

Alpo Kupiaisen suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marsin jumalat, Karisto, 1923. 2. p. Karisto, 1941, 3. p. Karisto, 1944. Alkuteos: The Gods of Mars
  • Marsin prinsessa, Karisto, 1923. 2. p. Karisto, 1941 3. p. Karisto, 1944 Alkuteos: A Princess of Mars
  • Marsin sotavaltias, Karisto, 1923. 2. p. Karisto, 1941.3. p. Karisto, 1945. Alkuteos: The Warlord of Mars
  • Marsin ritarit, kuvittanut J. Allen St. John, Karisto, 1924. 2. p. Karisto, 1942. 3. p. Karisto, 1946. Alkuteos: The Chessmen of Mars

Seppo Ilmarin suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marsin sankari, Taikajousi, 1969, WSOY, 1974, Into, 2012 Alkuteos: A princess of Mars
  • Marsin jumalat, Taikajousi, 1971, WSOY, 1974, Into, 2012 Alkuteos: The Gods of Mars
  • Marsin sotavaltias, Taikajousi, 1972, WSOY, 1974 Alkuteos: The Warlord of Mars (Mars-kirjat).
  • Marsin neito, Taikajousi, 1972 Alkuteos: Thuvia, maid of Mars (Mars-kirjat; 4).
  • Marsin ritarit, Taikajousi, 1973 Alkuteos: The Chessmen of Mars (Mars-kirjat; 5). [5]
  • Marsin nero, Taikajousi, 1974 Alkuteos: The master mind of Mars (Mars-kirjat; 6).
  • Marsin urho, [Uusi p.]. Taikajousi, 1974 Alkuteos: A fighting man of Mars (Mars-kirjat; 7).
  • Marsin miekat, Taikajousi, 1975 Alkuteos: Swords of Mars (Mars-kirjat; 8).
  • Marsin robotit, Taikajousi, 1975 Alkuteos: Synthetic men of Mars (Mars-kirjat; 9).
  • Marsin ihmeitä, Taikajousi, 1976 Alkuteos: Llana of Gathol
  • Marsin jätti, Taikajousi, 1977 Alkuteos: John Carter of Mars
    • sisältää myös: "Jupiterin luurankoihmiset"

Into-Kustannus on julkaissut uudestaan 2000-luvulla kuusi osaa Seppo Ilmarin suomentamasta Mars-sarjasta sarjanimellä John Carter.

Marsin jätti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marsin jätti sisältää myös kesken jääneen "Jupiterin luurankoihmiset" -jakson. Burroughsin oli ilmeisesti tarkoitus luoda täydellinen neljän tarinan sarja kuten Marsin ihmeissä, mutta sota ja sairaus sotkivat suunnitelmat.[6]

Viimeinen, keskeneräiseksi jäänyt, kirja on poikkeus: Marsin jätti on kääntäjän, kirjailija Seppo Ilmarin mukaan selvä välityö, jossa ei ole kirjailijan omaa esipuhetta saati selitystä, kuinka tarina päätyi Maapallolle. Esipuhe on kääntäjän kirjoittama ja sisältää lupauksia tulevista töistä.

"Jupiterin luurankoihmiset" on osa kesken jäänyttä laajempaa kokonaisuutta, mutta novellina se yltää tekijänsä parhaiden tasolle. Siinä esipuhe on vain muutaman rivin mittainen kappale, jossa kirjailija sanoo olevansa vain John Carterin sankaritöiden kirjuri.[6]

Sovitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoista yritettiin muokata elokuvaversiota kahdesti ennen 2012 valmistunutta sovitusta. Bob Clampett yritti animaatioelokuvaa 1930-luvulla ja siitä valmistettiin lyhyet näytteet. Hanke ei kuitenkaan saanut tukea. 1980 - luvulla Jim Morrisin hanke ei edennyt suurien teknisten haasteiden vuoksi hahmojen luomisessa, sillä digitaalinen animaatio ei vielä ollut kehittynyttä.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Peter Lancaster Brown - Jokamiehen tähtitiedettä Otava 1979 ISBN 951-1-05191-1 s.86
  2. a b Burroughs Marsin Sankari s.77,83, 122
  3. John Carter -DVD lisämateriaali. Disney BXB 4109999
  4. John Carter -elokuva DVD-versio, lisämateriaali Disney BXB 4109999
  5. Rising Shadow (puuttuu Kansalliskirjaston tietokannasta.
  6. a b Kirjailija Seppo Ilmarin esipuhe kirjassa Marsin jätti, Taikajousi 1977
  7. John Carter -elokuva DVD-versio, lisämateriaali Disney BXB 4109999

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuteokset verkossa