Anaksagoras

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo filosofista. Anaksagoras oli myös Argoksen kuningas kreikkalaisessa mytologiassa.
Anaksagoras

Anaksagoras (muinaiskreikaksi Ἀναξαγόρας, n. 500428 eaa.) oli eräs antiikin Kreikan esisokraattisista filosofeista. Hänet luetaan kuuluvaksi ns. joonialaisen luonnonfilosofian haaraan.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anaksagoras oli kotoisin Joonian Klazomenaista.[1] Siellä hänellä oli jonkin verran sekä omaisuutta että poliittista toimintaa, mutta hän luopui niistä, koska pelkäsi niiden vaikeuttavan hänen harjoittamaansa totuuden etsintää. Kun häneltä kysyttiin, eikö hän välitä isänmaastaan, hän vastasi: "Minähän välitän isänmaastani kovasti", ja osoitti taivasta. Augustinuksen mukaan Anaksagoras oli Anaksimeneen oppilas ja Arkhelaoksen opettaja. Augustinuksen tieto ei kuitenkaan pidä paikkaansa Anaksimeneen osalta, sillä tämä oli ollut yli 20 vuotta kuolleena Anaksagoraan syntyessä. Aristoteleen mukaan Anaksagoras oli saanut ainakin vaikutteita klazomenailaiselta filosofilta ja ihmeidentekijältä Hermotimokselta.

Anaksagoraan elämäkerrallinen ajoitus on ongelmallista. Hyvin yleisen näkemyksen mukaan hän muutti jo varhaisessa miehuusiässä Ateenaan, josta oli nopeasti tulossa kreikkalaisen kulttuurin keskus, ja asui siellä 30 vuotta.[1] Toisen näkemyksen mukaan Anaksagoras oli jo yli 40-vuotias Ateenaan asettuessaan ja vaikutti siellä parisenkymmentä vuotta.[2] Anaksagoras oli läheisissä yhteyksissä Perikleehen,[1] jonka kerrotaan ihailleen häntä, ja tragediarunoilija Euripides sai häneltä kiinnostuksen tieteeseen ja inhimillisyyteen. On väitetty myös Sokrateen olleen hänen oppilaidensa joukossa, mutta tätä vastaan sotii ainakin Sokrateen Faidon-dialogissa esittämä omaelämäkerrallinen tieto, jonka mukaan hän olisi tutustunut Anaksagoraan ajatuksiin tämän kirjan välityksellä. Myös Cicero antaa ymmärtää, että vaikutus oli ollut epäsuora.[3]

Anaksagorasta arvostettiin, koska hän oli etevä tähtitieteessä ja matematiikassa, mutta yhtä lailla koska hän oli kaikessa askeettisuudessaan arvokas hahmo, eikä hänellä legendojen mukaan ollut mitään heikkouksia. Anaksagoras oli se henkilö, joka toi filosofian ja tieteellisen uteliaisuuden hengen Jooniasta Ateenaan.

Pidemmän päälle aikakaudelle ominaisen polyteismin kyllästämä yhteiskunta ei voinut suvaita hänen uskomuksiaan. Esimerkiksi Perikleen viholliset käyttivät rahvaan taikauskoisuutta hyväkseen, ja saivat heidät usutettua hänen kimppuunsa ystävänsä ajatusten vuoksi. Lopulta Anaksagoras pidätettiin syytettynä uskonnon vakiintuneiden oppien vastustamisesta, joidenkin lähteiden mukaan häntä syytettiin jopa persialaismielisyydestä, joka oli rikos monissa kreikkalaisissa kaupunkivaltioissa. Perikles sai käyttää kaikki puhujanlahjansa saadakseen ystävänsä vapaaksi. Silti Anaksagoras ajettiin pois Ateenasta, ja hän vetäytyi Lampsakokseen (n. 434/433 eaa.), jossa hän kuoli vuonna 428 eaa. koko kaupungin arvostamana henkilönä.

Ajattelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anaksagoras kirjoitti monien muiden esisokraatikkojen tavoin teoksen nimeltä Luonnosta (Peri fyseōs).[4]

Kosmologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järki kaiken luojana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anaksagoraan mukaan maailman on luonut jonkinlainen jumaluus, jota hän kutsuu Järjeksi (kreikaksi nous) äärettömästä ainemassasta. Massa on ollut olemassa jo kaiken alussa. Alun perin eri kappaleet kuitenkin olivat olemassa mittaamattoman pieninä, lukumäärältään loputtomina osasina ja sekoitettuna eri tavalla tässä kaoottisessa ainemassassa. Nämä osaset muodostivat siemenet (spermata) tai pienoiskuvat kaikista kappaleista, joita myöhemmin tuli olemaan, mutta ensin ne piti erottaa massasta ennen kuin ne saattoivat saada nimen ja luonteen.

Tämän luokittelun, jossa siis kaikki samanlaiset kappaleet erotettiin eroon erilaisista, suoritti Järki. Tämä erityinen Järki oli yhtä rajoittamaton kuin kaoottinen alkumassa, mutta puhdas ja riippumaton (mounos ef eoutou) tästä massasta ja kaikkialla samanlainen, päinvastoin kuin Herakleitoksen opettama Äly. Järki sisälsi kaiken tiedon ja voiman, ja hallitsee kaikkea elämää. Näin se on kaiken liikkeen alku, ja liike sen ensimmäinen olomuoto.

Järki suoritti erottelun laittamalla kaiken nopeaan pyörimisliikkeeseen. Osaset eivät kuitenkaan erottuneet toisistaan täydellisesti, vaan kaikki sisältää hieman kaikkea. Kappaleiden luokittelun määrittelee se "siemen", joka on kappaleessa vallitsevana. Aristoteles syytti Anaksagorasta siitä, että tämä ei tee selvää eroa Järjen ja psyyken välille. Sokrates taas huomautti, että tämä Järki on vain deus ex machina, jolle hän ei suostu antamaan sellaisia ominaisuuksia kuin suunnittelu ja tieto.

Kylmä sumu ja lämmin eetteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anaksagoras selitti myös tarkemmin niitä eri vaiheita, joiden kautta alkuperäinen kaaos muuttui kosmoksen nykyiseksi järjestykseksi. Kaaoksen rikkoi ensimmäisenä jako kylmään sumuun ja lämpimään eetteriin. Kun kylmä lisääntyi, syntyi vesi, maa ja kivet. Elämän siemenet, jotka edelleen leijuivat ilmassa, tulivat alas sateiden mukana ja näin saivat alkunsa kasvit. Eläimet, mukaan lukien ihmiset, syntyivät lämpimästä ja kosteasta savimaasta.

Mietiskelyn perusteellisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aistien antamaa tietoa ei voida Anaksagoraan mukaan pitää kovin suuressa arvossa. Hän päätti olla luottamatta aisteihin, ja asetti suuremman arvon asioiden mietiskelyn tuottamille johtopäätöksille. Hän esimerkiksi ajatteli, että lumessa täytyy olla yhtä lailla mustaa kuin valkoistakin, eihän se muuten voisi sulaessaan muuttua tummaksi vedeksi.

Anaksagoraan taivaankappaleita koskevat havainnot saivat hänet muodostamaan uudenlaisia teorioita kaikkeutta hallitsevista laeista, ja sai hänet törmäyskurssille yleisten uskomusten kanssa. Hän yritti muodostaa tieteelliset selitykset taivaankappaleiden pimennyksille, meteoreille, sateenkaarille sekä auringolle. Taivaankappaleet olivat hänen mielestään maasta repeytynyttä, pyörimisliikkeen vuoksi palamaan syttynyttä massaa. Auringosta hän arvioi, että sen koko on suurempi kuin Peloponnesoksen. Kuussa hän arvioi olevan asutusta, sekä harjuja ja rotkoja.

Aineen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokaisessa aineessa oli Anaksagoraan mukaan hieman kaikkia muita aineita. Näin esimerkiksi vehnässä on muun muassa karvoja, verta ja nahkaa. Kun eläin syö vehnää, vehnän sisältämä nahka liittyy eläimen nahkaan, veri eläimen vereen ja niin edelleen.

Anaksagoras loi pohjan teorialle atomeista omalla teoriallaan kaiken alkuna olevista pienistä osasista, ja painottamalla alkusynnyn mekaanista prosessia. Ensimmäisenä sanaa atomos, jakamaton, käytti kuitenkin myöhemmin Demokritos. Toisaalta painottaessaan järjestyksen tulevan järjen seurauksena hän loi teorian, jonka mukaan luonto on suunnittelun seurausta. Tämä ajattelu siirtyi Aristoteleelle, jolle ajatus merkitsi ikään kuin selkeän ajattelun aamunkoittoa levottomien unien jälkeen. Aristoteleelta ajattelu siirtyi hänen kommentaattoreilleen, ja Averroëksen vaikutuksesta nämä asiat tulivat laajalti tunnettuiksi ja yleisen spekuloinnin kohteeksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 56-59 (II.3), 453-455. Suomentanut sekä esittelyn ja selitykset kirjoittanut Marke Ahonen. Helsinki: Summa, 2002. ISBN 952-5418-07-3.
  • Hudson, John: Suurin tiede: Kemian historia, s. 23. (The history of chemistry, 1993.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Art House, 1995. ISBN 951-884-171-3. (Aineen rakenteesta)
  • Mansfeld, Jaap: The chronology of Anaxagoras' Athenian period and the date of his trial. Part I. Mnemosyne, 1979, 32. vsk, s. 39–69.
  • Mansfeld, Jaap: The chronology of Anaxagoras' Athenian period and the date of his trial. Part II. Mnemosyne, 1980, 33. vsk, s. 17-95.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Taylor, C. C. W.: "Anaxagoras and the Atomists". Teoksessa Taylor, C. C. W.: From the Beginning to Plato: Routledge History of Philosophy, s. 208-219. Routledge History of Philosophy, osa I. Routledge, 2003. ISBN 0415308739.
  2. Mansfeld 1979; Mansfeld 1980.
  3. Cicero: Keskusteluja Tusculumissa (Tusculanae disputationes) V 10: usque ad Socratem, qui Archelaum, Anaxagorae discipulum, audierat ("aina Sokrateeseen, joka oli kuunnellut Anaksagoraan oppilasta Arkhelaosta").
  4. Sarton, George: Ancient Science Through the Golden Age of Greece, s. 241. Dover classics of science and mathematics. Courier Dover Publications, 1993. ISBN 0486274950. Teoksen verkkoversio.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anaksagoras: Fragmentit. Käännös ja jälkisanat Reijo Valta. Kurikka: Osuuskunta Jyväs-Ainola, 2000. ISBN 952-5353-03-6.

Tekstifragmenttien laitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Diels, Hermann & Kranz, Walther (toim.): ”59 B: Anaxagoras”, Die Fragmente der Vorsokratiker. Kolme osaa. Uusintapainos 6. painoksesta. Berlin: Weidmann, 1974. Teoksen verkkoversio.
  • Sider, David: The Fragments of Anaxagoras. Meisenheim am Glan: Anton Hain, 1981. Anaksagoraalta säilyneiden fragmenttien kreikankielinen alkuteksti, englanninkielinen käännös sekä selityksiä.

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Burnet, John: ”Anaxagoras of Klazomenai”, Early Greek Philosophy. London: A. & C. Black Ltd, 1920. Teoksen verkkoversio.
  • Schofield, Malcolm: An essay on Anaxagoras. 1. painos 1980. Cambridge: Cambridge University Press, 2007. ISBN 0521042615. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit:
  • Curd, Patricia: Anaxagoras The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  • Patzia, Michael: Anaxagoras The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)