Felix Manz

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Felix Manzin muistokivi Zürichissä.

Felix Manz oli yksi 1500-luvun anabaptisti-liikkeen alkuvaiheen johtajista. Hänet surmattiin hukuttamalla 1527.

Felix Manz oli arvostettuun sukuun kuuluvan kaniikin avioton poika. Hän oli saanut opillista sivistystä. Hänestä tuli yhdessä Konrad Grebelin kanssa yksi Zürichin kaupungin reformaatioliikkeen radikaalin siiven johtohahmoista vuoden 1523 lopulla.[1] Manz, Grebel ja joukko muita yritti taivutella myös Ulrich Zwingliä kannalleen, mutta tämä kieltäytyi. Niinpä tämä joukko alkoi pitää omia kokouksiaan.[2] Vuonna 1524 Manz johti liikettä, joka oli alkanut kieltäytyä viemästä lapsia kastettavaksi. Hän oli myös yhdessä muiden kanssa kirjoittamassa syyskuun alussa 1524 kirjettä Thomas Müntzerille, jossa he kiittelivät tämän näkemyksiä muun muassa kasteesta, mutta kehottivat hartaasti tätä välttämään väkivallan käyttöä ajaessaan näkemyksiään.[3]

Vuonna 1525 tammikuussa Zürichin kaupungin raati uhkasi niitä, jotka kieltäytyivät kastamasta lapsiaan maastakarkoituksella, määräsi karkoitettaviksi kaikki ne radikaaleihin kuuluvat, jotka eivät olleet kotoisin Zürichistä ja velvoittivat Zürichin kansalaisia kuten Manzia ja Grebeliä alistumaan ja lopettamaan keskustelunsa aiheesta. Tällöin kuitenkin radikaalit tekivät selvän irtautumisen muusta kirkosta, kun Grebel kastoi entisen munkin Georg Blaurockin uskovien kasteella ja tämä kastoi sen jälkeen 15 muuta. Näin sai alkunsa anabaptisminakin tunnettu kastajaliike.[4] Liike alkoi nopeasti levitä, mutta Zürichissä sitä alettiin niin ikään nopeasti nujertaa: maaliskuussa 1526 raati tuomitsi Grebelin, Manzin ja Blaurockin vangittaviksi torniin vedelle ja leivälle, kieltäen kaikkia vierailemasta heidän luonaan, myös sairauden sattuessa. Tarkoitus oli antaa heidän kuolla sinne. Kastajaliikkeen kuitenkin levitessä voimakkaasti Pohjois-Sveitsissä Balthasar Hubmaierin vaikutuksesta Felix Manz hukutettiin Zürichin läpi virtaavaan Limmat-jokeen. Samalla Blaurock tuomittiin kujanjuoksuun, mutta selvisi tämän jälkeen muukalaisena karkoituksella; paluusta olisi seurauksena kuolemantuomio. Grebel oli kuollut ruttoon jo kesällä 1526.[5]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arffman, Kaarlo: "Reformaatio vai restituutio?", sivut 22-23. Suomen Kirkkohistoriallinen Seura, 1994
  2. Westin, Gunnar: "Vapaan kristillisyyden historia", sivu 75. RV-Paino, 1975
  3. Westin, Gunnar: "Vapaan kristillisyyden historia", sivu 79-80. RV-Paino, 1975
  4. Westin, Gunnar: "Vapaan kristillisyyden historia", sivu 81. RV-Paino, 1975
  5. Westin, Gunnar: "Vapaan kristillisyyden historia", sivu 85. RV-Paino, 1975