Sukupuolentutkimus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helsingin yliopiston sukupuolentutkimusta tekevä Kristiina-instituutti on saanut nimensä Ruotsin kuningattaren Kristiinan mukaan. Abraham Wuchters, Drottning Kristina, 1661.

Sukupuolentutkimus (aiemmin: naistutkimus) on monitieteinen oppiaine ja tutkimusala, jonka tavoitteena on tutkia, kuinka sukupuoli ja sukupuolten väliset suhteet vaikuttavat erilaisiin yhteiskunnallisiin, kulttuurisiin ja historiallisiin ilmiöihin. Sukupuolentutkimus on kattokäsite, johon sisältyvät tasa-arvotutkimus, feministinen tutkimus, kriittinen miestutkimus, lesbo-, homo- ja queer-tutkimus[1], sekä tyttötutkimus.[2]

Sukupuolentutkimus on yksi sukupuolitutkimuksen neljästä pääsuuntauksesta.[3] Se on luonteeltaan

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naistutkimus tuli yliopistoihin ensin Yhdysvalloissa 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa. Naiskeskeiselle lähestymistavalle luonteenomaista tutkimusta oli tehty jo tätä ennen osana naisliikkeen omaa toimintaa. Työt jäivät akateemisesti huomiotta tai torjuttiin, kunnes ne löydettiin yliopistollisen nais- ja sukupuolentutkimuksen piirissä 1970-luvulla.[7] Naistutkimus on sittemmin levinnyt Yhdysvalloista kaikkien maanosien yliopistoihin. Nykyisin nais- tai sukupuolentutkimusta harjoittavia yliopistoja ja tutkimuskeskuksia on maailmalla yli 900.[8]

Sukupuolentutkimus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopistolliseksi oppiaineeksi vakiintui 1980-luvulla naistutkimus, jonka rinnalla alettiin 2010-luvulla käyttää nimeä sukupuolentutkimus. Sukupuolentutkimusta tehtiin ensimmäiseksi ihmistieteiden, muun muassa kirjallisuudentutkimuksen ja taidehistorian, sekä teologian piirissä.[9] Suomen ensimmäinen naistutkimuksen laitos perustettiin 1986 Åbo Akademihin.lähde? Ensimmäinen suomalainen alan oppikirja Akanvirtaan julkaistiin vuonna 1988.[10] Tampereen yliopiston nais- ja sukupuolentutkimuksen laitos ja Helsingin yliopiston Kristiina-instituutti perustettiin 1990-luvun vaihteessa.lähde?

Suomessa toimii Suomen Naistutkimuksen Seura (SUNS), joka on perustettu vuonna 1988. Seura julkaisee kaksikielistä Naistutkimus – Kvinnoforskning-lehteä ja järjestää vuosittain Naistutkimuspäivät. Yhdistykseen kuului vuonna 2012 noin 600 jäsentä.[11]

Sukupuolen- tai naistutkimuksen maisteriohjelmia on nykyään Helsingin, Tampereen, Turun, Jyväskylän ja Lapin yliopistoissa. Sivuaineena naistutkimusta voi opiskella lisäksi Joensuun ja Oulun yliopistossa. Muissa paitsi Oulussa ja Jyväskylässä on myös sukupuolentutkimuksen professuuri. Ensimmäinen naistutkimuksen maisteri valmistui Helsingin yliopistosta huhtikuussa 2005]ja ensimmäinen tohtori marraskuussa 2005. Suomessa oli arvion mukaan vuonna 2003 noin 90 tavalla tai toisella sukupuolentutkimukseen liittyvää väitöskirjaa tekevää jatko-opiskelijaa.[12]

Ihmiskuva ja yhteiskuntakäsitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulla nousi postmoderni feminismi, jossa valta-asetelmia tarkastellaan alakulttuurien näkökulmista. Näistä merkittävin on homo- ja lesbotutkimuksesta syntynyt queer-teoria,[13] mutta on olemassa myös feminististä valkoisuuden tutkimusta,[14] ruumiin normatiivisuuden tutkimusta[15] jne.

Sukupuolentutkimuksessa sukupuolta ja rotua tutkitaan yhteiskunnallisina hierarkioina, tutkitaan esimerkiksi seksismiä ja rasismia.[16]

Tietoteoreettinen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naistutkimuksessa on pohdittu, miten tieteen miesvaltaisuus vaikuttaa tutkimuksen kohteen ja menetelmien valinnoillaan siihen, millaista tietoa se tuottaa. Tiedekriittisen sukupuolentutkimuksen mukaan kaikki tutkimus on väistämättä näkökulmasidonnaista eikä siten objektiivista.[17]

Filosofi Sandra Harding tarjosi 1980-luvulla näkökulmasidonnaisuuden paradoksin ratkaisuksi feministisen standpoint-teorian, jonka mukaan tieteen objektiivisuus tulee ymmärtää uudella tavalla: se on tutkimusta alistettujen ryhmien lähtökohdista käsin. Hardingin mukaan tieteellinen tutkimus on välttämättä näkökulmasidonnaista, mutta jotkut näkökulmat ovat toisia parempia. Standpoint merkitsee tietoisesti omaksuttua näkökulmaa.[17]

1990-luvulla monet tieteenfilosofit asettivat feministisen tutkimusohjelman kyseenalaiseksi, mikä osaltaan johti standpoint-teorian uudelleenarviointiin. 2000-luvulla on esitetty, että sosiaalinen tietoteoria voisi tarjota näkökulmasidonnaisuuden paradoksille kestävämmän ratkaisun. Suomalainen Kristina Rolin ehdottaa, että tutkimuksessa hyväksyttävä subjektiivisuus tulisi rajata konkreettisiin väitteisiin, kuten metodologisiin ratkaisuihin. Eri näkökulmia voitaisiin puolestaan arvioida sillä perusteella, miten hyvin ne noudattavat objektiivisen keskusteluyhteisön pelisääntöjä, ja sukupuolentutkimus voisi toimia yhtenä pelisääntöjen määrittäjänä.[17]

Metodologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuolentutkimuksessa on perinteisesti suosittu erilaisia laadullisen tutkimuksen menetelmiä.[18] Tutkijat ovat pohtineet tieteellisinä tosiasioina esitettyjen väitteiden poliittista vaikutusvaltaa. Kuitenkin tilastollisin menetelmin tehdyt kyselyt, asennetutkimukset ja tilastot ovat olleet tärkeitä seksismin ja epäoikeudenmukaisuuden osoittamisessa.[18]

Väkivaltatutkija Suvi Ronkaisen mukaan feministisen tutkimuksen kannalta on olennaista havaita, että tilastotietoja tarkastellessa erilaisilla näkökulmilla on merkitystä niiden tulkinnan kannalta. Tulkinta eroaa analyysistä siten, että siinä tutkimuksen tuottamat vihjeet ja oivallukset peilataan jonkin tietyn ajattelutavan kautta. Vallalle ja feministisille tietämisen tavoille herkkä luenta avaa Ronkaisen mukaan hedelmällisen näkökulman kvantitatiiviseen tutkimukseen. Esimerkiksi väkivallan vastainen ja uhreja tukeva työ on saanut laajemmin yhteiskunnallista tukea vasta kun feministiset tilastotulkinnat ja naisuhritutkimukset, joissa väkivallan käsite on määritelty uudella tavalla, ovat osoittaneet naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyyden.[18]

Sukupuolentutkimuksen kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naistutkimus on kohdannut arvostelua julkisessa keskustelussa.[19] Evoluutiopsykologian kannattajat ovat esittäneet, että naistutkimuksen sukupuolijako ei vastaa luonnontieteellistä näkökulmaa. Naisten ja miesten välisessä tasa-arvokeskustelussa feminististen väkivaltatutkimusten on väitetty edustavan sukupuolisyrjintää. Jyrkimmissä puheenvuoroissa naistutkimuksen on esitetty olevan akateemista näennäistiedettä.[20]

Vuonna 2009 Miesten tasa-arvo -yhdistys julkaisi vetoomuksen naistutkimuksen nimen muuttamisesta sukupuolentutkimukseksi, jonka sisällä voisi tehdä tutkimusta myös miesnäkökulmasta.[21] Kristiina-instituutti vaihtoi saman vuoden syksyllä oppiaineen nimeksi sukupuolentutkimus sen sisältöä muuttamatta.[22] Useimmat muut yliopistot ovat tämän jälkeen vaihtaneet oppiaineen nimeksi sukupuolentutkimus.[23]

Norjassa vuoden 2011 aikana käydyn julkisen keskustelun jälkeen Oslon yliopiston sukupuolentutkimuksen tutkimusprojekti menetti valtiontukensa.[24][25][26] Pohjoismaiden ministerineuvosto lakkautti samaan aikaan yliopiston yhteydessä toimineen pohjoismaisen tasa-arvotiedon keskuksen, NIKK:n.[27]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Urponen Maija 2009. Mitä naistutkimus on? Minna - Valtakunnallinen naistutkimus- ja tasa-arvoportaali. Viitattu 12.01.2009.http://www.minna.fi/minna/naistutkimus/index.htm
  2. http://agricola.utu.fi/nyt/pyynnot/index.php?jarj=jatettyb&ilmoitus=460
  3. Chafetz, J. S. (toim.): The Handbook of the Sociology of Gender. New York: Springer, 1999. ISBN 978-0-306-45978-8.
  4. Weedon, Chris: Feminist practice and poststructuralist theory. John Wiley & Sons, 1997. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.2.2012).
  5. {Seidman, Steven: The Social Construction of Sexuality. New York/Lontoo: Norton, 2003. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 31.12.2012).
  6. Sarantakos, Sotirios: ”3 Feminist research”, Social Research. Palgrave, 2004. [www.palgrave.com/sociology/sarantakos/docs/chapter3.pdf Teoksen verkkoversio] (pdf) (viitattu 31.12.2012).
  7. Cott, N. T Pleck, E. H. (eds.): A Heritage of Her Own. Toward a New Social History of American Women.. Indiana University Press, 1979.
  8. Korenman, Joan: Women's Studies Programs, Departments, & Research Centers 1994-2009. Viitattu 10.9.2009. englanti
  9. Setälä, P. & Kurki, H.: Akanvirtaan. Helsinki: Yliopistopaino, 1988. ISBN 951-570-019-1.
  10. Setälä, Päivi & Kurki, Hannele (toim.): Akanvirtaan: Johdatus naistutkimukseen. Helsinki: Yliopistopaino, 1988. ISBN 951-570-019-1.
  11. SUNS Suomen Naistutkimuksen Seuran verkkosivut nt.suns.org. Viitattu 17.7.2012.
  12. Minna Urponen: Mitä naistutkimus on?
  13. Plummer, Ken: Queers, Bodies and Postmodern Sexualities: A Note on Revisiting the ”Sexual” in Symbolic Interactionism. Qualitative Sociology, Winter 2003, 26. vsk. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 31.1.2012.
  14. Cuomo, Chris J. & Hall, Kim Q.: Whiteness: feminist philosophical reflections. , 1999. Teoksen verkkoversio (viitattu 31.1.2012).
  15. Bordo, Susan & Heywood, Leslie: Unbearable weight: feminism, Western culture, and the body. University of California Press, 2004. Teoksen verkkoversio.
  16. Rothenberg, Paula: The Construction, Deconstruction, and Reconstruction of Difference. Hypatia, March 1990, 5. vsk, nro 1, s. 42-57. Artikkelin verkkoversio Viitattu 31.1.2012.
  17. a b c Rolin, K. (2005): Tutkimuksen näkökulmasidonnaisuuden paradoksi. Teoksessa Husu, L. ja Rolin, K. (toim.): Tiede, tieto ja sukupuoli. Helsinki: Gaudeamus, s. 97–111.
  18. a b c Ronkainen, S. (2004): Kvantitatiivisuus, tulkinnallisuus ja feministinen tutkimus, teoksessa Liljeström M. (toim.): Feministinen tietäminen. Keskustelua metodologiasta. Tampere: Vastapaino.
  19. Rajamäki, Aleksi: Sukupuolentutkimus on kriittistä, ei ideologista 22.02.2011. UTUonline. Viitattu 31.1.2012.
  20. Austin, P.: Naistutkimus kuumentaa tunteita. Totuus riippuu näkökulmasta, väittävät feministit. Helsingin Sanomat, Tiede & Luonto 4.3.2008, s. D2
  21. Miesten tasa-arvo -yhdistys: Miesten tasa-arvo -yhdistyksen lausunto sukupuolentutkimuksen kehittämiseksi 20.2.2009. Viitattu 10.9.2009.
  22. HS: Naistutkimus vaihtui Helsingin yliopistossa sukupuolentutkimukseksi 1.9.2009. Viitattu 10.9.2009.
  23. Linkit - Sukupuolentutkimusta Suomessa minna.fi. Viitattu 30.1.2012.
  24. Aftenposten: Kjønnsforskere vil reise kjerringa 12.10.2011. Viitattu 31.5.2011. Norja
  25. Aftenposten: Kjønnsforskningen mister 56 millioner 23.11.2011. Viitattu 14.12.2011. Norja
  26. Uncertain future for the Research Council’s gender initiative Gender In Balance Research. Viitattu 16.12.2011.
  27. Nykymuotoinen NIKK lakkautetaan 23.11.2011. NIKK. Viitattu 30.1.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anttonen, Anneli ym. (toim.): Feministejä: Aikamme ajattelijoita. Tampere: Vastapaino, 2000. ISBN 951-768-066-X.
  • Braidotti, Rosi: Riitasointuja. (Patterns of dissonance: An essay on women in contemporary french philosophy, 1991.) Suomennos: Päivi Kosonen ym. Tampere: Vastapaino, 1993. ISBN 951-9066-66-7.
  • Husu, Liisa & Rolin, Kristina (toim.): Tiede, tieto ja sukupuoli. Gaudeamus, 2005. ISBN 9789516629318.
  • Koivunen, Anu & Liljeström, Marianne (toim.): Avainsanat: 10 askelta feministiseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino, 1996. ISBN 951-9066-96-9.
  • Liljeström, Marianne (toim.): Feministinen tietäminen: Keskustelua metodologiasta. Tampere: Vastapaino, 2004. ISBN 951-768-146-1.
  • Saresma, Tuija ym. (toim.): Käsikirja sukupuoleen. Tampere: Vastapaino, 2010. ISBN 978-951-768-247-3.
  • Setälä, Päivi & Kurki, Hannele (toim.): Akanvirtaan: Johdatus naistutkimukseen. Helsinki: Yliopistopaino, 1988. ISBN 951-570-019-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]