Suomen humanistiliitto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen humanistiliitto
Humanistiliitto.gif
Toimiala humanismi
Kotipaikka Helsinki
Puheenjohtaja Pekka Elo[1]
Hallitus Eino Huotari, Jussi Tuovinen, Eeva Karttunen, Pertti Laine, Jussi K. Niemelä, Jari Papunen, Jussi Pikkusaari, Antti Rytkönen, Lasse Sirén, Gun Winter[1]
Jäsenmäärä 213[1]
Sivusto humanistiliitto.fi
Jäsenlehti Humanisti

Suomen humanistiliitto on suomalaisten humanistien järjestö. Humanistiliitto haluaa edistää vapaata keskustelua ja todellisuus- ja arvokäsitysten pohdintaa. Liitto pyrkii tuomaan keskustelussa esiin uskontokuntiin sitoutumattomien kannan sekä edistämään vakaumusten tasa-arvoa ja humanistisia juhlatapoja.[2]

Suomen humanistiliitto on Kansainvälisen humanistisen ja eettisen liiton jäsen.[3] Suomen humanistiyhdistys perustettiin Helsingissä 1968. Liitoksi järjestö muuttui 1987. Järjestö julkaisee neljästi vuodessa Humanisti-lehteä.[2]

Humanistiliitto järjestää vuosittain Humanismin päivät. Päivät käsittelevät ajankohtaisia aiheita humanistisen elämänkäsityksen näkökulmasta. Liitolla on paikallisyhdistyksiä, jotka järjestävät muun muassa keskustelutilaisuuksia. Humanistiliitto esittää yhteiskunnallisia kannanottoja ja pyrkii vaikuttamaan lainsäädäntöön yhteiskuntaa ja uskontoa koskevissa kysymyksissä.[4]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etenkin Helsingin seudulla muutamat henkilöt alkoivat 1950-luvulla kokoontua pieniin keskusteluryhmiin, joihin kuului vanhemman polven vapaa-ajattelijoita ja muun muassa nuoria juristeja, lääkäreitä ja luonnontutkijoita. Puheiden perusteella pienryhmät saivat tietoa toisistaan. 1960-luvun alussa alettiin kokoontua vakinaisemmin. Innoittajana oli ennen kaikkea Väinö Voipio, jossain määrin myös Yrjö Kallinen. Tapaamispaikkana oli Vanhan ylioppilastalon Karhu-kabinetti, jossa pidettiin alustuksia sovituista aiheista.[5]

Humanistien ryhmä otti kantaa pakolliseen uskonnonopetukseen kouluissa kirjoittaen asian muutostarpeesta eduskunnalle osoitetun vetoomuksen. Ryhmän ulkopuolelta hankittiin allekirjoittajiksi viitisenkymmentä tunnettua henkilöä, muun muassa Göran von Bonsdorff, Antti Eskola, Jorma Etto, Urpo Harva, Pertti Hemánus, Yrjö Kallinen, Yrjö Koivukari, Sven Krohn, Kari Lagerspetz, Timo K. Mukka, Kullervo Rainio, Paavo Rintala, Arvo Salo ja Klaus Vala.[6]

Muutamat aktiivit olivat yhteydessä IHEU:n päämajaan ja neuvottelivat vakinaisen yhdistyksen perustamisesta. Ohjeita saatiin myös 1956 Norjaan perustetulta Human-Etisk Förbundilta.[5] Suomen humanistiyhdistys perustettiin 28.4.1968 Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa yli sadan henkilön läsnä ollessa. Koollekutsujia olivat muiden muassa puheenjohtaja Matti Luoma, Gun Hemming (myöhemmin Gun Väyrynen), Mårten Ringbom, Kalevi Suomela, Jorma Taarna ja Jussi Pikkusaari.[5]

Säännöissä toiminnan tarkoitukseksi määriteltiin kulttuuripoliittisten ja yleisten yhteiskunnallisten kysymysten ratkaiseminen kriittisen humanistisen asennoitumisen pohjalta. Yhdistyksen piti lisäksi edistää ihmiskunnan yhteisetuja sekä suojella ajatuksen vapautta ja yksilön loukkaamattomuutta antamatta etusijaa millekään poliittiselle puolueelle tai uskontokunnalle tai suosimatta mitään autoritaarista aatetta. Pian rekisteröimisen jälkeen yhdistys hyväksyttiin ulkojäseneksi Kansainväliseen humanistiseen ja eettiseen liittoon.[5]

1970-luvun lopulle saakka yhdistyksen toiminta rajoittui muutamiin pääkaupungissa vuosittain järjestettyihin keskustelutilaisuuksiin ja monistettujen kirjeiden lähettämiseen. Jäsenmäärä ei noussut edes neljäänkymmeneen. Yhdistys suomensi vuonna 1973 julkistetun Humanistinen manifesti II:n mutta ei saanut levitettyä yleisten tiedotusvälineiden kautta sisältöä laajempaan tietoisuuteen.[5]

Tilanne alkoi muuttua vuodesta 1982 lähtien osaksi uuden puheenjohtajan Jussi Pikkusaaren toiminnan ansiosta. Yhdistyksen johtokunta alkoi järjestää vuosittain kaikille avoimia Humanismin päiviä, joille hankittiin aiheiden alustajiksi niihin perehtyneitä henkilöitä. Vuonna 1985 jäseniä oli 94 ja kaksi vuotta myöhemmin 163.[5]

Vuonna 1987 Suomen Humanistiyhdistys muuttui Helsingin humanistiyhdistykseksi, ja yhdessä muutaman muun paikallistason humanistiyhdistyksen kanssa yhdistykset perustivat Suomen humanistiliiton. Liiton puheenjohtajina ovat toimineet muun muassa Jussi Pikkusaari (1982–1992) ja Pekka Elo (vuodesta 1999).[7]

Periaateohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Humanistiliiton periaateohjelmassa todetaan, että jokaisella on oikeus ajatuksenvapauteen. Ohjelman mukaan humanistiliitto vaatii avointa keskustelua ja perusteltua päätöksentekoa yhteiskunnassa. Se haluaa edistää arvovalloista vapaata ajattelua ja uskonnoista riippumatonta etiikkaa. Liiton mielestä tutkimukseen perustuva käsitys todellisuudesta ja siihen pohjautuva humanistinen aate voi antaa ihmiselle mahdollisuuden omavastuiseen elämään.[3]

Pyrkimys tietoon ja valistukseen ovat liiton mukaan sen toiminnan keskeisiä tavoitteita. Ihminen ja luonto muodostavat kokonaisuuden. Kaikkeuden toiminnan selvittämisessä tiede tarjoaa parhaat menettelytavat.[3]

Moraali on ihmisen oma luomus, joka syntyy ja kehittyy yksilön ja yhteisön keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Jokainen yksilö on vastuussa toiminnastaan itselleen ja muille. Ihminen voi muodostaa moraalinsa järkiperäisesti ja jaetusta kokemuksesta oppien.[3]

Jokaiselle on taattava yhtäläiset ihmisoikeudet ja tasa-arvoiset elämisen edellytykset. Ihmisen ja luonnon säilyminen vaatii luonnonvarojen kulutuksen ja ympäristön kuormituksen vähentämistä. Humanistiliitto haluaa toimia kykyjensä mukaan rauhan palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi kaikkialla maailmassa.[3]

Valtion tulee suhtautua tasapuolisesti erilaisiin uskontoihin ja muihin elämänkäsityksiin. Julkisen vallan on oltava niiden suhteen puolueeton. Mitään uskontoa tai muuta aatteellista käsitystä ei saa asettaa erityisasemaan suhteessa valtioon. Kirkon ja valtion ero on toteutettava täysin.[3]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten uskonnottomien järjestöjen Vapaa-ajattelijain liiton ja Humanistiliiton Jumalaa tuskin on olemassa -mainoskampanjan mainos Helsingissä 25. kesäkuuta 2009.

Humanistiliiton lehti Humanisti on ilmestynyt vuodesta 1990. Vuosina 1990–1991 päätoimittajana oli Jussi Pikkusaari, 1992–1997 Pekka Elo ja vuodesta 1998 Toivo Salonen. Muihin liiton julkaisuihin kuuluvat muun muassa kirjat Humanistin juhlat (1996), keskustelukirja Humanistin maailman etiikka (1997) ja artikkelikokoelma Kansanhumanismin ABC (1998).[6]

Liitto toimii yhteistyössä vuonna 1999 perustetun Prometheus-seremoniat Oy:n kanssa, joka tarjoaa palveluita uskonnottomiin juhliin.[8][9] Liitto on humanistiseen aatteeseen perustuvia aikuistumisleirejä vuodesta 1990 järjestäneen Prometheus-leirin tuen yhteisöjäsen.[10][11]

Kesällä 2009 humanistiliitto osallistui yhdessä Vapaa-ajattelijain liiton kanssa kansainväliseen ateistien bussikampanjaan Jumalaa tuskin on olemassa -mainoksilla. Osa liikennöitsijöistä piti mainoksen tekstiä uskovaisia loukkaavana ja kieltäytyi laittamasta mainoksia linja-autoihinsa. Kampanjasta pyydettiin myös lausunto Mainonnan eettiseltä neuvostolta. Neuvosto ei pitänyt kampanjaa loukkaavana tai hyvän tavan vastaisena. [12][13]

Humanistiliitto saa valtionapua vuodessa 10 800 euroa eli liki 50 euroa jäsentä kohden [1]

Humanistiset kunniamaininnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestö on luovuttanut Humanismin päivillä humanistisen kunniamaininnan humanistisen elämänkatsomuksen toteuttamisesta. Palkittu on valittu vuoden humanistiksi. Palkinnon saajia ovat:

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liiton puheenjohtajina ovat toimineet:[6][21]

Liiton julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Sundström, Kimmo: Suomen humanistiliiton liittokokous pidettiin Helsingissä 23.5.2010. Helsinki: Pääkaupunkiseudun ateistit ry. Viitattu 2.6.2010.
  2. a b Humanistiliitto Helsinki: Suomen humanistiliitto. Viitattu 30.3.2009.
  3. a b c d e f Periaateohjelma Helsinki: Suomen humanistiliitto. Viitattu 30.3.2009.
  4. Toiminta pähkinänkuoressa Helsinki: Suomen humanistiliitto. Viitattu 30.3.2009.
  5. a b c d e f Taarna, Jorma: Aatteellisen humanismin historiaa Suomessa. Humanisti 4/1992. Julkaistu uudelleen teoksessa Vaismaa, Aaro (toim.): Kansanhumanismin ABC: Suomalaisen humanistiliikkeen sanomaa ja historiaa kolmelta vuosikymmeneltä, s. 59–62. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1998. ISBN 951-97679-2-4.
  6. a b c d Kansanhumanismin ABC.
  7. Historia Helsinki: Suomen humanistiliitto. Viitattu 30.3.2009.
  8. Taustajärjestöt Pro-seremoniat. Viitattu 1.6.2010.
  9. Rautio, Vappu: Pro-Seremoniat juhli 5-vuotistaivaltaan Protu. 2/2004. Helsinki: Prometheus-leirin tuki ry. Viitattu 4.6.2010.
  10. Protukieli Kotkanpesä. Viitattu 2.6.2010.
  11. Kysymyksiä ja vastauksia: Mikä on Prometheus-leirien arvopohja? Prometheus-leirin tuki ry. Viitattu 26.8.2007.
  12. Lausunto: 20/2009 Yhteiskunnallinen viestintä, ”Jumalaa tuskin on olemassa” –bussikampanja 19.8.2009. Mainonnan eettinen neuvosto. Viitattu 3.6.2010.
  13. Ylen uutiset: Uskonnottomien mainostarrat herättävät närää 21.06.2009. Viitattu 3.6.2010.
  14. a b c d Oodi nuoruudelle 1998, s. 59.
  15. Humanistiliitto antoi tunnustuksen perhekulttuurin tukemisesta Helsingin sanomat. 1.11.2000. Viitattu 8.2.2010.
  16. Eranti, Veikko: Protu ratsaa: Humanismin päivät 26.–27.10.2002 Protu. 6/2001. Helsinki: Prometheus-leirin tuki ry. Viitattu 8.2.2010.
  17. Somerpuro, Veikko: Vuoden humanistinen kunniamaininta professori Helena Rannalle marraskuu 2006. Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta. Viitattu 8.2.2010.
  18. Jacob Söderman – CV Viitattu 8.2.2010.
  19. Niemelä, Jussi K.: Anto Leikola: Mitä Darvin sanoi ihmisestä (PDF) Humanisti. 4/2006. Helsinki: Suomen humanistiliitto. Viitattu 8.2.2010.
  20. Ulapland.fi
  21. Liiton historia lyhyesti Helsinki: Suomen humanistiliitto. Viitattu 8.2.2010.
  22. Filosofian opettaja Jukka Tavin toimittama kirjanen, joka pohjautuu hänen nuorten kanssa käymiinsä keskusteluihin. Minäkö humanisti -aiheen ympärille koottu kirja tehtiin jaettavaksi liiton puolesta Prometheus-leirin suorittaneille nuorille. Teos oli liiton 30-vuotisjuhlavuoden nuorisojulkaisu.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]