Urpo Harva

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urpo Harva
Henkilötiedot
Koko nimi Urpo Hemminki Harva
Syntynyt22. toukokuuta 1910
Vampula
Kuollut29. heinäkuuta 1994 (84 vuotta)
Lohja
Kansalaisuus suomalainen
Koulutus ja ura
Instituutti Tampereen yliopisto
Tutkimusalue kasvatustiede

Urpo Hemminki Harva (vuoteen 1926 Heerman, 22. toukokuuta 1910 Vampula29. heinäkuuta 1994 Lohja) oli suomalainen filosofi, kasvatustieteilijä ja aikuiskasvatuksen ensimmäinen professori. Päätyönsä ohella hän toimi sivistysjärjestöissä.

Harva aloitti vuonna 1940 kansansivistysopin opettajana Helsingin Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa (YKK). Hänet nimitettiin professoriksi vuonna 1946 tieteenalansa ensimmäisenä Pohjoismaissa, ja samalla hänestä tuli Yhteiskunnallisen korkeakoulun ensimmäinen professori, jonka ala oli kansansivistysoppi. Myöhemmin kansansivistysoppi muuttui aikuiskasvatukseksi ja Tampereelle 1960 muuttaneesta Yhteiskunnallisesta korkeakoulusta vuonna 1966 Tampereen yliopisto. Harva jatkoi Tampereen yliopiston aikuiskasvatuksen professorin virassa vuoteen 1973.

Tutkijana ja ajattelijana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkijana Harvaa kiinnostivat perimmäiset kysymykset, sivistyksen määritelmä, kasvatuksen ja koulutuksen perimmäiset päämäärät sekä siveelliset kysymykset. Harva kiinnitti huomiota siihen, että pyrkimys jatkuvaan taloudelliseen kasvuun voi nousta perusarvojen edelle. Julkisena keskustelijana Harva nosti esiin ajatuksia, jotka eivät niiden esittämishetkellä olleet suosiossa, esiintyen konservatiivina, mikä ei miellyttänyt 1970-luvun opiskelija- tai opettajapolvea. Toisaalta hänen ajatuksensa saattoivat olla radikaaleja, kuten ajatus opiskelijoista arvioimassa opettajien opetustaitoa tai tarkastamassa pro gradu -tutkielmia.

Harva piti ihanteenaan sokraattista, kyselevää ja totuutta etsivää opettajakäsitystä, jonka hän johti Platonin Akatemiasta.

Harva oli ahkera kirjoittaja. Filosofi Sami Pihlströmin arvion mukaan ”(v)ain harvat suomalaiset ovat osallistuneet yhtä aktiivisesti sekä filosofiseen, kasvatustieteelliseen että uskonnollis-elämänkatsomukselliseen keskusteluun”[1].

Eläkkeellä Harva toimi Aamulehden kolumnistina nimimerkillä Tavin tornista. Lehtikirjoittajana hän käsitteli kasvatuksen ja koulutuksen kysymyksiä sekä eläinten oikeuksia, uskontoa ja työttömyyttä. Elämänsä viime vuosina hän otti voimakkaasti kantaa eutanasian puolesta – ja kuoli vaikean sairauden murtamana 1994.

Urpo Harva -luento

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urpo Harva -luento oli Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitoksen järjestämä vierailuluento vuosina 2006–2012.

Urpo Harva -luennon tavoitteena oli herättää keskustelua ajankohtaisista yhteiskunnallisista ja sivistyksellisistä kysymyksistä. Luennoitsijaksi kutsuttiin henkilö, joka on merkittävistä edistänyt kriittistä yhteiskunnallista ja sivistyksellistä keskustelua.

Luennon perusti professori Juha Suoranta vuonna 2006 juhlistamaan osaltaan sitä, että tuolloin oli tullut kuluneeksi 60 vuotta Urpo Harvan astumisesta aikuiskasvatuksen professorin virkaan, joka oli samalla Tampereen yliopiston ensimmäisen professorin vakanssi. Harva tunnettiin kasvatusfilosofian ja etiikan tutkijana sekä yhteiskunnallisista ja kulttuurikysymyksistä kiinnostuneena keskustelijana.

Urpo Harva -luennoitsijat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Die Philosophie von G. I. Hartman, 1935 (väitöskirja)
  • Kristinusko ja psykologia: Tutkimus kristinuskon ja tieteen suhteesta. (Sivistys ja tiede 113) Porvoo: WSOY, 1940.
  • Vapaa kansansivistystyö, 1943
  • Kansansivistäjä, 1948
  • Johdatus filosofiaan. (Aikamme kulttuuri 21) Helsinki: Otava, 1953.
  • Yksilö ja yhteisö. Helsinki: Otava, 1954.
  • Aikuiskasvatus, 1955
  • Suuria ajattelijoita: Suppea filosofian historia. (16. painos 1995) Helsinki: Otava, 1955.
  • Ihminen etsii itseään: Ihmisen ongelma marxismissa, eksistentialismissa ja personalismissa. (Otavan filosofinen kirjasto 4) Helsinki: Otava, 1957.
  • Moraali ja yhteiskunta: Tutkimus sosiologisesta etiikasta. (Otavan filosofinen kirjasto 3) Helsinki: Otava, 1957.
  • Etiikka. Porvooi: WSOY, 1958.
  • Systemaattinen kasvatustiede, 1960
  • Ihminen hyvinvointivaltiossa, 1964
  • Alas professorit, 1968
  • Marxismi ja perimmäiset kysymykset. (Acta Universitatis Tamperensis Ser. A 41) Tampere: Tampereen yliopisto, 1970.
  • Suomalainen aikuiskasvatus, 1973
  • Maailmankatsomuksen ongelmia. (Kokeilumoniste) Helsingissä: Otava, 1973. ISBN 951-1-01177-4 5. uudistettu painos 1979. ISBN 951-1-05255-1.
  • Aikuisten opettaminen, 1975
  • Moraalin ongelmia. Helsingissä: Otava, 1975. ISBN 951-1-01653-9 3. uudistettu painos 1979. ISBN 951-1-05254-3.
  • Hyvä ja paha: Praktisen etiikan ongelmia. (3. painos 1989) Helsingissä: Otava, 1978. ISBN 951-1-04683-7
  • Inhimillinen ihminen Homo humanus: Humanistisia tarkasteluja. Helsinki: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11715-3

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Manni, Eeva & Tuomisto, Jukka (toim.): Humanistin teemojen tuntumassa: Urpo Harvan juhlakirja. (Julkaisijat: Aikuiskasvatuksen tutkimusseura r.y., Tampereen yliopiston aikuis- ja nuorisokasvatuksen laitos. Acta Universitatis Tamperensis. Ser. A, vol. 196) Tampere: Tampereen yliopisto, 1985. ISBN 951-44-1828-X
  • Mäki-Kulmala, Heikki: Urpo Harva ja filosofin kutsumus. (Acta Popularia, Tampereen yliopisto 1995. 36 s.)
  • Tuomisto, Jukka & Oksanen, Raija (toim.): Urpo Harva: Filosofi, kasvattaja, keskustelija. Tampere: Tampereen yliopisto, 1997. ISBN 951-44-4146-X

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]