Aikuiskasvatustiede

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tieteenalaa. Aikuiskasvatuksen käytäntöjä ja toimintamuotoja käsittelee artikkeli Aikuiskasvatus.

Aikuiskasvatustieteellä tarkoitetaan kasvatustieteen teoriaa ja tutkimusta, joka kohdistuu aikuisten oppimisen, opiskelun ja opettamisen moniin muotoihin ja käytäntöihin sekä aikuisen elämän yleisiin kasvua ja kasvattamista koskeviin kysymyksiin. Aikuiskasvatuksella tarkoitetaan paitsi edellä mainittua teoriaa ja tutkimusta myös erilaisia aikuisen kasvun, kasvattamisen ja oppimisen sekä elämän käytäntöjä.

Aikuiskasvatuksen ensimmäinen professuuri perustettiin Nottinghamin yliopistoon vuonna 1922. Alan ensimmäisenä professorina maailmassa toimi Robert Peers. Myöhemmin samaa virkaa on hoitanut muun muassa radikaalin aikuiskasvatuksen teoriaa ja käytäntöä kehittänyt J.E. Thomas.

Aikuiskasvatuksen tutkimus ja opetus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa aikuiskasvatus sai ensimmäisen professuurin vuonna 1946 Yhteiskunnalliseen korkeakouluun (sittemmin Tampereen yliopisto) ja sen ensimmäiseksi hoitajaksi valittiin Urpo Harva. Vuodesta 2006 aikuiskasvatuksen professorin tehtävässä on ollut Juha Suoranta.

Aikuiskasvatusta tutkitaan ja opetetaan Tampereen yliopiston lisäksi Helsingin yliopistossa (prof. Yrjö Engeström), Itä-Suomen yliopistossa (prof. Jyri Manninen), Jyväskylän yliopistossa (prof. Tapio Aittola ja Anneli Eteläpelto), Lapin yliopistossa, Turun yliopistossa (prof. Risto Rinne) ja Åbo Akademissa (prof. Petri Salo).

Tieteenalan tutkimusta ja tieteellistä keskustelua varten on vuonna 1981 perustettu Aikuiskasvatus (lehti).

Aikuiskasvatusta tai aikuiskasvatustiedettä opiskelleet työskentelevät pääasiassa opetuksen ja koulutuksen alalla. Yleisiä ammattinimikkeitä ovat esimerkiksi lehtori, koulutussuunnittelija, opinto-ohjaaja ja hr manager.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Collin, Kaija & Paloniemi, Susanna (toim.): Aikuiskasvatus tieteenä ja toimintakenttinä. Jyväskylä:PS-kustannus, 2007. ISBN 978-952-451-177-3.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.