Yrjö Ruutu
Sivulta puuttuu | Yrjö Ruutu | |
|---|---|
 Rehtori Yrjö Ruutu pitää puhetta Kansalaiskorkeakoulun peruskiven muuraustilaisuudessa maaliskuussa 1930. |
|
| Syntynyt | 26. joulukuuta 1887 Helsinki |
| Kuollut | 27. elokuuta 1956 (68 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus |  Suomi |
| Tutkimusala | politiikan tutkimus |
| Instituutti | Yhteiskunnallinen korkeakoulu |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
| Uskonnollinen kanta | uskonnoton, ateisti |
Yrjö Oskar Ruutu (vuoteen 1927 Ruuth) (26. joulukuuta 1887, Helsinki — 27. elokuuta 1956, Helsinki) oli kansainvälisen politiikan professori sekä Yhteiskunnallisen korkeakoulun perustaja ja rehtori vuosina 1924–1932, 1935–1945 ja 1949–1953.
Ruutu pääsi ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta normaalilyseosta 1907, valmistui filosofian kandidaatiksi 1910 ja tohtoriksi 1923. Hän toimi valtio-opin opettajana sekä kansainvälisen politiikan yliopettajana ja professorina 1920–1950-luvuilla. Hän oli modernin suomalaisen politiikan tutkimuksen uranuurtaja, joka julkaisi useita alan tutkimuksia ja oppikirjoja. Yrjö Ruutu oli myös Valtiotieteellisen yhdistyksen perustaja (1935) ja puheenjohtaja vuoteen 1952 asti.
Ruutu toimi aktiivisesti yhteiskunnallisissa liikkeissä. Hän oli jääkäriliikkeen aktiivinen toimija, mutta joutui niin sanottuna kalterijääkärinä Špalernajan vankilaan Pietarissa. Suomen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1918 monarkisteihin lukeutunut Ruutu toimi 1920-luvulla lähellä edistyspuolueen vasemmistosiipeä. Hänen keskeisimpänä ajatuksenaan oli sosialismin ja kansallisuusaatteen yhdistäminen ja hän vaikutti merkittävällä tavalla monen AKS:n jäsenen, muun muassa Urho Kekkosen, aatteelliseen kehitykseen.
Ruutu ei ollut tyytyväinen olemassa olleisiin puolueisiin ja perusti myöhemmin useita merkitykseltään vähäisiksi jääneitä järjestöjä. Vuonna 1932 perustettiin Suomen Kansallissosialistinen Liitto, jonka nimi vaihdettiin kuitenkin pian Suomalaissosialistiseksi puolueeksi kansallissosialistien otettua vallan Saksassa. Taantumuksellisena pitämästään Hitleristä Ruutu irtisanoutui jo ennen tämän valtaanpääsyä Saksassa eikä hän halunnut leimautua tämän kannattajaksi. Vuonna 1928 Yrjö Ruutu oli Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja.[1] Tutkijanroolinsa rinnalla poikkeuksellisen poliittisen aktiivisuutensa takia Ruutua nimitettiin muun muassa ”kymmenien yhdistysten mieheksi”.
Vuonna 1937 Suomalaissosialistinen Puolue lopetti Ruudun aloitteesta toimintansa ja suurin osa jäsenistä seurasi johtajaansa Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen. Jatkosodan aikana Ruutu osallistui keskeisesti rauhanopposition toimintaan. Kun Suomen Kansan Demokraattinen Liitto syksyllä 1944 perustettiin, Ruutu liittyi siihen ja myöhemmin myös sen jäsenjärjestöön Sosialistiseen Yhtenäisyyspuolueeseen, jonka merkittävimpiin poliitikkoihin hän lukeutui. Ruutu toimi Kouluhallituksen pääjohtajana 1945-1950. Hän osallistui muun muassa Suomen YYA-sopimuksen muotoilemiseen. Ruutu oli Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja vuodesta 1955 kuolemaansa 1956 saakka.[2]
Ruutu kirjoitti myös salanimellä Väinö Väkkärä satukirjat Jäniksenpojat ja ketunpojat (Karisto 1952), Sankari-Porsaan uljas urotyö (Karisto 1953) sekä Sankari-Porsas ja Intian meren aarre (Karisto 1954).
Ruudun isä oli historiantutkija Wilhelm Ruuth.[3]
[muokkaa] Teokset
- Valtiotieteellisistä opinnoista Suomessa. Yhteiskuntatieteellisiä kirjoituksia 16. Esitelmä Kansantaloudellisen yhdistyksen kokouksessa helmikuun 24. päivänä 1919. Helsinki 1919.
- Uusi Suunta. Suomalaisen yhteiskuntaohjelman ääriviivoja. Jyväskylä 1920.
- Kansakunta. Poliittinen tutkimus. Helsinki 1922.
- Poliittinen tiede ja sen metodi. HAIK 1922.
- Kehitys ja edistys valtiollisina kysymyksinä. Vertaileva esitys edistysteorioiden suhteesta valtiotaitoon ja valtiolliseen toimintaan. Helsinki 1924.
- Valtio II. Valtio-opilliset teoriat. Valtiotieteiden käsikirja IV. Helsinki 1924.
- Lyhyt yleisen valtio-opin kurssi Työväen Akatemiassa. Helsinki 1927.
- Ajan Vaatimus. Helsinki 1932a.
- Valtiotiedon opas. Sivistys ja tiede LXXXIV. Porvoo 1932.
- Nykyajan kansainvälinen politiikka. Jyväskylä 1934.
- Johdatus valtiosääntöoppiin. Yhteiskunnallisen Korkeakoulun julkaisuja I. Porvoo 1938.
- Kansainvälinen politiikka tieteellisen tutkimuksen kohteena. Valtiotieteellisen yhdistyksen vuosikirja 1942-43. 1943.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Tala, Heikki (päätoim.): Vuosisata suomalaisuuden puolesta: Suomalaisuuden liitto 1906–2006. Helsinki: Suomalaisuuden liitto, 2006. ISBN 951-96348-7-8.
- ↑ Sundström, Kimmo: Luetteloita (1.7.2007) (PDF) Päivitetty 21.7.2008. Pääkaupunkiseudun ateistit ry. Viitattu 16.5.2009.
- ↑ Suuri henkilökirja. WSOY, 2001. ISBN 951-0-26140-8.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Kalterijääkärit
- SKDL:n sosialistit
- Suomalaiset ateistiset ajattelijat ja aktivistit
- Suomalaiset professorit
- Suomalaiset politiikan tutkijat
- Suomalaiset sosiaalidemokraattiset poliitikot
- Suomalaisten puolueiden puheenjohtajat
- Suomen yliopistojen rehtorit ja kanslerit
- Kouluhallituksen pääjohtajat
- Vuonna 1887 syntyneet
- Vuonna 1956 kuolleet
