Vilho Helanen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vilho Veikko Päiviö Helanen (vuoteen 1905 Helander, 24. marraskuuta 1899 Oulu8. kesäkuuta 1952 Frankfurt, Saksa) oli suomalainen kirjailija, tiedemies, poliitikko, AKS:n puheenjohtaja ja lehtimies. Helanen oli suomalaisen dekkarikirjallisuuden pioneereja. Hän toimi vakuutusyhtiö Salaman johtokunnan sihteerinä 19221941, sekä viipurilaisen Keskinäisen eläke-kassan johtajana vuosina 1942-1945.

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilho Helanen suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa 1922 pääaineinaan historia ja kansantaloustiede. Hän väitteli filosofian tohtoriksi 1937.

Poliittinen toiminta, sotakokemus ja vankeustuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helanen otti vapaaehtoisena osaa Viron vapaussotaan 1919. Hän liittyi heimoaatteelliseen Akateemiseen Karjala-Seuraan (AKS) 1923 ja toimi seuran puheenjohtajana 19271928. Kolmekymmentäluvulla Helanen antoi tukensa Lapuan liikkeelle ja liittyi Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) riveihin. Tämä ratkaisu johti hänet eroon monista AKS:n aikaisista opiskelutovereistaan, muun muassa Urho Kekkosesta.

Talvisodan alla ja sen aikana hän oli Maan Turva-järjestön toiminnanjohtaja. Vuonna 1940 Helanen tuli Nouseva Suomi -yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi.

Jatkosotaa Helanen nimitti "pyhäksi sodaksi". "Nyt luodaan eheän, yksimielisen, elämäntahoisen kansamme voimalla Suomi, jonka yltä idän uhka on iäksi poissa", hän kirjoitti päätoimittamassaan Suomen Heimo -lehdessä 1941. Helanen oli Suur-Suomi -aatteen innokas kannattaja. Hän toimi talvisodan aikana propagandatehtävissä ja jatkosodan aikana valtionlainojen propagandatoimikunnan puheenjohtajana, Itä-Karjalan sotilashallinnon virkailijana ja asutuksen suunnittelijana sekä sisäasiainministeriön edustajana Tallinnassa.

Sodan jälkeen AKS:n ja IKL:n toiminta kiellettiin, ja Suomen Heimo -lehti lakkautettiin. Helanen sai syytteen ja myöhemmin puolen vuoden kuritushuonetuomion maanpetoksellisesta toiminnasta avustettuaan Saksan hyväksi vakoillutta tanskalaista insinööriä, Thoralf Kyrreä välirauhan aikana. Vapauduttuaan vankilasta 1951 Helanen jatkoi luovaa kirjallista työskentelyä.

Kirjallinen työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helanen aloitti novellien kirjoittamisen sanomalehtiin jo 17-vuotiaana. Hän toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana 19241926 ja Suomen Heimo -lehden päätoimittajana 19381944. Helasen ensimmäinen kirja, omakohtaisiin kokemuksiin perustunut muistelmateos Suomalaiset Viron vapaussodassa julkaistiin 1921. Ensimmäisessä rikosromaanissaan Helsingissä tapahtuu (1941), jonka Helanen kirjoitti salanimellä Heikki Aksila, hän loi sittemmin yli-inhimillisiin mittoihin kasvaneen sankarinsa, varatuomari Kaarlo Raudan, kaikkea pahuutta vastaan taistelevan suoraselkäisen aatteen miehen.

Helasen lupaavasti alkanut dekkarikirjailijan ura katkesi sydänkohtaukseen reportaasimatkalla Saksassa, jossa Helanen oli Helsingin Sanomien toimeksiannosta.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomalaiset Viron vapaussodassa (1921)
  • Sarastus (1923)
  • Ankarat tähdet (1926)
  • Heräävä heimo (1926)
  • Siunattua työtä (1927)
  • Mies joka uskalsi (1928)
  • Kiusaus (1930)
  • "Isä, jos sinä kuolisit, millä eläisimme sitten?" (1932)
  • Luota minuun. Tarina keväästä ja takatalvesta (1932)
  • Suuri murros (1937)
  • Helsingissä tapahtuu (1941)
  • Anni (1943)
  • Valvova silmä (1946)
  • Rauhaton rannikko (1947)
  • Berenike (näytelmä, 1947)
  • Filmitalon murhenäytelmä (1948)
  • Vene tulee valkamaan (1948)
  • Ristilukin arvoitus (1949)
  • Kolme laukausta yössä (1950)
  • Kansantuhooja (1951)
  • Kohtalon silta (1952)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harri Kousa: Suuren Suomen puolesta. Vilho Helanen 1918–1929 (pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto 1995)
  • Heikki Roiko-Jokela ja Heikki Seppänen: Etelän tien kulkija – Vilho Helanen (1997)
  • Paula Arvas: Rauta ja ristilukki. Vilho Helasen salapoliiisromaanit. SKS, 2009. ISBN 978-952-222-105-6.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]