Kolmenkymmenenkolmen kirjelmä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kolmenkymmenenkolmen kirjelmä oli 33 niin sanottuun rauhanoppositioon kuuluneen, pääasiassa ruotsinkielisen tai SDP:n vasemmistosiipeen kuuluneen poliitikon allekirjoittama kirjelmä joka luovutettiin jatkosodan aikana 20. elokuuta 1943 presidentti Risto Rytille. Kirjelmässä joka oli päivätty 4. elokuuta 1943 lausuttiin allekirjoittajien huoli Suomen tulevaisuudesta sekä huonontuneista suhteista Yhdysvaltoihin ja esitettiin toivomus että hallitus ryhtyisi mahdollisimman nopeasti toimenpiteisiin rauhan saavuttamiseksi ja Suomen irrottamiseksi sodasta.

Rauhanopposition toiminta sai alkunsa tammikuussa 1943 ruotsalaisen Nyliberala studentförbundetin jäsenten keskuudessa. Oppositio halusi että Suomen hallitus aloittaisi rauhanneuvottelut Neuvostoliiton kanssa ja irtautuisi sodasta jo ennen syksyä 1943. Opposition edustajat harkitsivat jopa varjohallituksen perustamista Lontooseen ja Tukholman käyttämistä tällöin väliasemana. Rauhanoppositio laajeni pian muihinkin poliittisiin ryhmiin ja siihen kuului lopulta muun muassa SAK:n puheenjohtaja Eero A. Wuori, K. A. Fagerholm, Eino Kilpi, Sakari Tuomioja, Urho Kekkonen, Åke Gartz, J. O. Söderhjelm, Ralf Törngren, Nils Meinander ja C. O. Frietsch.

Kolmenkymmenenkolmen kirjelmä oli rauhanopposition huomattavin hanke vuoden 1943 aikana. Kirjelmän laatijat olivat Hufvudstadsbladetin entinen toimittaja ja Valtion tiedotuslaitoksen apulaispäällikkö Nils Meinander, kansanedustaja Atos Wirtanen, lakitieteen tohtori C. O. Frietsch ja rehtori Laurin Zilliacus. Kirjelmän allekirjoittivat seuraavat henkilöt:

Myös J. K. Paasikiveä pyydettiin allekirjoittamaan kirjelmä mutta hän ei suostunut asiaan. Kirjelmän luovuttivat Rytille professori Ragnar Furuhjelm ja kaupunginjohtaja J. W. Keto. Vastauspuheessaan Ryti huomautti että enemmistö Suomen kansasta ajatteli samoin kuin kirjelmän allekirjoittajat mutta toivoi kuitenkin että tiedot kirjelmästä pysyisivät luottamuksellisina ja pois julkisuudesta.

Kirjelmän teksti julkaistiin kuitenkin ruotsalaisessa Dagens Nyheter-lehdessä ja se aiheutti suuren kohun. Zilliacusta tai Meinanderia epäiltiin tästä uutisvuodosta ja pääministeri Edvin Linkomies erotti Meinanderin Valtion tiedotuslaitoksen apulaispäällikön virasta. Todellisuudessa kirjelmän oli Ruotsin lehdille toimittanut Laurin Zilliacus. Kirjelmän julkistamisen seurauksena pääministeri Linkomies piti 3. syyskuuta 1943 ulkopolitiikkaa käsitelleen puheen eduskunnan salaisessa istunnossa. Tässä puheessa jonka sisältö vuoti pian julkisuuteen Linkomies sanoi että Suomella on oikeus lopettaa sota oman harkintansa mukaan.

Kirjelmä ja sitä seurannut Linkomiehen puhe herättivät epäluuloja Saksan johdossa. Saksalaiset asettivat rajoituksia sotilasavulleen ja järjestivät katkoksia syksyn aikana Suomen viljantoimituksissa. Nämä tyytymättömyyden osoitukset jatkuivat aina joulukuun puoliväliin 1943. Toimitukset palautuivat sopimusten mukaisiksi sen jälkeen kun rauhanoppositioon kuulunut SDP:n ministeri K. A. Fagerholm oli eronnut omasta pyynnöstään Linkomiehen hallituksesta 17. joulukuuta. Fagerholm oli ärsyttänyt Saksaa pidettyään 3. marraskuuta Helsingin Työväenyhdistyksen Norja-illanvieton yhteydessä puheen jossa hän tuki norjalaisten vapaustaistelua Saksan miehityshallintoa vastaan.

Vastavetona kolmenkymmenenkolmen kirjelmälle kerättiin syksyllä 1943 pääasiassa IKL:ää lähellä olevien piirien aloitteesta 5000 henkilön allekirjoitukset tasavallan presidentille luovutettuun adressiin. Tässä adressissa vaadittiin taistelun jatkamista Saksan rinnalla mutta adressi painui pian unohduksiin koska sen allekirjoittajien poliittinen painoarvo oli paljon pienempi eivätkä adressissa esitetyt toiveet enää olleet realistisia muuttuneessa sotatilanteessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]