Eero A. Wuori

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eero A. Wuori
Syntynyt 11. elokuuta 1900
Helsinki
Kuollut 12. syyskuuta 1966 (66 vuotta)
Puolue Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Eero Aarne Wuori (11. elokuuta 1900 Helsinki12. syyskuuta 1966) oli suomalainen journalisti ja poliitikko. Hän oli ministerinä Suomen Sosialidemokraattisesta Puolueesta. Hänellä oli Paasikiven III hallituksessa neljä ministerinsalkkua: hän oli ministeri valtioneuvoston kansliassa 7.8.1945–29.9.1945, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri 17.4.1945–29.9.1945 ja ministeri kansanhuoltoministeriössä sekä ministeri sosiaaliministeriössä 27.4.1945–29.9.1945.[1]

Eero Wuoren vanhemmat olivat puuseppä Oskar Wuori ja Josefiina Kuntonen. Hänen puolisonsa vuodesta 1929 oli Kerttu Juliana And ja heillä oli yksi tytär. Eero Wuori ehti käydä Helsingin normaalilyseota seitsemän luokkaa, kunnes hän joutui vuonna 1918 keskeyttämään koulunkäyntinsä. [2]

Ennen ministeriksi tuloaan Wuori oli SAK:n puheenjohtaja 19381945.[3] SAK:n puheenjohtajana Wuori vaikutti keskeisesti niin sanottuun tammikuun kihlaukseen. Ministerikausien jälkeen hän lähti diplomaattiuralle ja toimi suurlähettiläänä Lontoossa 19451952 ja Moskovassa 19551963 sekä väliajan ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkönä.[4] Tukholmasta palattuaan Wuori ehti vielä toimia tasavallan presidentin kanslian kansliapäällikkönä ennen tapaturmaista kuolemaansa.

Wuori osallistui koulupoikana Suomen sisällissotaan punaisten puolella huoltotehtävissä ja päätyi Pietariin, jossa oli perustamassa Suomen kommunistista puoluetta. Wuori toimi puoluetehtävissä Suomessa ja Ruotsissa. Hän jäi kiinni ja sai sodan aikaisista ja SKP-toimistaan yhteensä kymmenen vuoden vankeusrangaistuksen, jota suoritti Tammisaaren ja Turun vankiloissa. Hänet armahdettiin vuonna 1925, jolloin oli jo etääntynyt kommunisteista.[5] Vankeudesta vapauduttuaan Wuori työskenteli Kansan Työ -lehden toimittajana vuosina 1926–1930 ja päätoimittajana 1930–1938. [6]

Wuori oli SDP:ssä Väinö Tannerin ja tannerilaisuuden merkittävimpiä kriitikkoja 1944–1945[7] ja mobilisoi jatkosodan loppuvaiheessa ammattiyhdistysliikettä erillisrauhan kannalle.[8]

Vuonna 2009 julkaistun professori Osmo Apusen ja tutkija Corinna Wolffin kirjan Pettureita ja patriootteja mukaan Wuori toimi jatkosodan ratkaisevissa vaiheissa helmi-lokakuussa 1944 Neuvostoliiton "poliittisena vaikuttaja-asiamiehenä". Hän antoi sisäpiirin tietoja hallituksen, eduskunnan ja päämajan keskusteluista Neuvostoliiton tiedustelupalvelulle NKGB:lle.[9]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mitä SAK tahtoo (1943)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valtioneuvoston Ministerikortisto
  2. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1956, s. 107. Helsinki: Otava, 1955.
  3. Netti.sak Luettu 11.2.2007
  4. Palkkatyöläinen.fiLuettu 11.2.2007
  5. Jukka Nevakivi, Linnasta linnaan, Eero A. Wuoren (1900–1966) poliittinen elämäkerta, Otava, 1992
  6. Mitä-Missä-Milloin 1956, s. 107.
  7. Paavo Lipponen: Väinö Tanner oli moderni talousmies (Paavo Lipponen Tanner-seminaarissa) 2001. Viitattu 16.6.2009.
  8. Osmo Apunen ja Corinna Wolff, Pettureita ja patriootteja, taistelu Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan suunnasta 1938–1948. SKS, 2009.
  9. Ks. myös Unto Hämäläinen: Sota-ajan hallituksen sisäpiiriläinen vuoti tietoja Neuvostoliitolle Helsingin Sanomat. Viitattu 16.6.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Osmo Apunen ja Corinna Wolff, Pettureita ja patriootteja, taistelu Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan suunnasta 1938–1948. SKS, 2009.
Edeltäjä:
Väinö Salovaara
Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
19441945
Seuraaja:
Onni Peltonen
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.