Väinö Auer

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Väinö Auer (7. tammikuuta 1895, Helsinki20. maaliskuuta 1981, Helsinki) oli suomalainen maantieteilijä ja geologi, jonka Argentiinan Tulimaassa ja Patagoniassa tekemät tutkimukset olivat aikoinaan uraauurtavia.

Uran alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auer opiskeli Helsingin yliopistossa suorittaen tohtorin tutkinnon 1923. Hänestä tuli yliopiston maantieteen professori 1929.

Tutkimukset Patagoniassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auer tutki erityisesti turvesoita ja sitä, miten ne ovat jääkausien jälkeen muodostuneet pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Opetusministeriön määrärahan turvin Auer tutkijatovereineen perehtyi vuosina 1928–1929 Tulimaan topografiaan, geologiaan, kasvillisuuteen ja eläimistöön. Auer antoi löytöretkeilijöiden tapaan monille löytämilleen paikoille suomalaisia nimiä: Finlandiavuono, Fjordo Presidente Relander, Runeberg-, Lönnrot- ja Kivijäätiköt, mutta nimet eivät vakiintuneet eivätkä päässeet uudempiin karttoihin. Chilen viranomaiset kuitenkin tunnustivat Fjordo Finlandian (”Finlandiavuono”) ja muuan Fjordo Auerin virallisiksi vuonojen nimiksi vuonna 2007, lähes 80 vuotta Auerin ensimmäisen retkikunnan käyntiä myöhemmin.[1] Auer jatkoi tutkimuksia Patagoniassa vuosina 19371938, ja myöhemmin vuosina 19461953 hän toimi Argentiinassa Peronin hallituksen neuvonantajana.

Auer oli myös kiinnostunut Tulimaan alkuperäisväestön yaghan (yagan, yaman) -intiaanien elämästä ja kyvystä selviytyä hatarien majojensa, nuotioittensa, kanoottiensa ja meren antimien turvin lähes alasti ankarassa ilmastossa. Tautien ja seudulle uudisasukkaiksi muuttaneiden lammasfarmareiden vainon seurauksena jaghanien lukumäärä väheni radikaalisti, ja he joutuivat vähitellen luopumaan omasta kulttuuristaan ja kielestään. Jo Auerin Tulimaan matkan aikaan intiaanit oli valtaosin alistettu reservaatteihin tai sulautettu valtaväestöön.

Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodan aikana Auer toimi 11. joulukuuta 1941 perustetun Valtion tieteellisen Itä-Karjalan toimikunnan puheenjohtajana. Hänet valittiin puheenjohtajaksi Kaarlo Linkolan kuoleman jälkeen huhtikuussa 1942. Tuolloin syntyi myös yhdessä historiantutkija Eino Jutikkalan ja kansatieteilijä Kustaa Vilkunan kanssa kirjoitettu Finnlands Lebensraum (suom. Suomen elintila, 1941), jossa perustellaan Itä-Karjalan olevan historiallisesti ja maantieteellisesti osa Suomea. Teos kirjoitettiin suoraan saksaksi, sillä sitä suunniteltiin käytettäväksi "tieteellisenä" perusteena Suomen aluevaatimuksille sen jälkeen kun Saksa olisi miehittänyt Neuvostoliiton. Toimeksianto kirjoittamiseen tuli korkeimmasta valtiojohdosta: kirjahankkeen ideoija oli presidentti Risto Ryti, kirjoittajat värväsi pääministeri J. W. Rangell apunaan poliittinen sihteerinsä L. A. Puntila.[2][3]

Yliopistouran jatko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palattuaan Suomeen 1953 Auer toimi Helsingin yliopiston maantieteen professorina 19531957 ja geologian ja paleontologian professorina 19571963.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sanna Leskinen: "Väinö Auer - Suotutkija teki elämäntyönsä Patagoniassa". GEO-lehti, 10/2010, sivut 32-35
  2. Ohto Manninen: Suur-Suomen ääriviivat: Kysymys tulevaisuudesta ja turvallisuudesta Suomen Saksan-politiikassa 1941, s. 228–234. Kirjayhtymä, 1980.
  3. Jaakko Poikonen: Finnlands Lebensraum (PDF) (s. 25–26) Poleemi. 4/2006. Helsinki: Poliittisen historian opiskelijat. Viitattu 27.7.2008.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Väinö Auer: Tulimaata tutkimassa. Helsinki 1929.
  • Alhonen Pentti: Vaakavarren ratsastaja: tutkimusmatkailija Väinö Auerin elämä. Helsinki 2006.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]