Antti Eskola
Tätä sivua ei ole Antti Aarre Eskola (s. 20. elokuuta 1934 Urjala) on Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian emeritusprofessori ja tietokirjailija. Hän on Lapin yliopiston kunniatohtori[1] ja hänelle on myönnetty monia tunnustuksia kirjallisesta työstä, mm. Warelius-palkinto[2].
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Opettaja, pohtija, keskustelija
Antti Eskola on suomalaisen sosiaalipsykologian uranuurtaja ja nousi 1960-luvulla suomalaisten yhteiskuntatieteilijöiden kärkijoukkoon erityisesti sosiologian tutkimusmenetelmiä käsittelevillä kirjoillaan. Samalla vuosikymmenellä hänestä kasvoi yksi akateemisen vasemmiston kärkinimistä ja yhteiskunnallinen osallistuja.[3] Hän toimi Sosiologia-lehden ensimmäisenä päätoimittajana 1964–1965.
Eskola vaikutti opetuksellaan ja teksteillään yli neljänkymmenen vuoden ajan usean tutkijasukupolven menetelmälliseen ajatteluun sekä suomalaisen älymystön ja muiden kansankerrosten aatemaailman muotoutumiseen. Julkisena keskustelijana esiintyessään hän ärsytti monia – ainakin taloudellisen ja poliittisen eliitin edustajia. "Hän kuuluu sukupolven suuriin tietäjiin. Mitä me tietäisimme ihmisen käyttäytymisestä ilman häntä, mitä ihmisten puheista ja ennakkoluuloista; tietäneekö kaikkea hänkään", luonnehti Arvo Salo (Kirjavat päivät 1986, s. 236). Eskola jäi professorin virastaan eläkkeelle täysinpalvelleena vuonna 1997.
Eskolan tutkijanuralle on ollut keskeistä yhteiskuntatieteiden metodologian kehittely ja metodologiassa tapahtuneiden muutosten hahmottaminen. Osoituksia tästä ovat laajalti käytetyt menetelmäoppikirjat Sosiologian tutkimusmenetelmät I ja II. Sosiaalipsykologian teoriaa ja tiedeluonnetta hän on tutkinut esimerkiksi kirjoissaan Sosiaalipsykologia ja Vuorovaikutus, muutos, merkitys, joista edellinen on käännetty usealle kielelle ja edustaa valtavirrasta poikkeavaa käsitystä sosiaalipsykologiasta tieteenä. Empiirisessä tutkimuksessa Eskola on ollut kiinnostunut muun muassa maanpuolustus- ja muista asenteista, taiteista, kulttuurista, kirjallisuudesta, taloudellisesta vallasta, vasemmistosta, tulevaisuudenkuvista, elämän- ja juomatavoista.
Eskola on teksteissään kokeillut ja luonut uusia sosiologisen kirjoittamisen lajityyppejä kehitellen sosiologista esseistiikkaa ja keskustelukirjallisuutta esimerkiksi kirjoissaan Suomi sulo pohjola, Vasen laita lavea ja Yhteisiä asioita sekä Sotapäiväkirja ja Työpäiväkirja. Keskustelukirjoissa teoreettiset ja empiiriset tutkimushavainnot yhdistetään perusteltuihin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin näkemyksiin. Eskolan keskustelukirjoista hahmottuvaa elämänkäsitystä on nimitetty taistelevaksi, radikaaliksi ja humanistiseksi.
[muokkaa] Professorista uskon tunnustelijaksi
Jäätyään eläkkeelle Eskola on julkaissut uskonnollista uskoa koskevat sosiologiset pohdintansa kirjoissaan Uskon tunnustelua, Tiedän ja uskon ja Yksinkertainen usko. Uskontotrilogian päättävässä teoksessa tutkitaan uskonnollisuuden korutonta muunnelmaa, yksinkertaista uskoa, joka voi elää tieteellisen maailmankuvan rinnalla kaipaamatta kirkon oppirakennelmia tai messuja.
Esimerkkinä yksinkertaisesta uskosta Eskola käyttää edellisten teostensa tapaan omaa vakaumustaan ja siihen liittyviä epäilyjä.[4] Yksinkertainen usko kiteytyy ajatukseksi Jumalan lähellä olosta, kuoleman jälkeisestä elämästä ja siitä, että uskonkysymysten äärellä oleminen auttaa jaksamaan ja niihin kätkeytyy se, mikä on tärkeintä elämässä.[4]
Professoriliitto palkitsi Eskolan Vuoden Professori palkinnolla vuonna 1994.[5] Vuonna 2006 hänelle myönnettiin valtakunnallinen mielenterveyspalkinto hänen panoksestaan hyvinvoinnista käytävässä arvokeskustelussa. Hänen mukaansa vanhenevan väestön edut eivät ole vastakkain esimerkiksi lapsiperheiden etujen kanssa.
[muokkaa] Teokset
- Sosiologian tutkimusmenetelmät, 1962
- Jäykkyys ja taidekäsitykset, 1963
- Maalaiset ja kaupunkilaiset, 1963
- Sosiologian tutkimusmenetelmät II, 1967
- Suomi sulo pohjola, 1968
- Taloudellinen valta Suomessa, (toim.) 1969
- Vasen laita lavea, 1969
- Sosiologia, 1970
- Sosiaalipsykologia, 1971
- Socialpsykologi, 1971
- Yhteisiä asioita, 1972
- Kirjallisuus Suomessa, (toim. Katariina Eskolan kanssa), 1974
- Mies ja ääni (romaani), 1973
- Ihmisen ääni, 1978
- Puhe on Suomesta (Johannes Salmisen kanssa), 1979
- Vuorovaikutus, muutos, merkitys, 1982
- Uhka, toivo, vastarinta, 1984
- Persoonallisuustyypeistä elämäntapaan: Persoonallisuuden tutkimuksen metodologisia opetuksia. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-13278-0.
- Blind Alleys in Social Psychology (Anna Kihlströmin, David Kivisen, Oili-Helena Ylijoen ja Klaus Weckrothin kanssa), 1987
- Sotapäiväkirja, 1991
- Työpäiväkirja, 1992
- Jäähyväisluentoja, 1997
- Uskon tunnustelua: Mitä Jumalasta pitäisi ajatella?. 3. painos 2000. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16483-X.
- Vapaaehtoistyö auttamisena ja oppimisena, (toim. Leena Kurjen kanssa), 2001
- Tiedän ja uskon. 5. painos 2004. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-18855-0.
- Miehestä mittaa, (Leena Kurjen kanssa), 2004
- Yksinkertainen usko. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-20632-X.
- Mikä henki meitä kantaa?. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4757-0.
[muokkaa] Muuta kirjallisuutta
- Weckroth, Klaus & Tolkki-Nikkonen, Mirja (toim.): Jos A niin.... Antti Eskolan juhlakirja. Tampere: Vastapaino, 1994. ISBN 951-9066-81-0.
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
Antti Eskolan haastatteluja
