Johannes Salminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Gustav Johannes Salminen (s. 21. kesäkuuta 1925, Hammarland, Ahvenanmaa) on ahvenanmaalainen, ruotsiksi kirjoittava kirjailija, esseisti, filosofian tohtori, professori sekä kirjallinen johtaja. Salminen on uskonnoltaan katolilainen.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salminen väitteli filosofian tohtoriksi Åbo Akademissa vuonna 1955 aiheenaan Jarl Hemmer. En studie i liv och diktning. Hän toimi kustannusyhtiö Söderströmin kirjallisena neuvonantajana 1956–1960 ja kirjallisena johtajana 1961–1991. Salminen vihittiin Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi 1990, ja vuonna 1993 hänelle myönnettiin professorin arvonimi.

Hän on tullut tunnetuksi erityisesti esseistinä, mutta samalla myös kulttuurikriitikkona ja yhteiskunnallisena keskustelijana ja kriitikkona, muun muassa toimiessaan vakituisena kolumnistina Hufvudstadsbladetissa, Helsingin Sanomissa ja Dagens Nyheterissä.

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valtion kirjallisuuspalkinto 1976 ja 1989
  • Tollanderin palkinto 1985
  • Tegnér-palkinto 1988
  • Ateenan ystävien palkinto 1995
  • Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtori 1990
  • Professorin arvonimi 1993
  • Riemutohtori 2008[1]

Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jarl Hemmer 1955
  • Levande och död tradition 1963
  • Pelare av eld 1967
  • Slavarna kastar ingen skugga 1971
  • Dikter och prosa 1974
  • Middagsdemonerna 1975
  • Erään petturin puolustus : esseitä 1977 (valinnut ja suom. Timo Hämäläinen)
  • Landskap i öster 1978
  • Ålandskungen 1979
  • Puhe on Suomesta : kirjeitä 1979-1980 1980, Antti Eskolan kanssa, Salmisen osuuden suom. Risto Hannula
  • Snellman i urval, 1981;
  • Gränsland 1984 (Rajamaa: esseitä, käsikirjoituksesta suom. Risto Hannula ja Kyllikki Härkäpää)
  • Minnet av Alexandria 1988 (Alexandrian muisto, suom. Risto Hannula 1988)
  • Sjunger näktergalen än i Dorpat? 1990, Jaan Kaplinskin kanssa (Vieläkö Tartossa laulaa satakieli, Salmisen osuuden suom. Risto Hannula 1990)
  • Från det eviga till den knutna näven 1990
  • Den blå stenen 1994 (Sininen kivi: muistiinmerkintöjä idästä ja lännestä, suom. Rauno Ekholm)
  • Undret i Bagdad 1997 (Bagdadin ihme, suom. Rauno Ekholm 1997)
  • Valdemar Nyman, 1998
  • Vita nätter och svarta: en brevväxling 2002, Jaan Kaplinskin kanssa (Valkeat yöt ja mustat, Salmisen osuuden suom. Rauno Ekholm 2002)
  • Den andra ålandsfrågan, 2001
  • The second Åland islands question, 2002
  • Skuggan på Kiasmas vägg 2004 (Varjo Kiasman seinällä: päiväkirja 2003, käsikirjoituksesta suom. Rauno Ekholm 2004)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]