Sven Krohn
Tätä sivua ei ole Sven Ilmari Krohn (9. toukokuuta 1903 – 26. kesäkuuta 1999) oli yksi Suomen tunnetuimmista filosofeista.
Krohn opiskeli filosofiaa Helsingin yliopistossa vuodesta 1921 alkaen. Valmistuttuaan maisteriksi vuonna 1929 hän siirtyi veljensä Eino Krohnin kanssa opettajaksi Helsingin Kulmakouluun.
Vuonna 1949 valmistuneessa väitöskirjassaan Krohn arvosteli loogisen empirismin perusväitteitä: hänen mukaansa filosofian tehtävänä ei ole toimia vain kielen kritiikkinä, vaan sen pitää olla pohjana todelliselle tiedolle ja etiikalle. Tätä käsitystään hän kehitteli 1950-luvulla julkaistuissa saksankielisissä julkaisuissaan.
Vuonna 1960 Sven Krohnista tuli Turun yliopiston filosofian professori. Hänen johdollaan Turusta tuli fenomenologis-hermeneuttisen filosofian keskus Suomessa. Krohnin oppilaina ovat opiskelleet mm. Lauri Rauhala, Matti Juntunen ja Seppo Sajama.
[muokkaa] Teoksia
- Totuus, arvo ja ihminen: Filosofisia esseitä. Porvoo Helsinki: WS, 1967. ISBN 951-680-412-8. (2. esipuheella täydennetty painos: Jyväskylän yliopisto, 1990)
- Ihminen, luonto ja logos. Jyväskylä: Gummerus, 1981. ISBN 951-20-2113-7.
- Valkoinen aukko: Tieto, usko ja filosofia. Prometheus. Oulu: Pohjoinen, 1993. ISBN 951-749-185-9.
- Etsin ihmistä: Filosofisia esseitä. Toimittanut Marita Airakorpi. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21198-2.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Salmela, Mikko: Suomalaisen kulttuurifilosofian vuosisata. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsingissä: Otava, 1998. ISBN 951-1-15356-0.
