Sven Krohn

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sven Ilmari Krohn (9. toukokuuta 190326. kesäkuuta 1999) oli suomalainen filosofi.

Krohn opiskeli filosofiaa Helsingin yliopistossa vuodesta 1921 alkaen. Valmistuttuaan maisteriksi vuonna 1929 hän siirtyi veljensä Eino Krohnin kanssa opettajaksi Helsingin Kulmakouluun.

Vuonna 1949 valmistuneessa väitöskirjassaan Krohn arvosteli loogisen empirismin perusväitteitä: hänen mukaansa filosofian tehtävänä ei ole toimia vain kielen kritiikkinä, vaan sen pitää olla myös esimerkiksi pohjana etiikalle. Tätä käsitystään hän kehitteli 1950-luvulla julkaistuissa saksankielisissä julkaisuissaan.

Vuonna 1960 Sven Krohnista tuli Turun yliopiston filosofian professori. Hänen johdollaan Turusta tuli fenomenologis-hermeneuttisen filosofian keskus Suomessa. Krohnin oppilaina ovat opiskelleet muun muassa Matti Juntunen, Lauri Mehtonen, Lauri Rauhala, Lauri Routila, ja Seppo Sajama.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Totuus, arvo ja ihminen: Filosofisia esseitä. Porvoo Helsinki: WSOY, 1967. ISBN 951-680-412-8. (2. esipuheella täydennetty painos: Jyväskylän yliopisto, 1990)
  • Ihminen, luonto ja logos. Jyväskylä: Gummerus, 1981. ISBN 951-20-2113-7.
  • Jälleensyntymisen oppi elämää ja kuolemaa, itää ja länttä yhdistävänä. Jyväskylän yliopisto. Filosofian laitos. Julkaisu 30. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1986. ISBN 951-679-536-6.
  • Astronautti: Runoja. Oulu: Pohjoinen, 1987. ISBN 951-749-077-1.
  • Planeetan uni. Oulu: Pohjoinen, 1992. ISBN 951-749-162-X.
  • Valkoinen aukko: Tieto, usko ja filosofia. Prometheus. Oulu: Pohjoinen, 1993. ISBN 951-749-185-9.
  • Etsin ihmistä: Filosofisia esseitä. Toimittanut Marita Airakorpi. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21198-2.
  • Vaellus maassa ja tähdissä. Nurmo: Aristo, 1996. ISBN 952-90-8297-5.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.