Kuolinilmoitus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kirjailija Axel Wallengrenin kuolinilmoitus.
Kuolinilmoituksia rakennuksen seinässä Bulgariassa.

Kuolinilmoitus on sanomalehdessä julkaistu, yleensä maksullinen ilmoitus henkilön kuolemasta.[1] Ilmoitus voi olla kutsu hautajaisiin tai niiden jälkeen julkaistu tiedonanto ja kiitos osanotosta.[2] Muiden luokiteltujen ilmoitusten tavoin kuolinilmoituksia pyritään nykyisin julkaisemaan myös verkossa, kuten Suomessa Kuolinilmoitukset.fi -sivustolla.[3]

Eri asia on nekrologi eli muistokirjoitus, sanoma- tai muussa lehdessä julkaistava kirjoitus, jossa kerrotaan kuolleesta henkilöstä. Se ei ole ilmoitus, vaan osa toimituksellista aineistoa, jonka julkaisusta ja mahdollisesta muokkauksesta päätetään kussakin toimituksessa.

Kuolinilmoitukseen sisältyy yleensä vainajan nimi, syntymä- ja kuolinaika sekä -paikka, ilmoitukseen osallistuvien henkilöiden tai yhteisöjen nimet, muistosanoina muistolause, raamatunjae tai runonsäe, kuolemaan viittaava kuvasymboli sekä mahdollinen kutsu hautajaisiin tai maininta jo tapahtuneesta hautaamisesta.

Sairaalaa tai muuta laitosta ei suositella kuolinilmoituksessa ilmoitettavan kuolinpaikkana, pelkkä paikkakunta riittää. Koska kuolinilmoitus on yleensä perheen, suvun tai lähiomaisten ilmoitus henkilön kuolemasta, ilmoituksen allekirjoittaneiden joukkoon ei ole tapana sisällyttää ystäviä ja tuttavia.[4] Toisaalta myös yritykset ja yhteisöt voivat ostaa lehteen kuolinilmoituksen niiden toimintaan keskeisesti vaikuttaneen henkilön muistolle.

Suomalaisissa kuolinilmoituksissa yleisiä tunnuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kuolinilmoitusten yleisin tunnus on kristillinen risti.[5] Sotaveteraanien järjestötunnukset ovat yleisesti käytössä.[6] Kuva-aiheista ovat usein käytössä esimerkiksi kukat kuten kalla, kielo ja lilja sekä linnut kuten kyyhkyt, pääskyt ja joutsen.[6] Suomalaiseen kansanperinteeseen viittaa esimerkiksi veneaihe, etenkin soutuvene tai ruuhi.[7] Suomessa kuolinilmoitusten kuva-aiheet ovat olleet hyvin yhdenmukaisia lehtien tarjoaman kuvavalikoiman suhteen. Ruotsissa ilmoitukset ovat monimuotoisempia.[5][7]

Kuva-aiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilöhistoriaan liittyviä:

Sotaveteraanien tunnuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonnollisia tunnuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita yhteisötunnuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolinilmoitus hautaustradition osana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanomalehden kuolinilmoitus on omaisten ja muun vainajan lähipiirin tapa tiedottaa muulle yhteisölle kuolemasta ja muistella vainajaa sekä samalla kutsua siunaustilaisuuteen tai kiittää osanotosta. Kielellisillä ja kuvallisilla ilmaisuilla on ollut tärkeä asema kulttuurisena merkkijärjestelmänä hautaustraditioissa. Kuolinilmoitusten merkkijärjestelmä muodostuu sekä teksteistä että kuvista. Kuolinilmoituksissa kerrotaan, kuka on kuollut ja milloin se on tapahtunut, ketkä jäävät suremaan ja kaipaamaan vainajaa, milloin hautajaiset järjestetään ja miten se tapahtuu. Lisäksi kuolinilmoituksissa muistellaan vainajaa, vakuutetaan hänelle rakkautta ja kiitetään häntä. Joissakin kuolinilmoituksissa käsitellään ja määritellään elämään ja kuolemaan liittyvä aiheita myös laajemmin yleisellä tasolla.lähde?

Tunnetun henkilön kuolema ylittää uutiskynnyksen. Tavallisten ihmisten tavalliset kuolemat eivät ole uutisoinnin arvoisia asioita, koska heidän kuolemansa ei herätä lähipiiriä laajempaa yleistä mielenkiintoa. Kaikki pääsevät tavallisesti lehtien sivuille kuolinilmoituksissa. Kuolema koskettaa jokaista yksittäistä vainajan lähipiiriin kuuluvaa ihmistä vähintään yhtä kipeästi kuin suurempi maailmanlaajuinen katastrofi.lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nevalainen, Matti "Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole" Helsingin Sanomissa 1.11.2010 – 31.1.2011 julkaistujen kuolinilmoitusten vainajarepresentaatiot ja niiden välittämät merkitykset, Helsinki: Pro gradu -työ: Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, käytännöllisen teologian osasto 2012

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
  2. Kuolinilmoitukset Helsingin Sanomissa Helsingin Sanomat. Viitattu 16.11.2009.
  3. Netin kuolinilmoituspalvelu haastaa sanomalehdet YLE uutiset. 7.2.2013. Viitattu 25.9.2014.
  4. Lampinen, Anne: Kun ihminen kuolee: Toimintaopas surussa, s. 23. Helsinki: Perhemediat, 2006. ISBN 952-210-126-5. Teoksen toinen luku verkossa (PDF).
  5. a b Kuittinen, Arja: Kuolema sunnuntaiaamuna Kirkko & kaupunki. 3.10.2006. Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 16.11.2009.
  6. a b 2-palstan kuolinilmoitusten ristit ja tunnukset Savon Sanomat. Viitattu 16.11.2009.
    Kuolinilmoitusten ristit ja tunnukset (PDF) Helsingin Sanomat. Viitattu 8.5.2012.
    Kuolinilmoitukset (PDF) Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 16.11.2009.
    Kuolinilmoitukset (PDF-tiedostot Risti, Tunnukset ja Koristekuvat) Aamulehti. Viitattu 16.11.2009.
  7. a b Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: ”Suruviestin symboliikka”, Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin, s. 158. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2.
  8. Olen mennyt kotiin Partiowiki. Viitattu 15.4.2010.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hupli-Oinonen, Liisa: Kuolema ilmoittaa lehdessä: Lasten kuolemiin liitetyn kulttuurin muutos 1900-luvun kuolinilmoituksissa. Jyväskylä: Pro gradu -työ: Jyväskylän yliopisto, sosiologian laitos, 1995.
  • Nevalainen, Matti "Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole" Helsingin Sanomissa 1.11.2010 – 31.1.2011 julkaistujen kuolinilmoitusten vainajarepresentaatiot ja niiden välittämät merkitykset, Helsinki: Pro gradu -työ: Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, käytännöllisen teologian osasto 2012