Ystävyys
Ystävyys tarkoittaa kahden tai useamman ihmisen välistä ihmissuhdetta, jota pidetään tuttavuutta läheisempänä – tosin molemmissa on eritasoista läheisyyttä. Ystävyyttä ja tuttavuutta ajatellaan yleensä saman jatkumon osina. Ystävyyttä tutkitaan sosiologian, sosiaalipsykologian, antropologian, filosofian ja zoologian aloilla. Ystävyyssuhteista on esitetty useita tieteellisiä teorioita, kuten sosiaalinen vaihtoteoria, pääomateoria ja kiintymyssuhdeteoria.
Ystävyydessä ajatellaan usein esiintyvän seuraavia käyttäytymistapoja:
- altruismi: epäitsekäs toiminta toisen auttamiseksi
- sympatia ja empatia
- rehellisyys
- keskinäinen ymmärrys ja myötätunto
- toisen seurasta nauttiminen
- luottamus
- myönteinen vastavuoroisuus
- mahdollisuus olla oma itsensä, ilmaista tunteitaan ja tehdä virheitä ilman tuomitsemisen pelkoa
Sisällysluettelo |
Ystävyys ihmisten ja eläinten välillä [muokkaa]
Ihmiset kokevat usein ystävyyttä myös esimerkiksi lemmikkieläimiinsä. Monet eläinlajit kykenevätkin kiintymään ihmiseen ja viihtymään ihmisen seurassa, mutta varsinaisesta ystävyydestä ei voida puhua siinä mielessä kuin miten ihmisten välinen ystävyys määritellään – ainakaan ihmisen ja eläimen suhde ei voi olla yhtä tasavertainen kuin kahden ihmisen välinen ystävyyssuhde. Monilla eläinlajeilla on havaittu ystävyyttä muistuttavaa käyttäytymistä, jossa yksilöt ilman pariutumisaikeita hakeutuvat toistensa läheiseen seuraan ja luottavat toisiinsa keskimääräistä enemmän.
Etymologia [muokkaa]
On esitetty, että ystävä olisi lyhentynyt sanasta yskättävä. Yskätä olisi tarkoittanut 'painaa rintaa vasten'. Yskätä-verbin olemassaoloa ei kuitenkaan ole voitu näyttää toteen. Yskä on tarkoittanut rintaa tai syliä, ja vasta myöhemmin se on saanut sairauteen viittaavan nykymerkityksensä.[1] Toisen selityksen mukaan ystävä olisi partisiippimuoto oletetusta verbistä ystää tai yskätä, joka juontuu germaanisperäisestä lainavartalosta wunskja- 'haluta, toivoa'. Kumpikaan selitys ei ole välttämättä tosi.[2]
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Veijo Meri: Sanojen synty, artikkeli ystävä.
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (2007), s.v. ystävä. WSOY, Helsinki. ISBN 978-951-0-27108-7
