Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdistyneiden kansakuntien lippu

Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus eli ICERD-sopimus on Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1965 hyväksymä sopimus, joka velvoittaa jäsenvaltioita poistamaan rotusyrjinnän (engl. racial discrimination) ja lisäämään kaikkien rotujen välistä ymmärrystä. Yleissopimus hyväksyttiin 21. joulukuuta 1965, ja se astui voimaan, kun vähintään 27 valtiota oli ratifioinut sen. Ratifiointeja oli vuonna 2023 yhteensä 182.[1] Suomen eduskunta hyväksyi 16. kesäkuuta 1970 sopimuksen ne määräykset, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen.[2]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotusyrjinnän määrittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimuksen mukaan rotusyrjintä tarkoittaa:[2]

»kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.»

Yleissopimus ei koske kansalaisten ja ei-kansalaisten välillä tehtyä erottelua eikä tiettyjä erityistoimenpiteitä sitä tarvitseville rodullisille tai etnisille ryhmille.[2] Yleissopimus tuomitsee rotusyrjinnän ja sitouttaa sopimusvaltiot ryhtymään rotusyrjinnän poistamiseen kaikin asianmukaisin keinoin ja viipymättä, esimerkiksi määräämällä rotusyrjinnän ja siihen kiihottamisen rangaistavaksi. Sopimusvaltiot sitoutuvat myös olemaan ryhtymättä mihinkään rotusyrjintää sisältävään tekoon.[2]

Rotusyrjintään kiihottamisen kielto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimuksen artikla 4 kieltää rotusyrjintään kiihottamisen ja sitouttaa jäsenvaltiot tekemään positiivisia toimia poistaakseen rotusyrjinnän.

Sopimusta neuvoteltaessa artikla 4 oli kiistanalainen. Luonnosvaiheessa pöydällä oli kaksi eri versiota: Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton sekä Puolan kansantasavallan esittämät luonnokset. Yhdysvallat sai Britannian tuekseen ja kannatti ainoastaan sellaisen rotusyrjinnän kieltämistä, joka johtaisi tai todennäköisesti johtaisi väkivaltaan. Neuvostoliitto puolestaan halusi lisätä sopimukseen "fasististen ja muiden rotusyrjintää kannattavien järjestöjen" kieltämisen ja lakkauttamisen. Pohjoismaat esittivät kompromissia, jossa artiklaan 4 tuli lause, jonka mukaan rotusyrjintään kiihottamisen kiellossa on otettava asianmukaisesti huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, jossa käsitellään mm. sanan- ja mielipiteenvapautta.[3]

Itävalta, Belgia, Ranska, Irlanti, Italia, Malta, Japani, Monaco, Sveitsi ja Tonga ovat tehneet sopimukseen varauman, jonka mukaan rotusyrjintään kiihottamisen kielto ei saa uhata sananvapautta ja yhdistymisvapautta.[4] Yhdysvallat on tehnyt varauman, jonka mukaan se ei hyväksy mitään artiklasta 4 tai 7 johtuvaa velvoitetta, joka uhkaa Yhdysvaltojen perustuslaissa turvattua sananvapautta.[4]

Sopimuksen valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleissopimusta valvoo sopimuksen 8. pykälän mukaisesti rotusyrjinnän vastainen komitea, johon kuuluu 18 sopimusvaltioiden valitsemaa moraalisesti korkeatasoista ja tasapuoliseksi tunnustettua asiantuntijaa. Nämä toimivat yksityishenkilöinä. Heitä valittaessa on sopimuksen mukaan kiinnitettävä huomiota tasapuoliseen maantieteelliseen jakautumiseen sekä siihen, että eri sivistysmuodot ja tärkeimmät oikeusjärjestelmät ovat edustettuina.[5] Useimmat komitean jäsenet tulevat kehitysmaista.[6]

YK:n yleiskokous on julistanut 21. maaliskuuta kansainväliseksi päiväksi rotusyrjinnän poistamiseksi.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. STATUS OF RATIFICATION INTERACTIVE DASHBOARD 2023. United Nations Human Rights. Viitattu 11.8.2023.
  2. a b c d 37/1970 Asetus kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta. Finlex. Viitattu 5.2.2019.
  3. Mchangama, Jacob: The Sordid Origin of Hate-Speech Laws Hoover-instituutti. Viitattu 11.8.2023. (englanniksi)
  4. a b United Nations Treaty Collection treaties.un.org. Viitattu 11.8.2023. (englanniksi)
  5. Rotusyrjinnän vastainen komitea Ihmisoikeudet.net. Arkistoitu 13.2.2019. Viitattu 5.2.2019.
  6. Membership. Committee on the Elimination of Racial Discrimination United Nations. Viitattu 8.8.2023.
  7. Kansainvälinen päivä rotusyrjinnän poistamiseksi Suomen YK-liitto. Viitattu 5.2.2019.