Ihminen

Wikipedia
Ohjattu sivulta Ihmiskunta
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ihminen
Pioneer 10:n mukana lähetetty piirros ihmisestä.
Pioneer 10:n mukana lähetetty piirros ihmisestä.
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Kädelliset Primates
Alalahko: Haplorrhini [2]
Osalahko: Apinat Simiiformes [2]
Yläheimo: Ihmisapinat Hominoidea
Heimo: Isot ihmisapinat Hominidae
Suku: Ihmiset Homo
Laji: sapiens
Kaksiosainen nimi
Homo sapiens
Linnaeus, 1758
Levinneisyyskartta
Habitat-homo-sapiens.svg
Alalajeja
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ihminen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ihminen Commonsissa

Ihminen (Homo sapiens) on ainoa nykyisin elossa oleva ihmisten (Homo) sukuun kuuluva eläinlaji. Ihminen kuuluu kädellisten (Primates) lahkon isojen ihmisapinoiden (Hominidae) heimoon ja on nykyisin elävistä kädellisistä laajimmalle levinnyt, älykkäin ja runsaslukuisin laji. Ihmisellä on kehittyneet aivot, joiden ansiosta ihminen pystyy abstraktiin ajatteluun, kieleen ja itsetarkkailuun. Tämä on yhdessä pystyasennon ja esineiden käsittelyyn kykenevien yläraajojen kanssa mahdollistanut ihmiselle kyvyn käyttää työkaluja monipuolisemmin kuin mikään toinen eläinlaji.

Ihmiset ovat muiden kädellisten tapaan luonnostaan yhteisöllisiä, mutta ihmiset ovat erityisen kyvykkäitä käyttämään viestintää ja kieltä ideoiden välittämiseen. Ihmiset muodostavat monimutkaisia yhteistyötä tekeviä ja kilpailevia sosiaalisia ryhmiä, perheistä aina kansakuntiin asti. Ihmisyhteisön perustan muodostavat kielen kautta välittyvät rituaalit, traditiot, arvot ja lait. Ihmiset tekevät ainoana lajina tulen, kypsentävät ruoan, pukeutuvat ja käyttävät lukuisia tekniikoita. Ihmisellä on myös taiteen tapaisia kulttuuri-innovaatioita, kuten maalaustaide, arkkitehtuuri, kirjallisuus ja musiikki.

Evoluutio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ihmisen evoluutio
Kartta varhaisista ihmisen migraatioista mitokondrioiden perusteella (tuhatta vuotta ennen nykyhetkeä).

Ihmisen evoluutio keskittyy yleensä tarkastelemaan ihmisten (Homo) suvun kehitystä, mutta myös ihmistä edeltävien ihmisapinoiden (Hominidae) ja kädellisten (Primates) historiaa ja kehitystä. Taksonomisen luokittelun mukaan nykyisin elävät ihmiset kuuluvat Homo sapiens -lajin alalajiin Homo sapiens sapiens. Laji ja alalaji on ainoa ihmisten suvun elossaoleva, muiden suvun jäsenten kuoltua sukupuuttoon. Myös monet ihmisten sukua edeltävät lajit ovat kuolleet sukupuuttoon.[3]

Lähimmät elossa olevat sukulaiset ihmiselle ovat simpanssi ja bonobo. Ihmisen perintöaineksen kartoitus päätyi loppupäätelmään: ihmisen ja simpanssin sukulinjojen 6,5 miljoonan vuoden erossa olo on johtanut eroon perimässä, joka on vain kymmenen kertaa suurempi kuin ero toisilleen tuntemattomien ihmisyksilöiden välillä. Simpanssien kehityslinja erkani ihmisistä noin 5–6 miljoonaa vuotta sitten ja gorillojen noin 7–8 miljoonaa vuotta sitten.

Nykytiedon mukaan ihminen kehittyi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja myöhemmin syrjäytti muut kädelliset suuressa osassa muuta maapalloa. Toisen, yleisesti vanhentuneeksi katsotun, teorian mukaan ihmisiä olisi kehittynyt maapallolla samanaikaisesti monella alueella.[4] Ihmisten DNA-perimä verrattuna muihin samaan aikaan eläneisiin lajeihin kuitenkin viittaa myöhäisellä pleistoseenikaudella ihmispopulaation olleen erittäin pieni, maksimissaan 10 000 yksilöä, mikä johti ihmisten pieneen geenipooliin. Erään arvion mukaan nykyihmistä alkeellisemman, muttei sen edeltäjän vaan rinnakkaismuodon neandertalinihmisen käsikirveen teko vaati 111 iskua neljässä työvaiheessa ja Cro-Magnonin ihmisen eli nykyihmisen käsikirves vaati 251 iskua yhdeksässä työvaiheessa.[5] Ihmisten evoluutiossa tärkeässä asemassa oli kasvanut aivotilavuus, joka on tyypillisesti aikuisilla nykyihmisillä noin 1400 cm³. Kasvanut älykkyys ja kehittyneet kommunikointitaidot johtivat ihmiskunnan nopeaan sosiaaliseen ja kulttuurilliseen kehitykseen.[6][7]

Populaatio ja levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teorian mukaan nykyihminen kehittyi Afrikassa noin 200 000–250 000 vuotta sitten. Vanhimmat löydetyt nykyihmisen jäännökset ovat Etiopiasta vuonna 1967 löydetyt kallot Omo I ja Omo II, jotka on ajoitettu noin 195 000 vuotta vanhoiksi.[8] Ihmiset saapuivat Euraasiaan ja Oseaniaan noin 40 000 vuotta sitten ja viimeisimpänä Amerikkaan 20 000 vuotta sitten[9]. Nykyihminen on ainoana ihmislajina säilynyt nykypäivään saakka muiden kuoltua sukupuuttoon.

Varhaisimmat ihmiset olivat keräilijä-metsästäjiä, joiden elämäntyyli oli sopeutunut savannien elämään. Myöhemmät ihmiset omaksuivat maanviljelyn ja vakituiset asuinpaikat. Ihmiset voivat asua useimmissa paikoissa maailmaa. Asutusta on nykyisin kaikilla mantereilla, joskaan Etelämantereella se ei ole vakituista[1]. Ihminen on vieraillut avaruudessa, ja kansainvälisellä avaruusasemalla on ihmisiä jatkuvasti[1]. Suurin osa ihmisistä, 61 prosenttia, elää Aasiassa. Loput ovat jakautuneet maapallolle seuraavasti: ihmisistä 14 % on Amerikassa, 13 % Afrikassa, 12 % Euroopassa ja 0,5 % Oseaniassa.

Ihmispopulaatio on viimeisenä kahtena vuosisatana kasvanut miljardista seitsemään miljardiin henkeen. 2,5 miljardia ihmistä (39,7 %) elää kaupungeissa tai niiden välittömässä läheisyydessä.lähde?

Ihmisen biologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihminen on monisoluinen aitotumallinen eliö, joka koostuu noin 100 biljoonasta solusta ja noin 70-prosenttisesti vedestä. Ihmisyksilön kehitys alkaa, kun siittiö hedelmöittää munasolun. Sen jakautuessa muodostuu alkio, joka muuttuu sikiöksi kahdeksannella viikolla hedelmöityksestä. Täysikasvuisuuden ihminen saavuttaa murrosiän päättyessä. Merkittäviä orgaanisia järjestelmiä ihmisessä ovat luuranko, hermoverkosto, verenkierto, lihaksisto ja hengitysjärjestelmä. Sukupuolia ihmisellä on kaksi, mies ja nainen.

Anatomia ja fysiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ihmisen anatomia
Ihmisen luuranko.

Ihmisvartalojen tyyppejä on useita, ja niiden koko ja ominaisuudet määräytyvät geeniperimän ja ympäristötekijöiden, kuten ruokavalion ja liikunnan, mukaan. Aikuisen ihmisen pituus vaihtelee keskimäärin 150 cm:n ja 200 cm:n välillä. Naiset ovat keskimäärin miehiä pienempiä. Keskipituuksissa on myös alueellista eroavaisuutta. Ihmisen tiheys on suurin piirtein sama kuin veden; luu- ja lihaskudos ovat vettä tiheämpiä ja rasvakudos vettä harvempaa. Rinta- ja vatsaontelo pienentävät keskitiheyttä.[10]

Ihmiset ovat omaksuneet pystyasentoisen liikkumistavan ja pystyvät näin täysin kaksiraajaiseen liikkumiseen. Siten yläraajat vapautuvat käsittelemään muita esineitä. Koska fysiologia ei ole vielä täysin kehittynyt pystyasentoiseen liikkumiseen, ihmisten liikkumismuoto tuottaa heille vaikeuksia erityisesti myöhemmässä iässä, ja vammojen sattuessa kriittisiin kohtiin voi liikkumiskyky kadota hetkellisesti täysin.

Ihmisellä ruumiin karvoitus on vähentynyt huomattavasti. Osaltaan joillain yksilöillä karvoituksen vähentyminen on enemmän näennäistä kuin todellista. Heillä karvoja on yhtä tiheässä kuin muillakin ihmisapinoilla, mutta ne ovat lyhyempiä ja huomaamattomampia, koska ne ovat vähäpigmenttisempiä. Joidenkin alueiden ihmisillä karvoitus on vähentynyt huomattavasti voimakkaammin toisten alueiden ihmisiin verrattuna. Karvoituksen puutetta on pyritty selittämään erilaisilla teorioilla. Karvattomuutta on pidetty etenkin metsästyksen aikana tarvittavana jäähdytysjärjestelmänä ja myös ulkoloisten määrää vähentävänä. Myös seksuaalivalinnalla ja muilla sosiaalisilla suhteilla lienee osuutensa karvattomuuteen.[11]

Toisaalta muun ihon vähäisen karvapeitteen vastapainoksi useimmilla ihmisillä on päälaellaan karvat – hiukset – jotka kasvavat peräti pidemmiksi kuin minkään muun eläinlajin karvat. Tosin joillakin tietyn perimän omaavilla ihmisillä hiukset jäävät lyhyeksi ja hyvin kiharaiseksi, lisäksi monet miehet vanhemmiten kaljuuntuvat. Ihmisen päälaen karvoituksen huikea pituus on ollut arvoitus tieteilijöille. On arveltu, että pitkät hiukset olisivat olleet varhaisina aikoina tärkeitä seksuaalisen valinnan kannalta, vaikka myöhemmin monien alueiden kulttuuri on kehittynyt siihen suuntaan, ettei hiusten vapaata kasvua pidetä jommallakummalla tai molemmilla sukupuolilla toivottavana.

Ihmisten ihon ja hiusten väri johtuu kudosten väriaineesta eli pigmentistä, johon ihmisillä ja muilla eläimillä vaikuttaa melaniini. Ihonväri vaihtelee tummanruskeasta vaaleanpunaiseen. Ihonväri on kehittynyt suojaamaan Auringon haitalliselta UV-säteilyltä ja foolihapon hajoamiselta, mutta sallimaan D-vitamiinin muodostumisen iholla auringonvalon vaikutuksesta. Tyypillistä on, että pohjoisten seutujen ihmisten iho on vaalea, ja päiväntasaajaa kohti mentäessä populaation keskimääräinen ihonväri tummuu. Tukan väri voi olla vaalea, tumma, ruskea, punainen tai niiden sekoitus. Musta ja ruskea lienevät tavallisimmat, luonnostaan punaiset harvinaisimmat, ja lähinnä eurooppalaisten keskuudessa esiintyvä ominaisuus. Ihmisten iholla on myös ominaisuus ruskettua auringonpaisteessa suojautuakseen ultraviolettisäteilyltä. Ruskettuminen on sitä voimakkaampaa mitä vaaleampi iho ihmisellä on luonnostaan.

Aikuisen ihmisen unentarve on keskimäärin 7–8 tuntia ja 3–18-vuotiaan lapsen 9–12 tuntia vuorokaudessa, riippuen iästä. Alle kolmevuotiaiden unentarve on suurin. Vanhemmat ihmiset nukkuvat vain 6–7 tuntia päivässä.kenen mukaan? Univaje heikentää ihmisen suorituskykyä.

Normaalisti ihmisellä on 46 kromosomia (23 paria) jokaisessa solussa, joissa on valmistuneiden kartoitusten mukaan noin 3,9 miljardia ”emäspaikkaa”. Mahdollisia geenejä ihmisellä on noin 20 000. Human Genome -projekti on viime aikoina tehnyt merkittävää työtä kartoituksessa. Ihmisen DNA-perimä on noin 96-prosenttisesti[12] sama kuin simpanssin, joka on ihmisen lähimpiä elossa olevia sukulaisia. Erotuksena kaikista muista ”tavallisista” kromosomeista eli autosomeista, sukupuolikromosomi määrää ihmisen sukupuolen, kuten muillakin nisäkkäillä.

Syntymä, kasvu, kehitys, vanheneminen, kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen samoin kuin muidenkin organismien elämään kuuluu syntymä, kasvu, vanheneminen ja lopulta väistämätön kuolema.

Syntymä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastasyntynyt lapsi.

Naisen sisällä oleva munasolu hedelmöittyy yleensä miehen ja naisen välisessä yhdynnässä miehen spermalla, jolloin nainen tulee raskaaksi. Tosin nykyisin lääketiede on kehittynyt huimasti, ja ihmiset hallitsevat useita tekniikoita, kuten keinohedelmöityksen ja muita perinteisistä tavoista poikkeavia tapoja saattaa nainen raskaaksi. Hedelmöittynyt munasolu eli tsygootti jakautuu naisen kohdussa muodostaen alkion, josta myöhemmin kehittyy sikiö. Lapsi tulee tavallisesti ulos naisen kohdusta emättimen kautta, ja tällöin terve vastasyntynyt osaa hengittää itsenäisesti. Joissakin tapauksissa lapsi syntyy keisarileikkauksella. Moderneissa kulttuureissa syntynyttä lasta pidetään henkilönä, ja sitä suojaavat kaikki samat lait kuin täysikasvuisiakin ihmisiä. Joidenkin maiden lait pitävät jo sikiötä henkilönä sen vielä ollessa naisen kohdun sisässä. Kaikissa maissa abortti eli raskaudenkeskeytys ei ole laillinen.

Muihin nisäkäslajeihin verrattuna ihmisen syntymä on kohtalaisen monimutkainen tapahtuma, mikä johtuu sikiön suuresta päästä. Synnytys voi kestää jopa päivän verran ja saattaa olla hyvin kivulias äidille. Joskus äiti, lapsi tai molemmat kuolevat synnytyksessä tai sen yhteydessä. Lapsikuolleisuus on vähentynyt merkittävästi varakkaissa maissa lääketieteen kehityttyä 1900-luvulla. Luonnollinen synnytys ilman puhtaita olosuhteita ja ammattitaitoista avustusta on vielä yleistä kehitysmaissa.

Ihmislapsi syntyy noin yhdeksän kuukautta kestäneen raskausajan jälkeen. Varakkaissa maissa täysiaikaisen vastasyntyneen paino on noin 3–4 kg ja pituus 45–60 cm.

Lapsuus ja kasvuikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsia Turun pääkirjastossa.

Lapsi kasvaa syntymää seuraavina kolmena elinvuotenaan noin puoli metriä, jonka jälkeen pituuskasvu tasoittuu noin 4–7 cm vuosikasvuksi noin 7–12 seuraavan ikävuoden ajaksi, jonka jälkeen kasvu murrosiässä tilapäisesti kiihtyy sukupuolihormonien vauhdittamana, ja lopulta hidastuu ja ajan myötä päättyy. Suomalaiset tytöt kasvavat noin 15–16 ikävuoteen saakka, pojat kasvavat vielä jopa 17–20 vuoden ikäisinä.

Suomalaisilla tytöillä murrosiän fyysinen kehitys käynnistyy tavallisimmin 10–12-vuotiaana, joillakin yksilöillä myös aikaisemminkin ja osalla myöhemminkin. Kuukautiset alkavat yleensä 2 vuotta myöhemmin, eli hyvin usein 12–14-vuotiaana. Tytöillä pituuskasvupyrähdys on poikia lievempi ja ajoittuu pojista poiketen murrosiän alkuun. Pojilla murrosikä alkaa tavallisesti 11–13-vuotiaana, aluksi hitaasti genitaalien kasvamisena. Selviä merkkejä, kuten nopeaa pituuskasvua tai äänenmurrosta ilmenee vasta 13–15-vuotiailla pojilla. Pojat saavuttavat sukukypsyyden tavallisesti hiukan ennen pituuskasvun kiihtymistä ja äänenmurrosta eli tavallisesti noin 13-14-vuotiaana.

Aikuisikä ja vanheneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murrosiän mentyä on aika jolloin ihminen on fyysisesti huippukunnossa. Ihmisen fyysinen kehitys saavuttaa huippunsa noin 21-22- vuotiaana. Tässä iässä myös naisen hedelmällisyys on yleensä kaikkein korkeimmillaan. Miehen testosteronitasot saavuttavat huippunsa vasta noin 24-25-vuotiaana. Noin 25 vuoden iästä alkaen ihon kollageenituotanto alkaa hiipua, elimistön toipuminen rasitustiloista hidastuu ja naisen hedelmällisyys varsinaisesti alkaa laskea. Tämä prosessi johtaa siihen, että kolmenkymmenenvuoden iän jälkeen kasvojen iholle alkaa ilmaantua pieniä juonteita ja ryppyjä hitaalla tahdilla, ja naisen raskaaksi tulemisen mahdollisuus pienenee. Myöhemmin, neljänkymmenen vuoden iästä eteenpäin ihmisen aineenvaihdunnan hidastuessa keski-ikäinen lihoo helpommin, kuin alle 30-vuotias. Naisilla merkittävä vanhenemiseen liittyvä ilmiö ovat vaihdevuodet.

Ihmisen psyykkinen kehitys ja kypsyminen sen sijaan jatkuvat pitkälle aikuisikään. Havaintokyky alkaa heiketä keski-iässä, mutta useimmat kognitiiviset eli ajatteluun liittyvät toiminnot säilyvät hyvinä noin 60–70 ikävuoteen asti. Kielelliset toiminnot alkavat heiketä yleensä vasta 80 ikävuoden jälkeen. Usein vanhuuden psyykkisten toimintojen huomattava huonontuminen liittyy johonkin dementoivaan sairauteen, kun taas terveiden vanhusten kognitiiviset toiminnot heikkenevät vain vähän. [13]

Kaikki ihmiset vanhenevat, mutta terveellisillä elämäntavoilla, runsaalla liikunnalla ja positiivisella elämänasenteella sitä voidaan osittain hidastaa. Keskimääräinen ihmisten elinikä vaihtelee suuresti maittain. Naiset elävät keskimäärin useita vuosia miehiä kauemmin.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kuolema

Kuolema on ihmisen elämän päätepiste ja voi aiheutua äkillisesti onnettomuudesta tai rikoksen uhriksi joutumisesta, jossa jokin tai jotkin elimet ovat vaurioituneet tai tuhoutuneet. Ihminen voi kuolla myös eri sairauksiin, kuten syöpiin, sydän- ja hengityselinsairauksiin tai aivosairauksiin. Vanhuuteen voi myös kuolla, jolloin vaikkapa sydämen vajaatoiminta tulee niin suureksi, että sydän ei enää voi pumpata.

Epäselvissä tapauksissa kuolinsyy ja -aika voidaan todeta ruumiinavauksessa, jonka suorittaa patologi. Kuolinhetki voidaan määritellä verenkierron ja hengityksen loppumisena (sydänkuolema, kliininen kuolema) tai aivojen toiminnan loppumisena (aivokuolema) ja se määritellään kuolemanmerkkien kuten lautumien ja kuolonkankeuden (rigor mortis) sekä ruumiin jäähtymisen ja hajoamisen avulla.

Yleensä ihmisen kuoltua hänen läheisensä hautaavat vainajan kuolleen ruumiin ja pystyttävät muistomerkin. Useimmille ihmisyhteisöille on ominaista myös halu uskoa kuolemanjälkeiseen elämään tai sielun kuolemattomuuteen.

Rotu ja etnisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ihmisrotu

Eri maantieteellisillä alueilla asuu ihmispopulaatioita, joiden ulkonäkö, kieli ja kulttuuri eroavat toisistaan. Eri populaatiot ovat erilaisia pääasiassa siksi, koska ne ovat historiansa aikana kokeneet erilaisia vaiheita. Ryhmien on täytynyt selviytyä eri puolilla maapalloa hyvinkin erilaisissa olosuhteissa. Kulttuurillinen, kielellinen ja geneettinen kehitys on kulkenut eri polkuja ja kehittänyt vaihtelua ja paikallisia erikoisuuksia.

Yleensä ihmiset määrittelevät itsensä johonkin ryhmään rodun ja etnisyyden perusteella, tosin tieteen kannalta rodun käsitteestä ei olla lainkaan yksimielisiä. Luokittelu yleensä perustuu esivanhempiin ja näkyviin ominaisuuksiin, kuten ihonväriin ja kasvonmuotoihin. Etnisesti ihmiset luokittelevat itsensä kielen, kulttuurin, perinteiden, uskonnon tai syntymäpaikan mukaan johonkin ryhmään, mikä lisää yhteenkuuluvuutta. Etnisyyttä voidaan kutsua myös kansallisuudeksi, mutta termit eivät kaikissa tapauksissa ole yhteneväiset. Etnisyys tai kansallisuus on monille tärkeä samaistumisen kohde, ikään kuin laajennettu perhe; sen kautta monet kokevat kuuluvansa perhettä ja sukua laajempaan ryhmään, jolla on merkittäviä yhdistäviä ja muista ryhmistä erottavia tekijöitä. Etnisyyteen tai kansallisuuteen kohdistuva aatteellinen itsetietoisuus ja tiedostava samaistuminen on 1700- ja 1800-lukujen taitteessa kehittynyt nationalismi. Nationalismin eli kansallisuusaatteen vaikutuksesta monet tahtovat etnisen ryhmänsä saavan hallita tiettyä aluetta itsehallinnollisella tai itsenäisenä. Etnisten ryhmien ristiriitaiset aluevaatimukset ovat johtaneet moniin sotiin.

Lähes kaikki ihmiset elävät jonkin valtion tai yhteiskunnan alueella ja useimmiten ovat jonkun valtion tai yhteiskunnan virallisia jäseniä eli kansalaisia. Kansalaisuus on eri asia kuin kansallisuus tai etnisyys, sillä saman valtion kansalaisina voi olla useita etnisyyksiä. Myös valtio tai yhteiskunta voi olla voimakkaan samaistumisen kohde. Tällaista samaistumista kutsutaan patriotismiksi.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaisia hedelmiä. Ihmiset yhä harvemmin keräävät itse ravintonsa luonnosta.

Ihmiset tarvitsevat elääkseen säännöllisesti ruokaa ja juomaa. Ruoan puute ihmisellä johtaa jo lyhyessä ajassa nälkäkuolemaan, mutta vedenpuute on sitäkin vakavampi: se johtaa dehydraatioon ja kuolemaan jo muutamassa päivässä. Vettä tai muita nesteitä ihminen juo keskimäärin 1,5 litraa päivässä. Ihmiset voivat syödä elääkseen sekä kasvikunnan että eläinkunnan tuotteita. Ihminen on siis lajina kaikkiruokainen. Ihmiset ovat käyttäneet sekä liha- että kasvisravintoa jo metsästäjä-keräilijä-kaudella. Ihminen voi kuitenkin tulla toimeen myös pelkällä kasvisravinnolla, jota osa ihmisistä käyttää nykyään eettisistä tai terveydellisistä syistä. 10 000 vuotta sitten ihmiset omaksuivat maanviljelyskulttuurin, joka johti populaation nopeaan kasvuun ruoan riittäessä yhä useammalle.

Nykyisin tavaraliikenne on parantunut, ja yhä useammilla ihmisillä on mahdollisuus saada erilaisia ruoka-aineita eri puolilta maailmaa, eikä valikoima rajoitu enää vain paikalliseen tarjontaan.

Nälkä ja aliravitsemus on myös yksi suurimpia ihmiskunnan ongelmia. Aliravittuja ja nälkäisiä ihmisiä elää maapallolla lähes miljardi, lähinnä kehitysmaissa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Vuosittain lähes 10 miljoonaa ihmistä kuolee nälkään ja aliravitsemukseen.[14] Monet kehittyneet maat auttavat köyhiä kehitysmaita elintarvikeavun kautta torjumaan nälkää.

Aivot, mieli ja tietoisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen aivot ovat keskushermoston tärkein osa. Ihmisen aivojen arvellaan olevan tehokkaammat kuin minkään muun nykyisen tai edesmenneen lajin. Ihmiset ovat tiettävästi myös ainoa laji, jota voidaan kutsua tieteellisesti todella älykkääksi. Aivojen paino on vain noin 2 % koko ruumiinpainosta, mutta ne käyttävät 25 % ihmisen hengitysilman hapesta. Ihmisaivojen oikeaa ja vasenta puoliskoa yhdistävä aivokurkiainen sisältää noin 100 miljoonaa hermosyytä. Aikuisen miehen aivot painavat keskimäärin 1424 g, mutta paino alenee iän myötä 1395 grammaan. Naisen aivot painavat noin 1265 g.

Ihminen on yksi seitsemästä lajista, joka läpäisee peilitestin, tosin yleensä alle kaksivuotiaat ihmislapset eivät läpäise sitä. Testattavan pitää tunnistaa oma itsensä peilistä. Muut lajit, jotka läpäisevät testin, ovat simpanssi, norsu, bonobo, oranki, delfiini ja kyyhkynen. Yleensä muiden eläinlajien edustajat reagoivat omaan peilikuvaansa samalla tavalla kuin lajikumppaniinsa.[15]

Yhteiskunta ja kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmiskunnan tilastoja
Maailman väkiluku 7 000 000 000 (lokakuu 2011)
Väestötiheys 12,7 as./km² (koko maapallo)
43,6 as./km² (maa-alue)
Suurimmat väestön
keskittymät
Tokio, New York, Mexico City, Soul, São Paulo, Moskova
Puhutuimmat kielet (2000, arvio) Mandariinikiina 14,37 %
Hindi 6,02 %
Englanti 5,61 %
Espanja 5,59 %
Arabia 4,59 %
Suurimmat uskonnot
(2002, arvio)
Kristinusko 32,71 %
Islam 19,67 %
(Ei uskontoa 14,84 %)
Hindulaisuus 13,28 %
Buddhalaisuus 5,84 %
Käytetyimmät valuutat USD, euro, jeni, punta

Ihmiset eroavat muista lajeista kehittyneen sosiaalisen kanssakäymisen ja kulttuurin ansiosta. Yhteiskunta muodostuu ihmisistä ja heidän muodostamistaan yhteisöistä, jotka ovat keskenään tiiviissä vuorovaikutuksessa tietyllä maantieteellisellä alueella. Kaikki yhteiskunnat yhdessä muodostavat koko ihmiskunnan. Kulttuuri tarkoittaa tietylle ihmisryhmälle ominaista käytöstä, tapoja ja historiaa. Kulttuuri on kaikkea ihmisen toimintaa. Ihmisillä on monia arvoja, normeja ja perinteitä, ja ne yhdistävät tiettyjä ryhmiä. Pitää muistaa, että sosiaalista kanssakäymistä ja yhteiskuntaa on elämillä, kuten muurahaisilla ja linnuilla.

Evoluutiossa ihmisen keinoja selvitä muita lajeja paremmin on ollut keskeisesti älykkyys, ihmisen aivot. Muita vastaavia keinoja, osin aivoihin perustuen, ovat olleet esimerkiksi

Ihmiset pitävät itseään hyvinä tilanteiden arvioinnissa, yleiskäsityksen muodostamisessa, asiayhteyksien tajuamisessa, mallien tunnistamisessa ja vaistojen käytössä. Toisaalta ihmiselle tuottavat vaikeuksia käsitellä asioita rinnakkain, muistaa yksityiskohtia, suorittaa rutiinitehtäviä, luopua vääristä päätelmistä ja hallita stressiä. Kuitenkin kaikkien näiden ominaisuuksien suhteen yksilöllinen vaihtelu on varsin suurta: joillekin ihmisille esimerkiksi suorittava rutiininomainen työ sopii hyvin ja monien ihmisten paineensietokyky on kehittynyt erittäin vahvaksi.

Kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kieli

Ihmiset eroavat muista lajeista kielellisillä kyvyillään, joiden ansiosta he voivat jakaa keskenään ideoita, suunnitella tulevaisuutta ja siirtää hankittua tietoa jälkipolville. Kieli on järjestelmä, jossa ihminen ilmaisee ajatuksensa kielellisillä merkeillä, abstraktioilla. Näitä merkkejä nimitetään kielellisiksi ilmauksiksi. Puhutuissa kielissä kuuluvia merkkejä tuotetaan puhe-elimillä. Kirjoitetussa kielessä kielelliset ilmaukset on tehty silmin nähtäviksi eli luettaviksi. Viitotuissa kielissä kielelliset ilmaukset ovat visuaalisia, eivät kuuluvia. Kieliä tutkii kielitiede. Ihmisillä on tällä hetkellä käytössä eri kieliä noin 6 000, ja lukemattomat kielet ovat hävinneet aikojen saatossa. Ihmiskunnan kielellinen monimuotoisuus on kuitenkin vähentymässä ja kieliä kuolee yhä kasvavalla nopeudella, johtuen suurelta osin globalisaatiosta. Valtaosan kielistä pelätään kuolevan tämän vuosisadan aikana.

Kirjoitustaidon ihmiset kehittivät noin 5 000 vuotta sitten. Se oli tehokas tapa säilöä tietoa muistiin jälkipolville, ja sillä oli huomattava merkitys ihmisten kulttuurievoluutiossa.

Taiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikin allegoria (noin 1594), Lorenzo Lippin maalaus kuvaa naista, joka kirjoittaa partituuria
Pääartikkeli: Taide

Kuvataidetta on esiintynyt ihmiskunnassa aina esihistoriallisesta ajasta lähtien. Se on erikoinen ilmaisun, viestinnän, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen muoto, eikä vastaavaa muilla lajeilla esiinny.

Musiikki on ihmisen kulttuurille ominainen ääneen perustuva taiteen ja viestinnän muoto. Sen synnyn arvellaan liittyneen puheen kehittymiseen, ja siihen ovat saattaneet vaikuttaa luonnon äänien – kuten lintujen – matkiminen, työliikkeiden rytmi ja ihmisen leikkisä ja seurallinen perusolemus. Nykyisin musiikki on yksi levinneimmistä viihteen muodoista ihmiskunnan keskuudessa.

Kirjallista perinnettä edeltää ihmiskunnan suullisen kerronnan, tarinoiden, kaskujen ja tarujen pitkä perinne. Kirjallista taidetta edustaa runot, draama sekä proosa.

Motivaatio ja tunteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Motivaation käsitettä on käytetty kuvaamaan sitä 1) mikä aktivoi organismin (aktivaatio) 2) mikä saa organismin valitsemaan juuri tietyn vasteen tai käyttäytymisen (valinta/selektio ja ohjaaminen) ja 3) miksi organismi vastaa samaan ärsykkeeseen välillä eri tavoilla (valmius vasteeseen). Yksinkertaisesti motivaatioteorian tulisi vastata kysymykseen ”miksi käyttäydymme siten kuin käyttäydymme”. Motivaatioteorioiden jaoksi on ehdotettu niin sanottua push-pull-dikotomiaa: toisissa teorioissa oletetaan jokin ”työntävä”, organismin sisäinen motivaatiovoima (perinteisesti tension/sisäisen jännitteen vähentäminen, tension reduction), toisissa taas jokin ”vetävä”, organismin ulkopuolella oleva motivaatiovoima (perinteisesti palkkiot/rangaistukset). Hedonistisia motivaatioteorioita yhdistää korostus organismin pyrkimisestä nautinnon tavoitteluun ja ahdistuksen/kivun välttämiseen. Tärkeitä motivaatiokäsitteitä ovat muun muassa vietti, tarve, tavoite, attribuutio ja flow.[16]

Tunne on kokonaisuus kompleksisen järjestelmän, kuten ihmisen, koordinoimiseksi tiettyyn perustilanteeseen. Esimerkiksi pelon tunne herkistää aisteja, keskittää huomiota, pienentää pintaverenkiertoa (pienemmät vauriot taistelutilanteessa), nostaa sydämen lyöntitiheyttä, erittää vereen adrenaliinia jne. Vaikka ihmiset tietävätkin tunteista nykyään paljon, ovat ne edelleenkin tieteellinen mysteeri. Näitä asioita tutkii erityisesti psykologia.

Rakkaus ja seksuaalisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakkaus on yksi ihmisen voimakkaimmista tunteista. Se voi kohdistua toiseen ihmiseen, aatteeseen, uskontoon, taiteeseen, luontoon tai johonkin muuhun asiaan. Aikuisten välisessä seksuaalisessa suhteessa keskeistä on seksuaalisuus, joka on tärkeä keino rakkauden ilmaisemiseksi. Useimmat rakkaussuhteet eivät kuitenkaan sisällä lainkaan seksuaalista ulottuvuutta. Kaikki seksuaaliset tunteet eivät liity rakkauteen, eivätkä kaikki seksuaaliset suhteet ole rakkaussuhteita. Vanhempien jälkeläisiään (usein myös muiden lapsia) kohtaan tuntemassa rakkaudessa on keskeisenä vaikuttimena biologinen huoltamisvaisto eli hoivavietti.

Seksuaalisuus ei ole keskeistä rakkaudessa, vaikka se onkin yksi niistä merkittävistä tunnealueista (kuten hoivavietti), jotka limittyvät osittain rakkauden kanssa. Seksuaalisuus on keskeistä vain niissä rakkaussuhteissa, jotka ovat seksisuhteita. Lisäksi seksuaalisuudella on merkittävä - joskaan ei yleensä keskeinen - osa myös joissakin muissa ihmissuhteissa.

Seksuaalisuus on useimmilla eläinlajeilla, kuten myös ihmisellä, esiintyvä ilmiö. Samaan tapaan, kuin ravinnon kulutus tuottaa eläimille mielihyvää, myös seksuaalisuuden harjoittamiseen liittyy mielihyvän saamista. Tämän mielihyvän tarkoitus on taata, että yksilöt jatkavat sukuaan. Ihmisten seksuaalisuus on monimutkaisinta kaikista eläimistä, eikä ihmisten välinen seksuaalinen kanssakäyminen useimmiten liity suoraan lisääntymiseen. Ihmiset jaetaan nykyään seksuaalisten halujensa kohteen perusteella a-, hetero-, homo- ja biseksuaaleihin, joista heteroseksuaalisuutta pidetään yleisimpänä seksuaalisena suuntautumisena. Suuntautumisten välinen rajanveto on kuitenkin usein vaikeaa ellei mahdotonta, ja eräät seksologit uskovatkin ihmisten olevan monien muiden eläinlajien tavoin luonnostaan biseksuaaleja.lähde?

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Uskonto

Uskonto tarkoittaa ihmisen uskoa jumaliin tai muuhun yli-inhimilliseen mahtiin, hänen turvautumistaan siihen sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta. Nämä ovat uskonnossa usein muotoutuneet oppijärjestelmäksi ja ilmenevät erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina.[17] Yleensä uskonnot pitävät sisällään myös moraalisia arvoja ja/tai sääntöjä, joiden mukaan ihmisten oletetaan elävän. Uskonnon määritelmiä on lukuisia eikä niistä vallitse yksimielisyyttä. On ajateltu muun muassa, että ihminen on kehittänyt erilaisia uskonnonmuotoja tietämättömyyden pelossa.[18] Yhden näkemyksen mukaan uskonnon keskeinen merkitys ihmiselle on vastata olemassaoloon liittyviin, eksistentiaalisiin kysymyksiin, esimerkiksi ”mitä tapahtuu kuoleman jälkeen”, ”mitä merkitystä elämällä on” jne.[19]

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Filosofia

Filosofia on noin 600–400 eaa. välisenä aikana antiikin Kreikassa syntynyt ajatteluperinne ja oppiala, joka pyrkii tutkimaan todellisuuden perimmäistä olemusta, tiedon yleisiä ehtoja, kauneuden ja arvojen olemassaoloa, hyvän yhteiskunnan ehtoja, ihmisenä olemisen luonnetta sekä näihin kytkeytyviä yleisiä teemoja.

Tiede ja tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tiede, Tekniikka
Ihmiset saavuttivat 1950-luvulla teknologian tason, jonka avulla he pystyivät ensimmäistä kertaa tutkimaan maapalloa sen ulkopuolelta ja vierailemaan toisella taivaankappaleella, Kuussa

Tiede viittaa systemaattiseen tiedonhankintajärjestelmään, jolla ihmiset pyrkivät ymmärtämään todellisuutta yhä tarkemmin. Tiede perustuu teorioihin, joiden perusteella luodaan ennustuksia ja joita sitten testataan kokeilla. Moderni tiede syntyi Euroopassa uudella ajalla. Tieteen tekemät ennustukset usein hyödyttävät yhteiskuntaa tai yksilöitä, jotka käyttävät niitä. Tiede ja erityisesti teknologian kehitys ovat olleet yksi keskeisimmistä ihmisten kulttuuria ohjaavista tekijöistä.

Varhaisimmat tekniikan alkumerkit ovat hyvin vanhoja, jopa 3,4 miljoonaa vuotta[20]. Tekniikan ollessa näin vanhaa on ilmeistä, että tekniikka ei ole vaikuttanut vain ihmisen kulttuuriin vaan myös ihmisen evoluutioon, minkä seurauksena ihminen ilman tekniikkaa on luonnossa varsin avuton eläin. Samanaikaisesti nyky-ihmisen ilmaantuessa 200 000 vuotta sitten on varhaisesta kivikaudesta löytöjen perusteella siirrytty keskiseen kivikauteen, jolle on tyypillistä hienostuneemmin tehdyt kivityökalut ja nuolen kärjet.[21] Myös vaatetuksen käyttö on noihin aikoihin ollut niin laajaa, että ihmisen loisesta, täistä, kehittyi vain ihmisen vaatteissa elävä alalaji, vaatetäi.

Valtio ja politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Valtio, politiikka

Valtio on nykyisin keskeinen ihmisten organisoitumisen muoto. Sitä edelsi esimerkiksi klaani, heimo tai päällikkökunta.

Nykyisin ihmisten toiminta muuttuu poliittiseksi silloin kun on tehtävä ratkaisuja kahden tai useamman vaihtoehdon välillä. Sovinnaisen käsityksen mukaan politiikka tarkoittaa ihmisyhteisön päätöksentekoa ja muuta siihen liittyvää toimintaa. Laajimman määrittelyn mukaan politiikka on toimimista jonkin asian puolesta jotain toista asiaa vastaan.

Väkivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Väkivalta
Sodat ja vainot ovat näyttävimpiä esimerkkejä väkivallasta, mutta suurin osa väkivallasta tapahtuu pienemmässä mittakaavassa, ja jää siksi vähemmälle huomiolle

Ihmisille kuten muillekin kädellisille ja nisäkkäille on luonteenomaista ryhmien väliset aggressiot, jotka useimmiten rajoittuvat uhkailuun. Väkivaltaa esiintyy runsaasti niin ihmisyksilöiden kuin yhteisöjenkin välillä. Ihmisryhmään kohdistuvaa väkivaltaa kutsutaan esimerkiksi vainoksi. Sota on kahden ihmisyhteisön väkivaltainen yhteenotto. Vaikka yhteisö ei olisi osallisena missään sodassa tai vainossa, sen yksilöt voivat kuitenkin kohdata väkivaltaa toistensa taholta. Yhteiskunnat pyrkivät rajoittamaan väkivaltaa tai monopolisoimaan sen vain tietyille tahoille. Monissa kulttuureissa väkivaltaa sekä ihannoidaan että paheksutaan. Väkivalta voi olla myös henkistä.

Väkivalta on ihmisille useimmiten vallankäyttöä, sillä pyritään alistamaan toinen tai saavuttamaan jokin tavoite.

Sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sota

Arkeologisten löytöjen ja kulttuuriantropologisen vertailun perusteella on päätelty, että ihmiset ovat käyneet heimojen tai klaanien välisiä sotia noin 10 000–12 000 vuoden ajan. Tämä tekee sodasta varsin nuoren ilmiön ihmisen biologisessa ja kulttuurisessa evoluutiossa.[22] Viime vuosituhansien aikana sotiminen on kuitenkin ollut yleistä monien kulttuurien keskuudessa. Ihmiskunnan historian tuhoisin sota on ollut toinen maailmansota, jonka seurauksena kuoli yli 50 miljoonaa ihmistä.

Kaupankäyntiä kirkon portailla Guatemalassa

Kaupankäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kaupankäynti

Ihmisillä kaupankäynti tarkoittaa tavaran tai palvelun vaihdantaa, jossa vaihdannan tapahtumaan ei liity tiiviin henkilökohtaisen suhteen solmimista. Alun perin ihmiset vaihtoivat tavaroita toisiin tavaroihin, mutta kyse oli usein pikemminkin sosiaalisia suhteita vahvistavien lahjojen vaihdosta kuin kaupankäynnistä. Rahan keksiminen tehosti kaupankäyntiä. Kun vaihdannassa käytetään rahaa, voidaan erottaa ostaminen ja myyminen erillisinä tapahtumina. Toisten eläinten ei tiedetä käyvän kovinkaan merkittävää kauppaa.

Suhde ympäristöön[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fossiilisten polttoaineiden käyttö ja niiden korvaaminen on keskeisessä asemassa sekä hyvinvoinnin kehittymisessä että kestävän kehittymisen turvaamisessa.

Monet metsästäjä-keräilijäkansat ja varhaiset maanviljelijätkin elivät melko lailla ympäristönsä kantokyvyn sisällä. Poikkeuksiakin on. Ihmistoiminnalle erityisen herkissä ekosysteemeissä esimerkiksi monet suuret riistaeläimet tapettiin sukupuuttoon. Paikallisesti melko varhaiskantaisetkin yhteiskunnat hävittivät jopa kokonaisia ekosysteemejä, kuten Pääsiäissaarilla.[23]

Erityisesti teollisen vallankumouksen myötä tilanne muuttui ratkaisevasti. Ihminen on viime vuosisatoina levittäytynyt yhä laajemmalle ja ottanut käyttöönsä yhä enemmän luonnonvaroja, sekä uusiutuvia että uusiutumattomia. Yhä enemmän maa-aluetta on otettu ihmisten aktiiviseen käyttöön ja viety se näin pois muulta luonnolta. Maata on sekä rakennettu että muutettu viljelykäyttöön. Monia uusiutuvia luonnonvaroja on alettu hyödyntää yli niiden uusiutumiskapasiteetin, minkä myötä niiden uusiutumisvauhti ja -kyky on heikentynyt. Jotkut uusiutuvat luonnonvarat, kuten monet eliölajit, on käytetty kokonaan loppuun siten, että ne ovat tuhoutuneet kokonaan. Teollisen vallankumouksen keskeinen osa on ollut uusiutumattomien ei-kierrättettävien luonnonvarojen käyttöönotto. Näitä ovat etupäässä fossiiliset polttoaineet ja fissiokelpoinen uraani eli toistaiseksi keskeisimmät energialähteet. Myös kierrätyskelpoisten uusiutumattomien luonnovarojen käyttö on lisääntynyt huomattavasti. Neitseellisen varojen ehtyessä ja niiden hyödyntämisen vaikeutuessa on alettu kierrättää.

Mm. sairaanhoidossa ja ravitsemuksessa saavutetun edistyksen myötä ihmisen väestönkasvu kiihtyi selvästi 1900-luvulla, jolloin sitä myös alettiin pitää vakavana ongelmana. Kuolleisuus pieneni mutta syntyvyyden lasku seurasi vasta viiveellä perässä. Väestönkasvu on jo hidastunut ensimmäisenä teollistuneissa maissa ja näin oletetaan käyvän myös vasta teollistumassa olevissa maissa. 2000-luvun alussa valtaosa ihmisistä elää esiteollisessa kurjuudessa ja köyhyydessä, sekä useat myös nälässä tai kunnollisten elintarvikkeiden ja veden puutteessa. Esimerkiksi WWF:n ekologinen jalanjälki -mittarin mukaan ihmiskunnan luonnonvarojen kulutus ylitti Maan biokapasiteetin 25 prosentilla vuonna 2003.[24]

Ihmistä tutkivia tieteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biologia tutkii elämää ja siksi myös ihmistä, mutta silti se ei ota huomioon kaikkia ihmisen ominaisuuksia. Eri tieteenalat tutkivat ihmistä ja ihmisen toimintaa eri tavalla ja osin eri lähtökohdista. Niitä ovat esimerkiksi:

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mittermeier, R.A. & Rylands, A.B. (Primate Red List Authority); & Hoffmann, M. (Global Mammal Assessment Team): Homo sapiens IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 3.12.2013. (englanniksi)
  2. a b Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Homo sapiens Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  3. Human evolution: the fossil evidence in 3D, by Philip L. Walker and Edward H. Hagen, Dept of Anthropology, University of California, Santa Barbara
  4. Eswaran, Vinayak, Harpending, Henry & Rogers, Alan R. Genomics refutes an exclusively African origin of humans, Journal of Human Evolution, In Press, Corrected Proof
  5. Juha Valste, Ihmisen kehitys, Kirjayhtymä; OY Länsi-Suomi, Rauma 1991, ISBN 951-26-3654-9; kuva ja kuvateksti sivu 142
  6. Boyd, Robert & Silk, Joan B.: How Humans Evolved. New York: Norton & Company, 2003. ISBN 0-393-97854-0.
  7. Dobzhansky, Theodosius (1963). Anthropology and the natural sciences-The problem of human evolution, Current Anthropology 4 (2): 138–148.
  8. Ihmisen ikä tarkentui Tiede-lehti
  9. Templeton, Alan (2002). "Out of Africa again and again" Nature 416: 45–51.
  10. Ossi Keskinen: Kooste vesijuoksututkimuksista s. 5-6
  11. Eläinten maailma, osa1, s. 436
  12. Geoff Spencer, New Genome Comparison Finds Chimps, Humans Very Similar at the DNA Level
  13. Suutama, T. ja Ruoppila, R. (2008): Kognitiivisten testitulosten ja itsearviointien muutoksia ikävälillä 65-90 vuotta. Psykologia 6:408-420
  14. WFP: Faktoja ja lukuja
  15. Consciousness and the Symbolic Universe, by Dr. Jack Palmer
  16. Pervin 2003: The science of personality, 104–142.
  17. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  18. Erkki Hartikainen: http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/2000_02/ateismi.html Ateismi ja aatteet. Vapaa Ajattelija, 2000, nro 2/02.
    T. Jeremy Gunn: http://www.law.harvard.edu/students/orgs/hrj/iss16/gunn.shtml The Complexity of Religion and the Definition of “Religion” in International Law. Harvard Human Rights Journal, 2003, nro Spring 2003.
    Definitions of the word ”religion” (None are totally satisfying) Religioustolerance.org: Ontario Consultants on Religious Tolerance. Viitattu 21.7.2007. (englanniksi)
  19. Niemelä, Jussi: (http://www.helsinki.fi//teol/kurssit/usk/)
  20. Smithsonian museum web-sivu
  21. Kivityökalujen iästä Smitsonian sivuilla
  22. Raymond C. Kelly: Warless Societies and the Origins of War. The University of Michigan Press; Ann Arbor 2000; Douglas P. Fry: The Human Potential For Peace. An Anthropological Challenge to Assumptions about War and Violence. Oxford University Press; New York - Oxford 2006.
  23. Diamond, Jared: Tykit, taudit ja teräs: ihmisen yhteiskuntien kohtalot. Terra Cognita, 2000. ISBN 952-5202-56-9 (nid.).
  24. http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/6077798.stm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Ihminen -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ihminen.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jared Diamond: Kolmas simpanssi: Ihmiseläimen evoluutio ja tulevaisuus. Terra Cognita. ISBN 978-952-5202-92-2.
  • Leakey, Richard E. & Lewin, Roger: Ihmisen synty: Mitä uusimmat tutkimukset paljastavat ihmisen varhaisvaiheista sekä tulevasta kehityksestä. (Origins, 1977.) Suomentaneet Virve Kajaste ja Antero Manninen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1978. ISBN 951-26-1524-X. (englanniksi)
  • Bjålie, Jan et al.: Ihminen – fysiologia ja anatomia. 4. painos. Porvoo: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-23087-9.