Kalju

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee hiuksetonta päälakea. Katso täsmennyssivu muista merkityksistä.
Presidentti Urho Kekkonen pitämässä uudenvuodenpuhetta 1. tammikuuta 1959.

Kaljulla tarkoitetaan ihmisen päälakea, jossa ei ole hiuksia. Kaljuus voi johtua perintötekijöistä, sairaudesta tai voimakkaasta lääkityksestä. Sana kalju tarkoittaa myös ihmistä, jonka päässä on kalju ja on myös vastaava adjektiivi. Henkilöä saatetaan nimittää kaljuksi, vaikka hänellä olisikin hiuksia jäljellä päälaen takana ja sivuilla.

Kaljuuntuminen eli hiusten lähtö on miehillä paljon yleisempää kuin naisilla. Erityisen tyypillistä se on eurooppalaista syntyperää oleville miehille. Viimeksi mainituista miehistä yli puoletlähde? kaljuuntuu ainakin jonkin verran elämänsä aikana, vaikkei useimmista tule kaljuja.

Hiustenlähtösairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miestyypin perinnöllinen kaljuuntuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisin hiustenlähtösairauksien muoto on alopecia androgenetica eli miestyypin kaljuuntuminen (ICD-10-järjestelmässä L64). Miesten kaljuuntuminen on ilmiö, joka voi aiheuttaa etenkin nuorille potilaille eri asteisia psyykkisiä oireita, jotka liittyvät kaljun piilottamispyrkimyksiin ja kaljuuntumisen aiheuttamiin häpeän tunteisiin. Miestyypin kaljuuntuminen on perinnöllinen testosteroni-miessukuhormonin liikatoiminnan vaikutuksesta tapahtuva hiustenlähtö, johon ei ole vielä löydetty kattavasti toimivia parannuskeinoja. Tavallisimmin hiustenlähtö alkaa yli 20-vuotiailla. Myös kaljuuntumisen etenemisen nopeus vaihtelee. Yleensä kaljuuntumisprosessi kestää vuosia tai vuosikymmeniä, mutta mitä nuorempana kaljuuntuminen alkaa, sitä nopeampaa se yleensä on. Enemmistö keski-ikäisistä miehistä on kaljuuntunut ainakin jossakin määrin. Miestyyppistä kaljuuntumista esiintyy jossakin määrin myös naisilla. Naisilla kaljuuntumisen aiheuttaa yleensä jokin hormonihäiriö, joka johtaa miessukuhormonien testosteronin tuotannon lisääntyminen.

Miestyypin kaljuuntumisen oireiden mittaukseen käytetään Hamilton-Norwoodin asteikkoa.

Miestyypin hiustenlähtösairaudessa kaljuuntuminen johtuu testosteroni-hormonin vaikutuksesta hiustupessa. Taudissa dihydrotestosteroni muuttuu päänahassa ja karvatupissa 5-alfareduktaasientsyymiksi ja sen isoentsyymeiksi tyyppeihin yksi ja kaksi. Tämä vähentää niiden hiusten määrää, jotka ovat kasvuvaiheessa ja lisää lepovaiheessa olevien hiustuppien määrää. Sairauden edetessä hiustupet alkavat vähitellen heikentyä ja lopulta hiustupet surkastuvat peruuttamattomasti aiheuttaen pysyvän kaljuuntumisen.

Miestyypin kaljuuntumisen lääkehoitona käytetään finasteridia tablettina (Propecia) ja minoksidiilia (Rogaine, Recrea) liuoksena paikallisesti, myös ketokonatsolin on sanottu auttavan alopecia androgenetican hoidossa. Alopecia androgeneticaa hoidettaessa finasteridillä pyritään hillitsemään dihydrotestosteroni-pitoisuuksia päänahassa, minoksidiilillä taas pyritään parantamaan hiustuppien verenkiertoa ja täten elvyttämään hiustuppeja takaisin kasvuvaiheeseen. Ongelmina lääkehoidoissa ovat hoidon jatkuva tarve, korkea hinta sekä hoitotulosten yksilöllisyys, lääkehoidotkaan eivät pysty auttamaan miestyypin kaljuuntumisesta pahiten kärsiviä potilaita. Lääkehoidot pystyvät hoitamaan vain sairauden oireita taikka hidastamaan niiden etenemistä, eivät parantamaan itse sairautta.

Pälvikalju[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pälvikalju eli alopecia areata (ICD-10-järjestelmässä L63) on tauti, jossa hiukset lähtevät päästä läikittäin. Pälvikalju on luultavasti autoimmuunisairaus, mutta tarkkaa syytä mikä sen laukaisee ei tunneta. Yleistä on, että potilaan suvussa esiintyy muita autoimmuniteettisairauksia (esimerkiksi reuma, heinänuha tai atooppinen ihottuma. Monella potilaalla on myös taipumus atooppisiin sairauksiin. Pälvikalju on yhtä yleinen kummallakin sukupuolella. Useimmiten pälvikaljuun sairastuvat nuoret ihmiset, mutta se voi puhjeta missä iässä tahansa. Tauti on krooninen noin kolmasosalla tapauksista.[1]

Pälvikaljua sairastavilla on tavallista yleisemmin valkopälvi ja kilpirauhassairauksia. Noin 20 prosentilla esiintyy myös kynsimuutoksia.[1] Pälvikaljuun ei ole yleisesti toimivaa parannuskeinoa eikä sitä voi estää. Mineraalit ja hivenaineet eivät vaikuta taudin kulkuun. Lääkärin määräämä sisäinen kortisonikuuri lopettaa hiusten lähdön, mutta kuurin jälkeen hiusten lähtö jatkuu siitä mihin se jäi ennen kuuria.[2] Lyhytaikainen kortisonihoito voi lähinnä akuutissa pälvikaljussa säästää potilaan hiustenlähtövaiheelta ja hiusten uudelleen kasvattamisen vaivalta. Kroonisen pälvikaljun hoitoon kortisoni ei sovi sen pitkäaikaiskäytössä ilmenevien sivuvaikutusten takia.

Hiustenlähtöalueille voidaan luoda lievä ihottuma, jolloin immuunijärjestelmän huomio kääntyy hiustupista ihottumaan. Ihottuma aiheutetaan sivelemällä päänahkaan difenyylisyklopropenonia tai muuta ärsyttävää ainetta.

Alopecia totalis (ICD-10-järjestelmässä kohta L63.0) on pälvikaljun muoto, jossa ihokarvat (mukaan lukien osittain tai kokonaan kulmakarvat ja silmäripset) katoavat koko pään alueelta. Alopecia universalis (L63.1) tarkoittaa tilaa, jossa ihmisen kaikki ihokarvat puuttuvat. Sitä pidetään pälvikaljun äärimmäisenä muotona. Tauti voi ilmetä millä iällä tahansa. Muita pälvikaljun muotoja ovat Alopecia ophiasis (L63.2), jossa hiukset lähtevät ohimoilta, korvien yläpuolelta ja niskasta sekä harvinainen Alopecia areata diffusa (63.810), jossa hiukset harvenevat tasaisesti koko päästä tai ainakin laajalta alueelta.

Muut hiustenlähdön syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fysikaaliset syyt, permanentti, liian voimakas harjaaminen tai hiusten värjääminen. Hiuspohjan alueen tulehdukselliset ihosairaudet ja kilpirauhassairaudet. Vaikeat yleissairaudet ja infektiot. Lääkkeiden sivuvaikutukset. Voimakas laihduttaminen sekä Sinkin- ja raudanpuutos.

Hiustenlähdön ja kaljuuntumisen psykologiset seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiustenlähdön ja kaljuuntumisen psykologisten seurausten on havaittu vaihtelevan laajasti. Jotkut hyväksyvät kaljuuntumisen aiheuttaman muutoksen hyvin ilman psykologisia oireita, toisilla puolestaan psykologiset seuraukset ovat pahimmillaan vakavia ilmeten ahdistuksena, masennuksena, sosiaalisina fobioina ja joissain tapauksissa ongelmina identiteetin muuttumisen suhteen.

Syövän hoidossa käytetyn kemoterapian aiheuttaman hiustenlähdön on raportoitu aiheuttavan muutoksia liittyen minäkuvaan ja suhtautumisessa omaan kehoon. Valtaosalla kemoterapian takia hiuksensa menettäneillä potilailla suhtautuminen omaan kehoon ei palaudu ennalleen kemoterapiaa edeltävään tilaan hiusten uudelleenkasvun jälkeen. Joissain tapauksissa potilailla on vaikeuksia ilmaista tunteitaan (tätä tilaa kutsutaan aleksitymiaksi).lähde?

Hiustenlähdön hoitomuodot ja kosmeettiset avut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilöt, joille hiustenlähtö aiheuttaa ei-toivottuja reakioita, kuten masentuneisuutta, itsetunnon laskua ja sosiaalista eristäytymistä voivat yrittää hoitaa hiustenlähtöään eri menetelmin. Hoidon syynä voi olla myös yksinkertaisesti esteettiset syyt (vrt. hiustyyli, leikkaus, värjäykset), jolloin henkilö näkee mieluummin itsensä tuuheahiuksisena kuin kaljuna. Erityisesti naisten keskuudessa hiustenlähdön hoito on tärkeäksi koettu, sillä hiuksettomaan naiseen liittyy mielikuvia (syöpäpotilas, punkkari...), joita useimmat naiset eivät halua itseensä kohdistettavan. Suurin osa hoidoista on kuitenkin suunnattu miehille, joiden kaljuuntumisprosessi on tieteessä paremmin ymmärretty ja dokumentoitu.

Pääsääntöisesti hoitomuodot voi jakaa kolmeen kategoriaan: tieteellisesti todistetut hoidot, väitetyt (mutta todistamattomat) hoidot sekä kosmeettiset avut. Viimeksi mainittu kategoria koostuu kosmeettisista valmisteista, joilla yritetään peittää hiustenlähdön näkyvyys. Viimeksi mainittuun kategoriaan liittyy läheisesti hiustensiirtoleikkaukset, jotka eivät pysäytä hiustenlähtöä tai edistä kasvua, mutta luovat illuusion tuuheammasta hiuskasvusta.

Lääkehoidot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virallisesti hiustenlähtöön on hyväksytty vain kaksi lääkehoitoa: minoksidiili ja finasteridi. Virallisena määritelmänä käytetään yleisesti FDA:n (Food and Drug Administration, Yhdysvaltain lääkelaitos) hyväksymiä tieteellisiä testejä ja myyntilupaa. Vaikka tämä onkin de-facto mittari kansainvälisesti tuotteiden luotettavuudelle, on huomioitava, että Suomen markkinoille tuotavien tuotteiden on saatava Suomen viranomaisten hyväksyntä.

Minoksidiili on verenpainelääkkeen johdannainen, jonka tarkkaa vaikutustapaa ei tunneta. Oletuksena se kuitenkin lisää päänahan verenkiertoa, joka vahvistaa hiustenkasvua. Minoksidiilin tuotenimi hiustenlähdössä on Rogaine, tosin lääkepatentin ummettua markkinoille on tullut rinnakkaisvalmisteita, joissa on sama vaikuttava aine, mutta eri koostumus. Suomessa myydään Rogainen lisäksi ruotsalaista Recreaa. Lääke on nestemäisessä muodossa, ja ohjeistuksen mukaan sitä hierotaan päänahkaan 1 ml aamuin illoin. Yhdysvalloissa Rogainea on saatavana myös vaahtomuotoisena, Euroopan markkinoille tämä tuote ei ole vielä ehtinyt. Lääkettä on saatavana kahtena eri pitoisuutena, 2% ja 5%. Pienepi konsentraatio on suunnattu naisille, suurempi miehille, mutta tuotteita voi käyttäa vapaasti ristiin sukupuolesta riippumatta. Maailmalla kopiolääkevalmistajat tarjoavat myös suurempia pitoisuuksia, jopa 30% asti. Ei ole kuitenkaan tieteellistä näyttöä, että nämä tehoaisivat paremmin kuin virallisesti testatut pitoisuudet.

Finasteridi miestyyppiseen hiustenlähtöön on eturauhasen liikakasvuun suunnatun lääkkeen johdannainen. Periaatteessa lääke on aivan sama eri vaivoihin, ainoastaa markkinointinimi ja annoskoko eroavat. Hiustenlähtöön kehitetty 1 mg tabletti on nimeltään Propecia, kun taas eturauhasvaivoihin kehitetty lääke on 5 mg ja nimetty Proscariksi. Monet käyttävät noin neljäsosaan leikattua Proscaria Propecian sijaan, koska tämä menettely säästää rahaa. Finasteridi vaikuttaa hormonitasoja säätelemällä ja on siksi saatavilla vain lääkärin määräyksestä. Kaikki lääkärit eivät suostu kirjoittamaan reseptiä 5 mg finasteridille, koska sitä ei ole virallisesti hyväksytty hiustenlähtöön. Myös tietoisuus lääkkeiden samankaltaisuudesta ei ole kaikkien lääkäreiden tiedossa, joten toisinaan reseptiä hakeva potilas saattaa joutua perustelemaan toiveensa käyttää toiseen vaivaan nimettyä lääkettä. Proscarilla on myös lääkepatentin umpeuduttua rinnakkaisvalmisteita, kuten Gefina. Mikäli resepti on kirjoitettu 5 mg lääkkeelle, on palveleva apteekki velvoitettu informoimaan asiakasta halvemmista vaihtoehdoista. Finasteridi on vain miesten käyttöön suunnattu, ja naisten ei pitäisi käsitellä lääkettä, sillä se saattaa aiheuttaa vaurioita syntymättömien poikalasten kehityksessä. Kokeellisesti yksittäiset lääkärit ovat kuitenkin kokeilleet finasteridia vaihdevuodet ohittaneiden naisten hoidossa. Finasteridi voi aiheuttaa sivuvaikutuksia, kuten gynekomastiaa (miesten rintojen liikakasvua) sekä impotenssia.

Ketokonatsoli on antifungaalinen (sieni-infektioita ehkäisevä) lääkeshampoo. Tuotetta myydään Suomessa nimillä Nizoral ja Ketoconazol Ratiopharm. Vaikka virallisesti tätä ei olekaan testattu hiustenlähtöä hoitavaksi lääkkeeksi, epävirallisissa tutkimussa on todettu, että aine saattaa hyvin vähäisessä määrin edistää hiusten kasvua. Monet käyttävät ketokonatsolia kompensoimaan minoksidiilin aiheuttamaa ärsytystä. Yhdessä minoksidiili, finasteridi ja ketokonatsoli muodostavat "Suuren kolmikon" ("Big three"), kuten näiden yhteiskäyttöön usein keskustelupalstoilla viitataan.

Dutasteridi on finasteridin kaltainen miehille suunnattu hormonivalmiste, jonka toiminta vastaa muuten finasteridia, sillä erotuksella, että dutasteridi ehkäisee kahta eri hormonityyppiä. Tästä on tehty oletus, jonka mukaan dutasteridi tehoaisi miestyyppiseen kaljuuntumiseen paremmin kuin finasteridi. Virallista hyväksyntää ei ole, sillä aloitetut FDA-testit lopetettiin kesken lääkeyhtiön luovuttua dutasteridin kehittämisestä hiustenlähtölääkkeenä. Tuotenimellä Avodart myytävää eturauhaslääkettä voi kuitenkin käyttää hiustenlähdön hoitoon, joskin lääkkeen annostus on ongelma, sillä ei ole tiedossa minkä suuruisia annoksia valmistaja kaavaili käytettäväksi hiustenlähdössä. Dutasteridin sivuvaikutukset ovat samat kuin finasteridilla, joiden lisäksi epävirallisesti on raportoitu päänsärystä ja migreenistä.

Laserhoidot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiustenlähtöön on olemassa myös laserhoitoja. Näitä on saatavilla muun muassa kampaamoliikkeissä. Oletuksena laser elvyttää päänahan verenkiertoa, mikä saa hiusnystyt kasvattamaan aktiivisemmin hiuksia. Tieteellistä näyttöä asiasta ei juuri ole, lukuun ottamatta HairMax LaserComb -käsilaseria, joka sai FDA:n hyväksynnän helmikuussa 2007. Lupaperusteita on kritisoitu siitä, että ne pohjautuvat laitteen valmistajan Lexington Inc.:n järjestämiin tutkimuksiin. Kuitenkin FDA:n hyväksyntä tarkoittaa, että FDA on katsonut laitteen täyttävän turvallisuuden ja tuloksien suhteen asetetut kriteerit. Näin ollen LaserComb on kolmas FDA-hyväksynnän saanut tuote, ja ensimmäinen joka ei ole lääkevalmiste. Tämän jälkeen markkinoille on tullut muitakin laserkampoja, esim. Velformin laserkampa.

Kosmeettiset valmisteet (concealers)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiustenlähtöä voi yrittää peitellä myös kosmeettisilla tuotteilla. Näiden toiminta perustuu siihen, että joko päähän tai päänahkaan hierotaan ainetta, joka estää kaljujen aluiden näkymisen. Nämä tuotteet eivät estä hiustenlähtöä eivätkä lisää hiusten kasvua. Tuotteisiin liittyy myös ongelmia, kuten ne saattavat paljastua liian kirkkaassa valaistuksessa, osa hiuksiin tarrautuneesta materiaalisa saattaa pudota ja osa saattaa liata tyynyn nukkuessa.

Tunnettuja tuotteita on muun muassa Toppik, joka on hiuksiin siroteltavaa synteettistä "pölyä", joka takertuu hiuksiin. Samalla tavalla toimii myös DermMatch. Hieman toisenlainen lähestymistapa on Kerasomella, joka on itse asiassa tehty aidoista ihmishiuksista, jotka ovat nesteeseen sidottuna. Kun nestettä hieroo hiuksiin ja tämän jälkeen kuivaa hiukset hiustenkuivaajalla, Kerasome tarttuu lämpöaktivoitumalla hiuksiin.

Luontaistuotteet ja ravintolisät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luontaistuotteet ovat usein ravintolisiä, joiden toiminnasta ei ole tieteellistä näyttöä. Tieteelliseksi näytöksi katsotaan tavallisimmin kaksoissokkotutkimus, jossa lääkäreiden ja muiden asiantuntijoiden valvonnassa osalle ihmisistä annetaan vaikuttavaa ainetta, osalle plaseboa eli sellaista ainetta, jolla ei ole mitään vaikutusta. Jos vaikuttavaa ainetta saanut ryhmä on selvästi osoitettavasti hyötynyt tuotteen käytöstä, sen tehokkuus on todistettu. Monet luontaistuotteiden valmistajat ovat teettäneet tutkimuksia, jotka eivät täytä tieteellisiä kriteereitä (esimerkiksi haastattelututkimukset) ja yrittävät niihin vedoten markkinoida tuotteen vaikutuksia. Suomessa on pitkään käytetty kuluttajien haastattelututkimuksien tyytyväisyysprosentteja harhaanjohtavasti hiustenlähdön tuotteiden markkinoinnissa.

Tunnetuimpia ravintolisiä on muun muassa Viviscal ja Priorin. Monet ihmiset erheellisesti pitävät näitä lääkevalmisteina, koska ne ovat pakattu lääkemäisesti ja molempia myydään myös apteekissa. Pelkillä ravinteilla ei voida mitenkään pysäyttää perinnöllistä hiustenlähtöä. Ravinteilla voidaan korkeintaan vahvistaa hiuksia tai niiden kasvua.

Uuden sukupolven anti-DHT -tuotteiden kehittelyn lähtökohtana on ollut uusin kaljuuntumisen tieto, sekä uusin tieto perinnöllisestä hiustenlähdöstä. Monilla uusilla anti-DHT-tuotteilla löytyy kliiniset testitulokset, eivätkä tuotteet perustu pelkästään ravinteisiin. Esimerkkinä anti-DHT-tuotteista voidaan mainita Revivogen ja Nisim.

Näiden lisäksi hiustenlähtöön käytetään muitakin luontaistuotteita ja ravintolisiä, kuten vaikkapa monivitamiinivalmisteita ja sinkkiä. Niistä saatavien aineiden on todettu vaikuttavan elimistön toimintoihin, myös hiustenlähtöön. Yksinään käytettyinä ne eivät kuitenkaan riitä tuomaan näkyvää apua, paitsi jos hiustenlähdön syynä on nimenomaisesti ravinnosta johtuvat puutostilat.

"Humpuukihoidot"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiustenlähdöstä kärsivät ihmiset ovat usein epätoivoisia ja tähän rakoon on helppo iskeä rahastusmielessä. Rahastustarkoituksessa hoitoa antavat tahot on harjaantuneen ihmisen usein helppo huomata jo pikaisella silmäyksellä. Mikäli esimerkiksi hoitavan tuotteen valmistusaineita ei ole asianmukaisesti listattu, on syytä olettaa, että kyseessä ei ole aito ja toimiva valmiste. Lääkkeistä ja ravintolisistä tulee olla saatavilla tuoteselosteet, jotka kertovat tuotteiden sisältämät aineet, viimeisen käyttöpäivän ja valmistajan (tai edustajan) yhteystiedot. Lääkevalmisteiden osalta lääkkeiden tietojen tulee olla myös myyntipakkauksessa sekä kaikkien nähtävissä Lääkelaitoksen Internet-palvelussa.

Osa humpuukihoidoista saattaa myös harrastaa harhaanjohtavaa markkinointia, vaikka yrityksellä olisi mitään tekemistä esimerkiksi lääketieteellisen osaamisen kanssa.

Kansainvälisessä, epävirallisessa keskustelussa humpuukihoitoihin ja niiden myyjiin saatetaan viitata termillä "snakeoilers", mikä viittaa kauan sitten käärmeöljyä hiustenhoitoparanteena myyneisiin henkilöihin.

Hiustensiirrot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiustensiirrolla tarkoitetaan kirurgista operaatiota, missä takaraivolta (ns. donor area) otetaan hiuksia, jotka siirretään päälaelle ja hiusrajaan (ns. recipient area).

Hiustensiirto on peruuttamaton operaatio, johon saattaa liittyä komplikaatioriskejä. Varhaisimpia hiustensiirtotekniikoita oli "flap", missä siirrettiin irtileikattu päänahan alue uuteen paikkaan. Tämä tekniikka oli kehittymätöntä, ja hiusten kasvusuunta saattoi olla täysin epäluonnollinen, kun pään sivulta otettu kaistale istutettiin hiusrajaan.

Tästä kehittyneempi muoto oli "plugs", missä päästä leikattiin sieltä täältä pyöreitä siirteitä ja siirrettiin uusille alueille. Vaikka siirteet sellaisinaan olivat suhteellisen pieniä ja sekoittuvat muuhun hiuksistoon, kaljuuntumisen edetessä nämä siirteet paljastuivat epäluonnollisina hiusten saarekkeina. Myös donor area arpeutui pahoin, sillä käytännössä reiät jätettiin sellaisenaan päähän (ilman tikkaamista).

Plugien jälkeen seuraava askel oli minisiirteet, missä siirrettiin muutaman hiuksen kokonaisuus, joka kuitenkin oli huomattavasti plugeja pienempi. Tästä kehitys jatkui edelleen mikrosiirteisiin, missä voidaan jopa siirtää yksittäinen hius. Perinteisesti siirrettävät hiukset otetaan päästä "strip"-menetelmällä, missä takaraivolta leikataan kaistale päänahkaa, ja tikataan vako kiinni. Tämän jälkeen laborantit paloittelevat kaistaleen mikroskoopin alla siirteiksi. Vaikka tällä tekniikalla saadaan hyvin tehokkaasti otettua hiuksia ja siirrettyä niitä tarpeeksi pieninä, luonnollisen näköisinä yksiköinä, haittatekijänä on takaraivoon jäävä arpi. Poistetun kaistaleen umpeen tikkaaminen saattaa myös nostaa ihoa epäluonnollisella tavalla, esimerkiksi korvien ja niskan hiusrajassa.

Uusin tekniikka hiusten siirrossa on FUE (follicular unit extraction), jossa neulamaisella instrumentilla siirrettävät hiukset poimitaan yksitellen. Tekniikassa ei siis käytetä skalpellia, ei varsinaisesti irroteta nahkaa eikä tarvita tikkejä. Tekniikan haittapuoli on sen hitaus ja siitä johtuva kalliimpi hinta, etenkin suuremmissa siirroissa pelkästään siirteiden ottaminen kestää tuntikausia. Tämän vastapainona varsinaista arpeutumista ei tapahdu ja donor arean paratuminen on nopeampaa, tosin jonkinlaisia jälkiä, kuten depigmentoitumista, saattaa tapahtua. FUE-tekniikan keksijänä pidetään australialaista Dr. Woodsia, maailmalla tosin monet muutkin käyttävät vastaavaa tekniikkaa.

Eräät plastiikkakirurgit ovat kokeilleet myös BHT (bodyhair transplant) siirteitä, missä kehon karvoitusta (rintakarvat, säärikarvat) siirretään päälaelle. Huomattava tieteellinen havainto on, että karva omaksuu sen kasvuympäristön ominaisuuksia, esimerkiksi säärikarva kasvaa päälaella pitemmäksi kuin se kasvaisi koskaan sääressä. Täysin hiuksenkaltaiseksi BHT-siirteet eivät kuitenkaan koskaan muutu, vaan ovat aina toisenlaisia kuin luonnolliset hiukset. Ulkopuoliselle katsojalle BHT-siirteet eivät kuitenkaan välttämättä näytä epänormaaleilta.

Kaljun sosiaalinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaljuus on muodista ja kulttuurista riippuen nähty joko positiivisena tai negatiivisena asiana. Nykyään kaljuus nähdään länsimaissa usein ulkonäköä heikentävänä seikkana, mutta toisaalta julkisuudessa esitetään myös usein puheenvuoroja, joissa kaljua pidetään komeana. Kaljuus yhdistetään myös "kovan äijän" imagoon. Esimerkiksi monilla nyrkkeilijöillä on ajeltu pää. Skinheadeille ajeltu pää on keskeinen tunnusmerkki.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pekka Erkko: Pälvikalju eli alopecia areata tohtori.fi. Viitattu 14.8.2008.
  2. Matti Hannuksela: Pälvikaljuus (alopecia areata) www.terveyskirjasto.fi. 7.8.2008. Duodecim. Viitattu 14.8.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]