Hiukset

Hiuksiaan kampaava tyttö. Pierre-Auguste Renoirin maalaus vuodelta 1894.

Hiukset eli tukka tarkoittaa ihmisen päälaen ja takaraivon karvoitusta. Hiukset voivat kasvaa pidemmäksi kuin mikään muu ihmisen tai muun eläinlajin karvoitus, lukuun ottamatta hevosen häntää ja myskihärän karvoitusta. Hiukset ovat pitkiä, ohuita ja kestäviä sarveiskuituja, jotka kasvavat päänahassa tiuhaan sijaitsevista hiustupista. Ihmisen päässä on keskimäärin 100 000 hiusta. Ne kasvavat kuukaudessa 1–1,5 senttimetriä, ja päivittäin päästä irtoaa itsestään noin 20–150 hiusta.

Hiusten tarkoitus

Alun perin ihmisen esi-isät olivat huomattavasti nykyihmistä karvaisempia, mutta on epävarmaa, miksi muun karvoituksen vähentyessä hiukset ovat säilyneet ja ehkä jopa lisääntyneet. Hiusten tarkoitus on luultavasti suojata päätä kolhuilta ja liialta auringonpaisteelta. Kylmässä ilmastossa hiukset taas suojaavat kylmältä.

Hiusten rakenne

Hiustuppi ja ihon rakenne sen ympärillä.

Hiuksessa on kolme kerrosta, uloimpana käpymäinen suomukerros, sen sisällä kuitukerros ja sisimpänä ydin. Suomukerros suojaa hiusta vaurioilta, mutta sen voi tuhota esimerkiksi vaalentamalla tai kihartamalla hiuksia kemiallisin keinoin liian vahvoilla aineilla tai toistuvilla käsittelyillä. Jos suomukerros on tuhottu, hiuskuidut ovat suojattomina ja sotkeutuvat sekä katkeilevat helposti. Kuitukerroksessa sijaitsee hiuksen luonnollinen väripigmentti.

Hiusten määrä

Ihmisellä on keskimäärin 100 000 hiusta, joista irtoaa päivittäin 20–150 hiusta. Irronneiden hiusten tilalle kasvaa uusia. Hiusten määrään vaikuttaa myös niiden väri: vaaleahiuksisilla on keskimäärin 150 000 hiusta, mustahiuksisilla 110 000, ruskeahiuksisilla 100 000 ja punahiuksisilla 75 000.

Hiustyylit eri aikoina eri kulttuureissa

Ihmiset ovat muokanneet hiuksiaan kautta aikojen. Hiuksia on leikattu ja letitetty monin tavoin. Hiustyylit ja -muodit ovat vaihdelleet hiuksettomuudesta ja pitkiin hiuksiin.

Naiset

Useimmissa suorahiuksisissa kulttuureissa naisilla on ollut pitkät hiukset, kun taas afrohiuksia on usein lyhennetty. Muinaisessa Egyptissä ylhäiset naiset olivat kaljuja, mutta peittivät kaljunsa kalliilla peruukeilla, joiden päällä oli usein hajustekakkuja, jotka sulivat päivän mittaan.

Länsimaissa naiset ovat yleisesti peittäneet hiuksensa aina 1900-luvun puoliväliin asti joko huivilla tai hatulla. Hattujen yleistyessä niistä tuli statussymboli huiviin verrattuna. Poikkeuksen päänpeittäjiin muodostavat tauluissa kuvatut ylhäisönaiset upeine, stabiiline kampauksineen tai peruukkeineen. Päänpeittäminen liittyi kuitenkin enemmän siisteyskäsitykseen kuin moraaliin, eikä se siten ole verrattavissa islamin tai muiden uskontojen vaatimaan hiusten peittämiseen. Myös miehet peittivät päänsä. Hiukset pidettiin yleensä kiinni. Hiukset olivat pitkät, tosin joissakin maissa ne leikattiin puolipitkiksi naimisiin mentäessä eräänlaisen alistamisen merkiksi.^lähde?

Länsimaissa naisten lyhyet hiukset ovat tulleet 1900-luvun jälkipuoliskolla miesten pitkiä hiuksia tavanomaisemmiksi. Naisten hiusten lyhyyteen ei liitetä yhtä voimakkaasti sosiaalista symboliikkaa kuin miesten pitkiin hiuksiin, mutta silti naisen pitkät hiukset nähdään selvästi perinteisenä.^lähde? Nutturalle laitetut pitkät hiukset saatetaan yhdistää jopa konservatismiin.

Naisten pitkät hiusmallit ovat yleisesti muuttuneet 1960-luvulta lähtien vapaammiksi. Monet pitkähiuksiset naiset ovatkin omaksuneet perustyylikseen joko vapaat hiukset tai poninhännän. Nykyään naisilla näkeekin vain harvoin huomattavan koreaa ja huolella laitettua arkikampausta. Poikkeuksen tästä käytännöstä muodostavat Suomessa kuitenkin useimmat romaninaiset. Kaljuus on naisilla edelleen varsin harvoin valittu tyyli.

Miehet

Useimmissa maailmanhistorian kulttuureissa miehillä on ollut pitkät hiukset. Monilla suorahiuksisilla kansoilla miesten hiukset ovat olleet pitkät, ja ne on voitu esimerkiksi sitoa nutturaksi. Myös kiinalaisilla näkyy vanhoissa kuvissa nutturoita. Antiikin Egyptin ylhäisö käytti peruukkeja. Profeetta Muhammadilla sanotaan olleen kauniit puolipitkät hiukset, jotka hän leikkasi kerrallaan aivan lyhyeksi ja antoi sitten kasvaa pitkiksi.

Antiikin Kreikassa ja Roomassa vallitsi kauneusihanne, jossa miehillä oli lyhyet hiukset ja naisilla pitkät. Ihanne määrittelee myös miesten lyhyiden hiusten mallia vielä tarkemmin. Lisäksi ihanteeseen kuuluu, että miehen parta on joko ajettu tai lyhyt ja siisti.^lähde?

Vastaavaan aikaan Israelissa pitkä tukka oli tavanomainen, esimerkkinä muun muassa Raamatun tarina Simsonin voimien liittymisestä hänen hiuksiinsa. Uudessa testamentissa tosin sanotaan pitkän tukan olevan miehelle häpeäksi, mutta naiselle kunniaksi (1. Kor. 11:14). Intiassa sikhien leikkaamattomana hyvin pitkäksi kasvavalla miesten tukalla on miltei yhtä pitkä perinne.

Lyhyt hiusmuoti miehillä alkoi kadota Länsi-Rooman hajoamisen jälkeen. Esimerkiksi kansainvaellusten aikana germaaniheimojen keskuudessa miehet pitivät pitkiä lettejä tai pitkää avotukkaa. Keskiajalla miehillä oli useimmiten pitkät hiukset, mutta yleensä lyhyemmät kuin naisilla. Keskiajalla hiuksia myös kiharrettiin, mutta kirkko paheksui tätä.

Renessanssin aikaan yleistyivät hiuslisäkkeet, ja pitkästä tukasta tuli yläluokan symboli. Englannin sisällissodassa keropäiden poliittinen symboli oli taas nimenomaan lyhyksi leikattu tukka, asketismin merkki. Pulisongeista ja viiksistä tuli 1800-luvulla oma osansa hiusmuotia. Pitkähkö tukka, joka oli kuitenkin lyhyempi kuin naisilla, oli miehillä yleinen 1900-luvun alkupuolelle saakka. Miehet sitoivat usein tukkansa poninhännälle.

Ensimmäisen maailmansodan aikoihin länsimaissa tuli vallalle tapa, että miehellä on lyhyt tukka.

1900-luvun jälkipuolella länsimainen hiusmuoti muuttui sallivammaksi. 1950-luvun lopulla rock and roll -laulajien, erityisesti Elvis Presleyn, hiustyyliä pidettiin erikoisena Yhdysvalloissa, missä miehillä oli siihen aikaan lähes poikkeuksetta varsinkin pään sivuilta ja niskasta lyhyehkö hiusmalli. Osa aikakauden amerikkalaismiehistä suosi jopa vielä tätäkin lyhyempää eli armeijahenkistä crew cut -mallia. Elvis ja monet muut aikakauden rokkarit sen sijaan kasvattivat hiuksensa poikkeuksellisesti niin pitkiksi, että ne ylettyivät korvien ja kauluksen päälle. Korvien päälle ulottuvat hiukset kammattiin yleensä rasvalla niskaan ja etutukka ”tötteröksi” otsan päälle. Rocktähtien miespuoliset ihailijat eri puolella länsimaita omaksuivat saman hiusmuodin.

Vielä suunnilleen 1960-luvun puoliväliin saakka länsimaissa pidettiin miehillä lähes ainoana soveliaana sellaista hiustyyliä, jossa korvat jäivät paljaiksi eivätkä hiukset ulottuneet takaa kauluksen päälle. Otsahiustenkin tuli mielellään olla taaksepäin kammatut. Tällaisen varsin konservatiivisen siisteysnäkemyksen mukaan hiusten tuli olla siis säännöllisesti lyhyiksi leikatut tai ainakin lyhyttä mallia vastaavaksi kammatut.

1960-luvun puolivälissä erityisesti The Beatles -yhtyeen pitkähköt hiukset herättivät suurta huomiota lyhyeen tukkaan tottuneille ikäpolville. Otsan päälle tuleva, korville ulottuva ja niskasta pitkähkö rasvaamaton hiusmalli tulikin yleiseksi varsinkin aikakauden nuorten muusikoiden keskuudessa (Suomessa muun muassa Hector ja Irwin Goodman). Uuden hiusmallin yleistyessä 1960-luvulla syntyi nuorten poikien kesken monesti jakoja kahteen eri ryhmittymään eli perinteisempiin ”rasvaletteihin” ja heitä uudenaikaisempiin ”pitkätukkiin”.

1960-luvun jälkipuoliskolla miesten pitkät ja puolipitkät hiukset alkoivat yleistyä laajasti erityisesti nuorten miesten keskuudessa. Varsinkin huomattavan pitkät hiukset liitettiin erityisesti hippiliikkeeseen ja vapaamielisyyteen. Tämä merkitys on osittain edelleen säilynyt. Punkrockin mukana tulivat miesten hiuksiin irokeesikampaukset, geelipiikit ja laaja väriskaala. 1980-luvulta alkaen moni mies on laittanut pitkät hiuksensa poninhännälle.

Nykyään useimmilla miehistä on lyhyet hiukset, mutta pitkää tukkaa ei etenkään nuorilla miehillä pidetä yleensä mitenkään erikoisena. Hiusten pituus saattaa kertoa musiikkimausta: ”hevareilla” on usein olkapään yli ulottuvat hiukset.

Viime vuosikymmeninä miehillä on myös yleistynyt tapa ajaa päänsä kaljuksi tai sängeksi. Joillakin hiustyyli kertoo skinhead-aatteiden kannattamisesta.

Kaari Utrio on kirjoittanut, että hiusten symboliarvo on kaatunut päälaelleen. Historiassa hiukset symboloivat voimaa – rikollisilta leikattiin hiukset, samoin morsiamilta eräänlaiseksi alistamiseksi. Nykyään taas hiuksettomuus symboloi voimaa (sotilaat, miehet, liikenaiset).^lähde?

Sotilaat

Vaatimus ”siisteistä ja käytännöllisistä” lyhyistä hiuksista on säilynyt useimpien maiden asevoimien ulkonäkösäännöksissä. Tanskan ja Ruotsin puolustusvoimissa pitkä tukka on sallittu. Saksan asevoimat salli varusmiehillään jonkin aikaa pitkät hiukset 1970-luvulla. Joissakin maissa, esimerkiksi Uudessa-Seelannissa, miessotilailla saa olla puolipitkät hiukset, jotka eivät ylety kaulukselle asti. Australian puolustusvoimissa ei sallita pitkiä hiuksia, mutta ei myöskään pään ajamista kaljuksi tai sängeksi.

1970-luvulta lähtien Suomessakin on aika ajoin keskusteltu siitä, pitäisikö puolustusvoimissa sallia miehille pitkät hiukset. Esimerkiksi puolustusministeri Elisabeth Rehn ja kansanedustaja Outi Siimes vastustivat tätä 1990- ja 2000-luvuilla, mutta jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth olisi sallinut pitkät hiukset.

Suomen puolustusvoimienkin hiusmuodissa on aikojen mittaan tapahtunut muutoksia. Viime sotia edeltävältä ajalta aina 1960-luvulle saakka puolustusvoimissa palvelevilla miehillä oli yleensä rasvalla tai vedellä taaksepäin kammattu perusmalli, joka oli otsalta ja pään päältä keskimittainen ja takaa ja sivuilta lyhyt. Varsinkin 1970-luvulla ja jossain määrin myös 1980-luvulla puolustusvoimien hiusmalli oli puolestaan yleensä hieman otsalle tuleva eikä aavistuksen korville tulevia tai takaa hieman pitkähköjä hiuksia pidetty sopimattomina. 1990-luvulta alkaen puolustusvoimissa ovat tulleet yleisiksi erittäin lyhyet hiukset. Varsinkin monilla varusmiehillä on nykyään pää täysin ajeltu. Reserviläisillä on saanut olla kertausharjoituksissa 1960–1970-luvun taitteesta lähtien pitkä tukka, esimerkiksi Jone Nikula on ollut huomion kohteena kertausharjoituksissa pitkine hiuksineen.^lähde?

Hiusten perinnöllinen väri

Pääartikkeli: Hiusten väri

Länsi- ja Pohjois-Euroopassa esiintyviä punaisia hiuksia on joskus pidetty noituuden merkkinä, mikä on saattanut johtua maailman punahiuksisimpiin kuuluviin irlantilaisiin kohdistuneista epäluuloista.

Hiusten kiharuus

Hius kihartuu, jos se on poikkileikkaukseltaan soikea. Hiusten kiharuus on yleisintä Afrikassa, ja vähenee asteittain muualle mentäessä. Kiharien hiusten arvellaan kehittyneen, jotta ne suojaisivat auringonpaisteelta ja antaisivat päänahan hengittää. Suorien hiusten arvellaan kehittyneen suojaamaan kylmältä, sillä pitkinä ne peittävät pään pintaa tiiviimmin. Toisaalta suorien hiusten väliin jää vähemmän ilmaa, ja juuri ilma eristää kylmyyttä.^lähde?

Katso myös

• Calvities frontalis
• Trikofagia, hiusten syöminen

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta hiusmuoti Wikimedia Commonsissa
• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta hiukset Wikimedia Commonsissa