Palmuöljy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kiinteää palmuöljyä

Palmuöljy on puolikiinteä kasviöljy, jota saadaan öljypalmun hedelmämallosta. Se on soijaöljyn ohella yksi laajimmin käytetyistä kasviöljyistä. Palmun siemenistä tuotetaan palmuydinöljyä. Hedelmästä saadaan palmuöljyä suunnilleen kolme kertaa niin paljon kuin siinä olevasta siemenestä palmuydinöljyä[1]. Molempia käytetään ravintoöljyinä, mutta palmuydinöljyä pidetään näistä arvokkaampana. Palmuöljyä käytetään ravintoöljynä pääosin tuottajamaissa, kun taas palmuydinöljy menee suurimmaksi osaksi vientiin[1]. Lisäksi palmuöljyä käytetään enenevässä määrin palmuöljydieselin eli biodieselin valmistukseen.

Vuodesta 1990 vuoteen 2002 öljypalmuviljelmien pinta-ala kasvoi 43 % maailmanlaajuisesti – pääosin Indonesiassa ja Malesiassa.[2]

Kemiallinen koostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkien rasvojen tavoin sekä hedelmän että siemenen sisältämä öljy koostuvat glyserolin kanssa esteröityneistä rasvahapoista. Niiden rasvahappopitoisuus on korkea, hedelmällä noin 50 % ja ytimellä 80 %.

Palmuöljy sisältää kookosöljyn tavoin selvästi enemmän tyydyttyneitä rasvahappoja kuin useimmat muut kasviöljyt, minkä vuoksi se on huoneenlämmössä puolikiinteää.

Palmuöljy on luonnostaan punertavaa, koska se sisältää runsaasti beetakaroteenia. Öljyn keittäminen tuhoaa betakaroteenin, jolloin öljystä tulee valkeaa.

Hedelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Tyydyttyneet rasvahapot yht. 49.9%)

(Tyydyttymättömät rasvahapot 38.7%)

  • - C18:1 38.7%

(Monityydyttymättömät rasvahapot 10.5%)

  • - C18:2 10.5%

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palmuöljyä käytetään sekä ravintoöljynä että saippuateollisuuden raaka-aineena[3] ja nykyisin myös moottoripolttoaineiden, biodieselin valmistukseen. Vaikka nopein palmuöljyn tuotannon ja käytön kasvu johtuu tällä hetkellä biopolttoaineista, maailman palmuöljytuotannosta 80 % käytetään kuitenkin elintarviketeollisuudessa.[4]

Ravintokäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palmuöljyä löytyy yhä useammasta elintarvikkeesta perunalastuista kekseihin ja einesruoista jäätelöön. Sitä käytetään teollisessa ruuanvalmistuksessa, margariineissa ja monissa ruokavalmisteissa. Euroopassa palmuöljyä käytetään eniten paistetuissa eineksissä, muun muassa ranskanperunoissa.

Palmuöljy ja veren kolesterolipitoisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palmuöljy sisältää runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja, joilla on yhteys veren nousseeseen kolesterolipitoisuuteen. Veren korkea kolesterolipitoisuus aiheuttaa kolesterolin kertymistä verisuonten seinämiin ja siten ahtauttaa valtimoita ja sitä kautta aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia.[5][6]

Ympäristöongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erityisesti Greenpeace on arvostellut palmuöljyn varaan perustuvia biodiesel-tehtaita niiden ympäristövaikutuksien takia.[7] Palmuöljyn uskotaan olevan ilmastovaikutuksiltaan jopa fossiilisia polttoaineita huonompi vaihtoehto, sillä sademetsien raivaaminen plantaasien tieltä aiheuttaa runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä ja tuhoaa paikallisten eläinten ja kasvien elinympäristöä.[8] Nykyisellä metsätuhon tahdilla esimerkiksi Singaporessa orankien arvioidaan kuolevan sukupuuttoon luonnosta 5-10 vuodessa.[9] Europarlamentin teollisuuskomitea on ottanut yksiselitteisen kielteisen kannan Kaakkois-Aasiasta tuotaviin palmuöljypohjaisiin biopolttoaineisiin.[2]

Myös WWF on kiinnittänyt huomiota siihen, että öljypalmun viljelyksen laajentuminen tuhoaa arvokkaita luontokohteita ja makean veden ekosysteemejä, nopeuttaa lajien sukupuuttoa sekä ilmastonmuutosta ja vaarantaa yhteisöjen toimeentuloa. WWF toivoo, että kaupan keskusliikkeet siirtyisivät RSPO-standardoidun palmuöljyn käyttöön. RSPO huomioi myös ympäristön hyvinvoinnin.[10]

Palmuöljyn käyttöä on puolustanut julkisesti kirjailija Risto Isomäki, joka on nimittänyt sen viljelyä sademetsien ja turvealueiden ulkopuolella parhaaksi tavaksi tapa tuottaa biopolttoaineiden raaka-aineita. Hän on arvostellut myös palmuöljyä vastaan kampanjoivia järjestöjä, jotka yrittävät painostaa eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset yhtiöt pois Indonesiasta. Isomäen mukaan juuri niiden yhtiöiden, joihin länsimaiset kansalaisliikkeet voivat vaikuttaa, ajaminen pois johtaa viljelyn jäämiseen paikallisten oligarkkien ja intialaisten ja kiinalaisten toimijoiden käsiin, jotka eivät välitä työläisten oikeuksista, ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta sen vertaa kuin eurooppalaiset suuryhtiöt.[11]

Ilmastonmuutos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UNEP:in mukaan (2009) turvemaalla tuotettu palmuöljy vapauttaa hiilidioksidia 3-9-kertaisesti hiilen polttoon verrattuna, jonka korvaaminen vaatii 420 vuoden biopolttoaineen tuotantoa korvautuakseen. UNEP:in mukaan se osoittaa, että turvemaiden kosteusolojen palauttamisen merkityksen ja uudelleenkosteuttamisen potentiaalin päästöjen vähentämiseen.[12]

Professori Jack Rieleyn (Nottingham, 2008)[13] mukaan palmuöljyplantaasi kuivatussa turvemetsässä vapauttaa hiilidioksidia 170 t/ha/vuosi. Palmuöljyn tuotanto on 4 t/ha/vuosi, joka voi tuottaa 2,5 t biodieseliä. Biodiesel säästää 4 t hiilidioksidia/ha/vuosi bensiiniin verrattuna. Koska 4 t säästö ei kumoa 170 t tuotantopäästöjä, palmuöljydiesel on ympäristönsuojelijoiden mielestä huono keino pelastamaan maailmaa ilmastonlämpenemisen suhteen. Arvio ei ole edes pahin ennuste, sillä laskelmassa oletetaan plantaasin uusiminen 25 vuoden jälkeen. Käytännössä plantaasit usein hylätään, kun ravinteet vähenevät 25 vuoden jälkeen ja uusi plantaasi perustetaan kuivattamalla uutta metsää. Hylätyt maat vapauttavat hiilidioksidia hajottamalla ja metsäpaloissa. Laskelmissa ei myöskään huomioida luonnollisen turvemetsän hiilen sidontaa.[14] Britannian hallituksen tutkimuksen mukaan palmuöljy nostaa päästöjä 31 prosenttia fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna, kun metsiä muutetaan viljelysmaiksi.[15]

Kulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palmuöljyn kulutukseksi on ennustettu 38,5 milj. tn 2016-2017 eli 35 % kasvua. FAO:n mukaan (2006) palmuöljyn elintarvikekäyttö kasvaa 1,5 % vuosittain ja tuotanto kaksinkertaistuu 2030 mennessä. Maailman palmuöljytuotannosta 80 % käytetään elintarviketeollisuudessa. Euroopan Unionin palmuöljytuonti kaksinkertaistui 2000–6. Viejämaat ovat Malesia, Indonesia ja Papua-Uusi-Guinea. Suurimmat EU:n maahantuojamaat ovat Alankomaat, Saksa, Iso-Britannia ja Espanja. Vuonna 2006/2007 EU:n tuotiin 4,5 milj. tn palmuöljyä, 3,2 milj. tn palmurehua ja 662 000 tn palmunydinöljyä.[16]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elintarvikesektorin lisäksi palmuöljyä käytetään kosmetiikka-, hygieniateollisuudessa sekä energiateollisuudessa. Palmuöljy liikenteen polttoaineena ja sähkön ja lämmön tuotannossa kasvaa. Suomessa myytävät valmisruoat, levitteet, paistettavat pakasteet ja pikkuleivät sisältävät lähes kaikki palmuöljyä. Elintarviketeollisuus tuo jatkojalosteita Ruotsista, Alankomaista, Indonesiasta, Malesiasta, Tanskasta ja Saksasta. Vuonna 2005 elintarviketeollisuuden tuontiin sisältyi:

  • Raakapalmuöljyä 211 333 kg (83 % Ruotsista)
  • Juoksevaa palmuöljyä 8 milj. kg (Ruotsi 29 % ja Malesia 29 %)
  • Jähmeää palmuöljyä 5,8 milj. kg (Indonesia 58 %, Ruotsi ja Malesia)
  • Kiinteää erotusjätetuotetta 6 milj. kg Malesiasta ja Ruotsista.

Suomen elintarviketeollisuus tarvitsee raakapalmuöljyn, palmuöljyn ja juoksevien jakeiden hankintaan vähintään 2 300 ha plantaaseja. WWF:n vuoden 2007 kyselyyn vastanneista yhtiöistä 80 % ostaa palmuöljyn kasvirasvaseoksena, jonka palmuöljyn osuus vaihtelee 0-100 % välillä. Seosten tuonti vuonna 2005 oli 31 milj. kg.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lähde: Ang, Catharina Y. W., KeShun Liu, and Yao-Wen Huang, eds. (1999). Asian Foods

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]