Beetakaroteeni
| Beetakaroteeni | |
|---|---|
|
|
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 7235-40-7 |
| Ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | C40H56 |
| Moolimassa | 536,87 g/mol |
| Tiheys | 0,94 g/cm³ |
| Sulamispiste | 180-182 °C |
| Kiehumispiste | 633-677 °C |
| Liukoisuus | 600 mg/l (25°C)[1] |
Beetakaroteeni on antioksidantti, joka on A-vitamiinin esiaste. Esimerkiksi porkkana sisältää runsaasti luonnollista beetakaroteenia. Synteettistä beetakaroteenia ja karotenoideja käytetään elintarvikkeiden lisäaineena E-koodilla E 160a.
Beetakaroteenin kemiallinen kaava on C40H56, moolimassa 536,87 g/mol, sulamispiste 178–179 °C ja CAS-numero .
Saksalainen kemisti Heinrich Wilhelm Ferdinand Wackenroder eristi ensimmäisenä beetakaroteenin porkkanasta vuonna 1831. Beetakaroteenin kemiallisen kaavan selvitti 1907 saksalainen kemisti Richard Martin Willstätter yhdessä assistenttinsa Walter Mieg kanssa. Willstätter sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1915. Yhdisteen rakenteen määritteli vuonna 1931 Paul Karrer, joka sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1937 osittain näistä tutkimuksistaan.
Katso myös [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Liber Herbarum II: Luettelo beetakaroteenia sisältävistä kasveista
- PubChem: beta Carotene (englanniksi)
- Human Metabolome Database: B-Carotene (englanniksi)
- KEGG: beta-Carotene (englanniksi)
- ChemBlink: beta-Carotene (englanniksi)
- School of Chemistry, University of Bristol: Beta-carotene (englanniksi)
- Beta-carotene (englanniksi) (pdf)
- Theodore L. Sourkes, McGill University: The discovery and early history of carotene (englanniksi) (pdf)
- ↑ beta Carotene NLM Viitattu 09.07.2012