Risto Isomäki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Risto Isomäki
Risto Isomäki Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2007.
Risto Isomäki Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2007.
Syntynyt 8. kesäkuuta 1961
Turku
Ammatit kirjailija
Ensiteokset Kristalliruusu (1991)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Risto Isomäki (s. 8. kesäkuuta 1961 Turku) on suomalainen tieteiskirjailija. Hänen romaaneissaan toistuvat ekologiset ja maailmanlopun teemat. Hänen avopuolisonsa on kirjailija, kansalaisaktivisti Jaana Airaksinen.

Isomäen kirjat käsittelevät globalisaatioon ja kehitysmaihin liittyviä kysymyksiä. Hän on toiminut samojen teemojen parissa eri kansalaisjärjestöissä, muun muassa Maan ystävissä, Ympäristö ja kehitys ry:ssä ja Kehitysyhteistyön palvelukeskuksessa.

Gilgamesin tappio (1994) on Kristalliruusu-kokoelman ”Puu”-novellista kehitelty avaruusseikkailu. Isomäki sai European Science Fiction Society palkinnon lupaavimpana tieteiskirjailijana vuonna 1994. Pimeän pilven ritarit (1997) on perinteistä tieteiskirjallisuutta, jossa sadan miljoonan komeetan parvi uhkaa maapalloa 2100-luvulla. Komeettalentäjät yrittävät suojella maapalloa ampumalla ydinohjuksia. Herääminen (2000) on dystopiakuvaus kasvihuoneilmiöstä. Sarasvatin hiekkaa (2005) oli Finlandia-palkintoehdokas ja voitti vuoden 2006 Tähtivaeltaja-palkinnon. Vuonna 2009 Sarasvatin hiekkaa -sarjakuva-albumi voitti Sarjakuva-Finlandian. Samana vuonna Isomäki voitti myös Warelius-palkinnon.

Vuonna 2009 julkaistussa romaanissa Jumalan pikkusormi Egyptiin rakennettua suurta aurinkotuulivoimalaa uhataan terrorilla.[1]

Isomäki suunnittelee Litium 6:lle ja Jumalan pikkusormelle kahtakin jatko-osaa. Hän hahmottelee jännäriä hyvin korkealla lentävistä suihkukoneista, jotka pahentaisivat ilmastonmuutosta.[2]

Isomäki sanoo olevansa sitoutunut gandhilaisuuteen, millä hän tarkoittaa konfliktien välttämistä tunnistamalla ristiriitojen ydin ja kunnioittamalla vastapuolta.[3]

Näkemykset ympäristöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isomäki oli ydinvoiman kannattaja vuoden 1986 Tšernobylin onnettomuuteen asti. Hänen kriittistä näkemystään vahvistivat Washingtonin ja New Yorkin terrori-iskut 2001, joiden yhteydessä väitettiin, että al-Qaida oli alun perin ajatellut iskuja ydinvoimaloita vastaan. Isomäki voi kuitenkin hyväksyä vähemmän haavoittuvat, maanalaiset ydinlaitokset.[1]

Olkiluoto-3 oli Isomäen mielestä virhe, eikä sitä tulisi ottaa käyttöön lainkaan. Erityisen kummallisena Isomäki pitää sitä, että Olkiluodon kolmas reaktori päätettiin kaavoittaa melkein meren rannalle niinkin myöhään kuin vuonna 2002. Britanniassa ydinvoiman rantarakentamisesta oli silloin keskusteltu jo 30 vuoden ajan. Marraskuussa 2009 Isomäen mukaan olisi ilmiömäisen typerää rakentaa uusia ydinvoimaloita rantaan, koska tutkimusten mukaan merenpinnan ennustetaan nousevan paljon aiempia tietoja enemmän. Isomäki uskoo, että yritykset joutuvat kustantamaan myös nykyisten voimaloiden siirron sisämaahan jossain vaiheessa, jos niiden käyttöä ei lopeteta.[4]

Isomäki on puolustanut julkisesti palmuöljyn viljelyä biopolttoaineiden tuottoon, mitä vastaan etenkin Greenpeace on kampanjoinut.[5]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjakuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tolppanen, Petri & Kaakinen, Jussi: Sarasvatin hiekkaa. Risto Isomäen kirjan pohjalta kirjoittanut Petri Tolppanen ja piirtänyt Jussi Kaakinen. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4322-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Marja-Liisa Lappalainen: Ekotrilleri ennakoi tulevaa. Ilta-Sanomat, 2009, nro 10.10., s. 38.
  2. Marja-Liisa Lappalainen: Ekotrilleri ennakoi tulevaa. Ilta-Sanomat, 2009, nro 10.10., s. 39.
  3. Arja Kivipelto, Risuparta miettii ratkaisuja, Helsingin Sanomat 8.6.2011 sivu C 4
  4. Ydinvoimaloita ei pitäisi kaavoittaa rannoille, HS 19.11.2009 B7
  5. Risto Isomäki kannattaa palmuöljyn viljelyä Vihreä lanka.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]