Vaaleahiuksisuus
Wikipedia
Hakusana Blondi ohjaa tänne. Blondi oli myös Hitlerin koira.
Vaaleahiuksisuus ja -karvaisuus on monilla nisäkkäillä esiintyvä, alhaisesta tumman melaniini-pigmentin ja korkeasta vaalean pigmentin määrästä johtuva fenotyyppi eli ilmiasu. Näiden perinnöllisten tekijöiden määrästä ja suhteesta riippuen väri vaihtelee kussakin tapauksessa useimmiten vaaleankeltaisen, jopa valkoisen eri sävyistä aina oranssiin, punertavaan tai kullan värin suuntaiseen sävyyn. Vaaleahiuksisuutta ei tule sekoittaa albinismiin, joka on resessiivisten geenien aiheuttama mutaatio, joka estää melaniinin tuotannon.
Vaaleaa karvoitusta esiintyy eräissä ihmistyypeissä ja koiraroduissa sekä monissa muissa nisäkäslajeissa.
Vaaleahiuksista ihmistä on perinteisesti kutsuttu vaaleaveriköksi. Vastaavasti ruskeahiuksista tai tummahiuksista on kutsuttu tummaveriköksi, ja tumman ja vaalean välimaastossa olevia ristiverisiksi. Nykyisin vaaleahiuksisista käytetään esimerkiksi nimitystä vaalea, ja tumma- tai ruskeahiuksisista nimitystä tumma. Nykyaikana vaaleahiuksisista ihmisistä puhuttaessa on suomessa yleistynyt englanninkielinen, alkujaan latinasta peräisin oleva käsite blondi, varsinkin naispuolisista ihmisistä puhuttaessa. Sanasta on myös juontunut verbi blondata, jolla tarkoitetaan hiusten tai muiden ihokarvojen värjäystä vaaleaksi.
Ihmisten keskuudessa vaaleahiuksisuus on hyvin usein geneettisesti kytköksissä vaaleaan silmien (yleensä siniset tai vihreät) ja lähes poikkeuksetta ihon väriin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Alkuperä
Kanadalaisen genetiikkaan perehtyneen antropologin Peter Frostin esittämän teorian mukaan vaaleahiuksisuus yleistyi pohjoisessa jääkauden jälkeisenä aikana noin 10 000—11 000 vuotta sitten. Euroopassa miesten metsästämä suurriista oli tärkein ravinnon lähde, mikä johti siihen että miehiä kuoli pitkillä metsästysretkillä suuret määrät. Näin ollen kaikille naisille ei riittänyt miehiä. Eniten miehiä viehättivät vaaleahiuksiset naiset, joilla on enemmän estrogeeniä kuin tummempihiuksisilla, minkä johdosta vaaleahiuksisuuden aiheuttava eräs seitsemästä hiusvärigeenistä (MC1R) pääsi yleistymään. Etelämmässä, missä ravinnonsaannista suurempi osa oli hedelmien yms. keräiltävän ravinnon varassa, jota naisetkin kykenivät hankkimaan, ei vastaavanlaista puutetta miehistä esiintynyt, ja eteläisten maiden väestö onkin huomattavasti tummahiuksisempaa.[1]
Evoluutiopsykologit Alan S. Miller ja Satoshi Kanazawa ovat selittäneet vaaleahiuksisuutta sillä, että vaaleilla hiuksilla on tapana tummentua iän myötä. Miehet ovat täten suosineet tiedostamattaan vaalehiuksisia, koska vaaleat hiukset ovat olleet merkki nuoresta iästä. Nuoremmat naiset ovat yleisesti ottaen keskimäärin terveempiä ja lisääntymiskykyisempiä. Siten vaaleahiuksisuus yleistyi erityisesti Skandinaviassa ja Pohjois-Euroopassa, koska mahdollisesti vaaleahiuksisuus oli silmiinpistävin merkki nuoresta iästä, kun naisten muu ruumis oli kylmän sään takia raskastekoisten vaatteiden peitossa.[2]
[muokkaa] Vaaleahiuksisuuden esiintyminen eri ihmisryhmissä nykyään
Vaaleahiuksisuus on stereotyyppisesti liitetty Pohjois-Eurooppaan, etenkin Pohjoismaihin. Vaikkakin vaaleahiuksisuus on yleisempää Skandinaviassa ja Suomessa kuin muualla, blondien todellista osuuttaa hämärtää hiustensa värjäävien suuri määrä näissä maissalähde?. Muualla pohjoisessa Euroopassa, mm. Saksassa, Irlannissa, Puolassa ja Isossa-Britanniassa, noin 35 prosenttia ihmisistä on vaaleahiuksisia. Etelä-Euroopassa luku on noin 10 %.
Pohjois-Euroopan lisäksi vaaleahiuksisiä elää pieninä vähemmistöinä myös muilla, pääosin tummapiirteisten ihmisten kansoittamilla alueilla. Pohjois-Amerikassa ja Lähi-idässä noin 5 % ihmisistä on vaaleahiuksisisia. Varsinkin Amerikassa kyse lienee suurelta osin pohjoiseurooppalaisten siirtolaisten jälkeläisistä. Pääasiassa mestitsien asuttamissa Latinalaisen Amerikan maissa, kuten Meksikossa ja Kolumbiassa, Saharan eteläpuolisen Afrikan alkuperäisväestössä sekä itäaasialaisten mongolidien keskuudessa määrä on alle 1 %, ja näissäkin tapauksissa kyse on usein albinismista. Vaaleahiuksisuutta esiintyy myös eräillä Australian aboriginaaleilla etenkin lapsena.
[muokkaa] Kulttuurisia seikkoja
Historian saatossa tummahiuksiset ihmiset ovat usein ihailleet ja kadehtineet vaaleita hiuksia. Esimerkiksi antiikin Roomassa tummilla naisilla oli tapana ostaa vaaleiden germaaniheimojen hiuksista valmistettuja peruukkeja itselleen. Hiuksia myös vaalennettiin liottamalla niitä esim. hevosen virtsassa ja kuivattamalla sen jälkeen ne auringossa. Myös nykyaikana läntisissä kulttuureissa ja Japanissa hiusten keinotekoinen vaalentaminen on suosittua, varsinkin tyttöjen ja naisten keskuudessa.
Pohjoisen ihmistyypin vaaleisiin edustajiin liittyvät myös mm. aikanaan kansallissosialistisen Saksan propagandistiset ja epätieteelliset rotuopit muita ihmisiä paremmasta arjalaisesta rodusta, vaikka esimerkiksi Hitler ja Goebbels olivatkin ulkoisilta piirteiltään siitä hyvin kaukana. Samansuuntaisia näkemyksiä esitettiin 1900-luvun alkupuolella myös Yhdysvalloissa, mm. eugenisti Madison Grantin toimesta. Hitler jopa lähetti Grantille kirjeen, jossa kertoo kirjan "The Passing of the Great Race" (v. 1916) "olevan hänen raamattunsa".
Nykyaikana vaaleahiuksiset ovat suosittu vitsien aihe – blondivitseistä on muotoutunut jopa kokonainen vitsien lajityyppi. Vaaleahiuksisten esitetylle yksinkertaisuudelle ei ole olemassa tieteellisiä todisteita tai muutakaan vakavastiotettavaa totuuspohjaa.
Vuonna 2002 tiedotusvälineissä levisi perätön[4] huhu tutkimuksesta, jonka mukaan tiedemiehet ennustaisivat "blondien katoavan" tulevaisuudessa.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ http://www.timesonline.co.uk/article/0,,2087-2058688,00.html
- ↑ http://psychologytoday.com/articles/pto-20070622-000002.xml
- ↑ http://cogweb.ucla.edu/ep/Frost_06.html
- ↑ http://www.who.int/mediacentre/news/statements/statement05/en/
