Kaari Utrio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaari Marjatta Utrio-Linnilä
Kaari Utrio
Kaari Utrio
Syntynyt 28. heinäkuuta 1942 (ikä 72)
Helsinki
Ammatti Kirjailija, taiteilijaprofessori 1995–2000
Siviilisääty Naimisissa
Puoliso Kai Linnilä
Vanhemmat Urho Untamo Utrio, Meri Marjatta Utrio
Lapset Karri Virkajärvi (1969), Antti Virkajärvi (1971), Lasse Linnilä (1976)
Kotisivu www.kaariutrio.fi

Kaari Marjatta Utrio (oikealta nimeltään Utrio-Linnilä; s. 28. heinäkuuta 1942 Helsinki) on suomalainen kirjailija, joka on kirjoittanut kymmeniä historiallisia romaaneja ja useita historiaan liittyviä tietokirjoja.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaari Utrion isä oli Urho Untamo Utrio, joka toimi sotien jälkeen Tammen toimitusjohtajana. Äiti Meri Marjatta Utrio (o.s. Vitikainen) puolestaan työskenteli toimittajana ja suomentajana. Utrion kotona oli nelisentuhatta kirjaa ja kirjallisuuden merkitystä pidettiin suurena.lähde?

Utrio tutustui kirjallisuuteen jo nuorena, kun äiti luki iltasaduksi maailmankirjallisuuden klassikoita, kuten Kiplingiä ja Shakespearea. Seitsenvuotiaana Utrio luki ensimmäisen kokonaisen kirjan itse: se sattui olemaan paksu Jokamiehen maailmanhistoria. Koulussa Utrio menestyi hyvin, myös ainekirjoituksissa, vaikkei hänellä ollut vielä suunnitelmia kirjailijaksi ryhtymisestä. Sen sijaan historiantutkija oli toiveammattina. Grimbergin Kansojen historia tarjosi nuorelle Utriolle elävää historiankuvausta.lähde?

Utrio pääsi ylioppilaaksi vuonna 1962 Helsingin tyttölukiosta. Sen jälkeen hän opiskeli historiaa Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1967. Seuraavana vuonna Utrio julkaisi ensimmäisen romaaninsa Kartanonherra ja kaunis Kirstin, jonka Tammi kustansi. Kirjan nimi oli kustantajan antama, eikä Utrio itse siitä pitänyt.lähde?

Utriolla on kolme lasta: Karri Virkajärvi (1969), Antti Virkajärvi (1971) ja Lauri Linnilä (1976). Vuonna 1974 Utrio meni naimisiin Kai Linnilän kanssa. Vuotta myöhemmin he muuttivat Somerniemelle (vuodesta 1977 osa Someroa). Pariskunta kokeili aluksi omavaraista maataloutta, mutta se loppui muutaman vuoden päästä. Sen sijaan he perustivat 1982 Amanita-tuotantoyhtiön. Amanitasta muodostui perheyritys, sillä siellä työskenteli myös Meri Utrio, ja myöhemmin henkilökuntaan liittyi myös Lauri Linnilä vaimonsa kanssa.lähde?

Utrio on toiminut aktiivisesti monissa järjestöissä. Hän on ollut Minna Canthin Seuran[1] puheenjohtaja vuodesta 1999 lähtien. Utrio kuuluu Amnesty Internationaliin ja oli useita vuosia Suomen Kirjailijaliiton hallituksessa. Kunnallispolitiikassakin hän oli Someron kunnanvaltuustossa sosiaalidemokraattisen ryhmän sitoutumattomana jäsenenä vuosina 1980–1988.[2] Hän on myös luennoinut erilaisissa tilaisuuksissa.

Utrio nimitettiin taiteilijaprofessoriksi vuosiksi 1995–2000. Väinö Tannerin Säätiön akateemikko Utrio on ollut vuodesta 2000 alkaen. Valtion tiedonjulkistamispalkinto hänelle myönnettiin vuonna 2002 elämäntyöstä.

Utrio on julkisuudessa näkyvästi puolustanut eutanasiaa. Hänen mielestään omaehtoinen kuolema voisi ehkä olla myös ratkaisu suurten ikäluokkien vanhentumisesta seuraavaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan.[3][4]

Yleistä teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Utrion romaaneja yhdistää se, että ne yhtä lukuun ottamatta sijoittuvat kaikki historiallisiin aikoihin, osa kaukaisempaan historiaan, osa lähemmäs nykypäivää. Päähenkilö on tavallisesti nainen, usein jollakin tavalla Suomeen tai Suomen historiaan liittyvä, joskin esimerkiksi teoksessa Vaskilintu toisena päähenkilönä on mies, Eirik Väkevä. Tapahtumapaikkana on usein Suomi tai sen lähialueet, mutta välillä kirjoissa esiintyy myös Konstantinopolin kaltaisia kaukaisia paikkoja.

Utrion romaanien päähenkilöt ovat usein keksittyjä, mutta hän käyttää usein sivuhenkilöinä oikeasti eläneitä ihmisiä. Historiantietämystään Utrio hyödyntää teosten yksityiskohdissa, jotka luovat teoksen aikakauden tunnelmaa. Kirjoissa nousee esiin arkisen elämän historia, eivät ainoastaan suuret valtiolliset tapahtumat. Arkea tarkastellaan naisen näkökulmasta, jolloin myös naisen huono asema historiallisina aikoina näkyy. Toisaalta Utriolla on myös useita vahvoja naishahmoja, jotka pystyvät saavuttamaan itselleen verrattain hyvän aseman lujuutensa ja rakkautensa kautta.

Utrion voi nähdä jatkavan suomalaisen historiallisen romaanin perinnettä. Utrio on silti vanhempien mieskirjailijoiden tuotantoon verrattuna uudistanut historiallista romaania nostamalla myös naiset päähenkilöiksi. Lisäksi hänen tyylinsä on kerronnaltaan yksityiskohtaista eikä hän juuri käytä kerronnassa preesensmuotoja.lähde?.

Utrion tietokirjat nostavat romaanien tavoin esiin naisten ja lasten historian, joka usein historiallisessa kirjallisuudessa jää vähälle. Eevan tyttäret on yksi Utrion merkittävimmistä tietokirjoista. Teoksessa tarkastellaan naisen historiaa muinaisesta Lähi-idästä ja antiikin Kreikasta nykypäivään saakka. Eevan tyttärissä näkyy feministisen ajattelun pohjavire ja patriarkaalisen yhteiskunnan arvostelu. Teos on käännetty seitsemälle kielelle.

Utrion teokset on kustantanut Tammi, mutta vuodesta 2011 alkaen kustantaja on perheyritys Amanita. Aiempien teosten uusia painoksia Tammi kuitenkin julkaisee edelleen.[5]

Utrion teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit

Tietokirjat ja muu tuotanto

  • Linnilä, Kai & Utrio, Kaari: Somero, viljan maa. Somero: Amanita, 1982.
  • Eevan tyttäret: Eurooppalaisen naisen, lapsen ja perheen historia. Helsinki: Tammi, 1984 (7. painos 1994). ISBN 951-30-6090-X.
  • Venus: Naiskauneuden tarina. Helsinki: Tammi, 1985. ISBN 951-30-6270-8.
  • Kalevan tyttäret: Suomen naisen tarina. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6630-4.
  • Utrio, Kaari & Helakisa, Kaarina & Harjanne, MaikkiLaps' Suomen. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-09760-1.
  • Saure, Salme & Utrio, Kaari (toim.): Tulin onneni yrttitarhaan. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-10127-7.
  • Vuosisatainen Viipuri. Katsaus Viipurin historiaan. Helsinki: Tammi, 1991. ISBN 951-30-9794-3.
  • Helakisa, Kaarina & Utrio, Kaari & Kota, Matti: Suuri prinsessakirja. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-11784-X.
  • Utrio, Kaari & Nuotio, Una & Heikkilä, Taina: Rusoposkia, huulten purppuraa, kosmetiikan historia. Helsinki: Tekniikan museo, 1995. ISBN 951-95233-6-7.
  • Familia, eurooppalaisen perheen historia I–VI, Tammi, 1995–1997
I Perhe kansojen meressä. Ensimmäinen vuosisata. Helsinki: Tammi, 1995. ISBN 951-31-0503-2.
II Ruusutarha, ryytinen. Keskiaika 1000–1500. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0504-0.
III Usko ja perinteet. Varhainen uusi aika, 1500–1600-luvut. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0505-9.
IV Päin uutta päivää. Valistusaika, 1700-luku. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0506-7.
V Lapsen vuosisata. 1800-luku. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 951-31-0507-5.
VI Ydinperheen aika. 1900-luku. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 951-31-0508-3.

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaari Utrio Sanojen aika. 22.5.2007. Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 7.2.2008.
  2. CV Kaari Utrio. Viitattu 14.9.2010.
  3. Kaari Utrio: Nopeasti kuoleva vanhus on eduksi yhteiskunnalle Helsingin Sanomat. 14.9.2009. Viitattu 25.10.2011.
  4. Suosikkikirjailija kohauttaa: ”Yli 70-vuotiaille kuolinpillereitä” Uusi Suomi. 14.9.2009. Viitattu 25.10.2011.
  5. Pääkkönen, Sirpa: Kaari Utrio jättää Tammen. Helsingin Sanomat, 10.8.2011, s. C 1.
  6. WSOY:n kirjallisuussäätiö palkitsi Mirkka Rekolan Yle Uutiset. 2.10.2011. Viitattu 2.10.2011.
  7. Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto Kaari Utriolle HS.fi. 5.10.2014. Viitattu 2.11.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lea Toivola: Kaari Utrion suuret tarinat. Kanava 9/1996.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]