Kaarina Helakisa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaarina Helakisa
Syntynyt 22. kesäkuuta 1946
Helsinki
Kuollut 21. huhtikuuta 1998 (51 vuotta)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Marja Kaarina Helakisa-Käkelä (22. kesäkuuta 1946 Helsinki21. huhtikuuta 1998 Helsinki) oli suomalainen lastenkirjailija ja lastenkirjallisuuden suomentaja. Satukirjallisuuden lisäksi hän kirjoitti lastenrunoja, joista monet tulivat tunnetuksi myös lauluina. Helakisaa pidetään suomalaisen sadunkerronnan uudistajana. Huumori, fantasia, yllätykset ja etenkin kielellinen leikittely ovat ominaisia hänen teoksilleen. Otava on jakanut vuodesta 1999 Kaarina Helakisa -palkintoa ansioituneelle lastenkirjailijalle tai kuvittajalle.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helakisa syntyi Helsingissä pankinjohtajaisän ja hammaslääkäriäidin tyttäreksi. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa ja Rostockin yliopistossa ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1969. Samana vuonna hän työskenteli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjastossa. Ennen jättäytymistään täystoimiseksi kirjailijaksi ja suomentajaksi Helakisa työskenteli kolme vuotta toimittajana Apu-lehdessä. Ensimmäisen teoksensa Kaarina Helakisan satukirjan hän julkaisi abiturienttivuonnaan 1964 vain 18-vuotiaana. Uransa aikana hän kirjoitti kymmeniä kirjoja, runoja, näytelmiä, kuunnelmia ja tv-elokuvia. Lisäksi hän suomensi runsaasti lastenkirjallisuutta, muun muassa Hanhiemon loruja, Narnia-sarjan kirjoja, Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamielen sekä Tove Janssonin Muumi-kirjan Muumilaakson marraskuu. Kaarina Helakisa oli naimisissa Reijo Käkelän kanssa.

Kaarina Helakisa oli suomalaisen lastenkirjallisuuden moniottelija. Lastenkirjojen lisäksi hän kirjoitti myös niin sanottuja aikuisten satuja kuten Lasilinna, Olena ja Vassukka ja Annan seitsemän elämää, jotka sopivat sekä lasten että vanhempien luettavaksi.[1] Hän teki merkittävän työn paitsi suomentajana myös lastenrunouden toimittajana. Suomen lasten runotar ja Pikku Pegasos ovat hänen koostamiaan suomalaisen lastenrunouden aarreaittoja.[2] Posetiivissa on monta hänen lauluinakin elävää tuttua runoaan. Helakisaa pidetään suomalaisen sadunkerronnan uudistajana. Huumori, fantasia, yllätykset ja etenkin kielellinen leikittely ovat ominaisia hänen teoksilleen.

Kaarina Helakisa -palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helakisan muistoksi hänen pitkäaikainen kustannusyhtiönsä Otava on vuodesta 1999 palkinnut vuosittain ansioituneen lastenkirjailijan tai kuvittajan Kaarina Helakisa -palkinnolla. Palkinnon arvo oli 25 000 markkaa vuonna 1999[3] ja nykyisin 15 000 euroa.

Kaarina Helakisa -seura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarina Helakisa -seura perustettiin Helsingissä 2006.[4] Suomen lastenkirjallisuuden suojelushahmon nimikkoseuran tarkoituksena on

  • Kaarina Helakisan henkilöön ja tuotantoon kohdistuvan mielenkiinnon ja :harrastuksen herättäminen ja edistäminen sekä Kaarina Helakisan elämään ja :teoksiin liittyvien yhteyksien ja muun aineiston kokoaminen ja vaaliminen.
  • Lastenkirjallisuuteen, erityisesti satuihin ja lastenrunoihin, kohdistuvan luku- ja kirjoitusharrastuksen edistäminen.
  • Lastenkirjallisuuden, erityisesti Kaarina Helakisan tuotantoon, liittyvän :tutkimuksen edistäminen ja sen tunnetuksi tekeminen.

Seuran puheenjohtaja on Leena Linhola.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • (toim.): Pikku Pegasos: 400 kauneinta lastenrunoa. Kuvittanut Jori Svärd. Helsingissä: Otava, 1980 (19. painos 2005). ISBN 951-1-05618-2.
  • Annan ja Matiaksen laulut: Kaarina Helakisan lastenrunot vuosilta 1966–88. Kuvittanut Jori Svärd. Helsingissä: Otava, 1988 (3. painos 2001). ISBN 951-1-09944-2.
  • (toim.): Suomen lasten runotar. Kuvittanut Leena Lumme. Helsingissä: Otava, 1994 (9. painos 2005). ISBN 951-1-12659-8.
  • Helakisa, Kaarina & Lumme, Leena: Suomen lasten juhlakirja. Toimittanut Raili Mikkanen. 2. tarkistettu painos (1. painos 1999). Helsingissä: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26562-7.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Parkkinen, Jukka: Kaarina Helakisa Viitattu 5.9.2014.
  2. Loivamaa, Ismo: Lasten runouden Finnhits Helsingin sanomat. 16.10.1994. Viitattu 5.9.2014.
  3. Tuula Kallioniemi sai Kaarina Helakisa -palkinnon. Turun Sanomat, 27.5.1999, s. 29.
  4. Kaarina Helakisa -seura

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: