Seksuaalivalinta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Darwin esitti riikinkukkonaaraiden suosivan värikkäitä koiraita.

Seksuaalivalinta eli sukupuolivalinta on lisääntymistä edistävien ominaisuuksien välillä tapahtuvaa valintaa, jossa kilpailussa tavoiteltavana kohteena on pariutumiskumppaneiden määrä. Charles Darwin oivalsi, että jälkeläisten saamiseen vaikuttaa luonnonvalinnan lisäksi toisenlainen, suoraan lisääntymismenestykseen kohdistuva valintapaine. Sukupuolivalinta on Darwinin määritelmän mukaan "yksinomaan lisääntymiseen liittyvä etu, joka joillakin samaan lajiin ja sukupuoleen kuuluvilla yksilöillä on toisiin yksilöihin nähden". Oikeastaan Darwinin määritelmää voidaan kutsua "lisääntymismenestyksen valinnaksi".

Sukupuolen sisäistä seksuaalivalintaa tapahtuu, jos parempaan lisääntymismenestykseen päästään taistelemalla tai kilpailemalla saman sukupuolen yksilöitä vastaan, kuten uroshirvien kamppailuissa. Hirvien lisäksi lampailla ja hylkeillä seksuaalivalinta suosii ominaisuuksia, joiden avulla koiraat voivat kerätä laajemman haaremin kuin muut koiraat. Muita lisääntymismenestyksen parantamiskeinoja ovat esimerkiksi kyky vallata parhaat reviirit, voitokkuus sisaruslajien kilpailussa ja jotkin perheen tai populaation jäsenten vuorovaikutukseen liittyvät tekijätselvennä.

Sukupuolten välistä seksuaalivalintaa ovat naaraan valinta ja muu eri sukupuolten välillä tapahtuva valinta. Koska naarailla on tavallisesti mahdollisuus valita parittelukumppaninsa, seksuaalivalinta suosii niitä koiraita, jotka parhaiten herättävät parittelukumppania etsivien naaraiden huomion.

Israelilainen biologi Amotz Zahavi on esittänyt, että naaraat suosivat erityisesti silmäänpistäviä koiraita. Tämän Zahavin haittaperiaatteen (engl. handicap principle) mukaan kauniina pidetyt ominaisuudet ovat sukupuolisesti puoleensavetäviä, koska ne viestivät kantajansa vahvuudesta[1]: kantajalla on varaa tuhlata arvokkaita resursseja turhan, mahdollisesti jopa haittaavan ominaisuuden kehittämiseen, ja se on siitä huolimatta selviytynyt hengissä.

Populaation koiraiden lisääntymismenestys voi vaihdella ekologisista lokeroista ja elinympäristöstä riippuen. Esimerkiksi kirjoahvenpopulaatiossa osa koiraista ruokailee rantavedessä, osa mieluummin avovedessä. Niinpä populaatiossa voi kehittyä kahdenlaisia naaraita: toiset suosivat rantavedessä ruokailevia koiraita ja toiset avoveden koiraita. Näin sukupuolivalinta voi johtaa sympatriseen lajiutumiseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Buss, David M.: Halun evoluutio: Ihmisen pariutumisstrategiat. (The evolution of desire: Strategies of human mating, 1994.) Suomentanut Susanna Tuomi-Giddings. Kerava: Sitruuna, 2006. ISBN 952-99366-6-4.
  • Judson, Olivia: Tohtori Tatjanan seksineuvoja koko luomakunnalle. (Dr Tatianas sex advice to all creation, 2003.) Suomentanut Iiris Kalliola. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3250-1.
  • Tammisalo, Osmo: Rakkauden evoluutio: Ihmisen parinvalinnan biologiaa. Helsinki: Terra Cognita, 2005. ISBN 952-5202-89-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]