Päällikkökunta

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Päällikkökunta (englanniksi chiefdom) on yhteiskunta, jossa on perinnöllinen päällikkyys. Se on heimoa mutkikkaampi, mutta valtiota yksinkertaisempi. Monesti päällikkökunnassa on ylipäällikkö, joka johtaa keskuskylästä käsin ympäröiviä kyliä, joita johtavat pienpäälliköt.[1] Päällikkökuntia pidetään valtiotyyppisten yhteiskuntien esimuotoina tai rinnakkaismuotoina. Esimerkkeinä esihistoriallisista päällikkökunnista pidetään muun muassa muinaista olmeekkikulttuuria ja useita pronssikautisen Euroopan yhteiskuntia. Antropologien tutkimia päällikkökuntia ovat muun muassa polynesialaisten perinteiset yhteiskunnat Tyynen valtameren saarilla. Eurooppalaisten saapuessa joillain Orinoco-joen keskijuoksuilla ja Amazonin seuduilla oli päällikkökuntia, joista jotkut valtasivat sotien avulla itselleen alueita[2].

Sisällysluettelo

[muokkaa] Päällikkökunnan piirteitä

Päällikkökunnassa hallitseva päällikköluokka, jonka asema periytyy. Sitä johtaa monesti usein laajahkoa aluetta johtava "ylipäällikkö". Päällikkökunta on epätasa-arvoisempi kuin heimo. Päälliköillä on suurempi valta ja omaisuus kuin muilla. Asema päällikkökunnassa on monesti riippuvainen siitä, miten läheinen sukulainen päällikölle tai muinaiselle esi-isälle on[3]. Esi-isä pääsi päälliköksi tehtyään merkki- ja tai urotekoja.[4] Päällikkökunnassa avioituminen tapahtuu saman sosiaaliluokan sisällä. Päällikköä saattavat koskea muut käyttäytymisnormit kuin muita heimolaisia. Päällikön valta perustuu yleensä kansansuosioon, ei pakkovaltaan. Monet päällikkökunnat ovat monivaimoisia, nimenomaan ylemmissä sosiaaliluokissa, ja päälliköiden jälkeläisten avioliitot muiden heimojen päälliköiden kanssa laajentavat päällikkökuntaa. Yleensä yhteiskunta on miesten johdossa ja vanhemmat miehet ohjaavat yhteisöä.

Päällikkökunta on itsenäinen kokonaisuus.

Päällikkökunnan käsite yleistyi tieteessä 1960-luvulla. Se on kulttuuriantropologiassa ja arkeologiassa yhä yleisessä käytössä. Käsitettä on myös kritisoitu liian epämääräiseksi ja yleistäväksi. Päällikkökuntien keskuudessa on myös yritetty erottaa erilaisia alatyyppejä.

Joissakin yhteyksissä päällikkökuntia on myös kutsuttu kuningaskunniksi, kun huomio on kiinnitetty päällikön vahvaan asemaan. Yleensä kuningaskunta-käsitettä käytetään kuitenkin valtiotyyppisistä yhteiskunnista.

Päällikkökunta on heimoyhteiskuntaa mutkikkaampi, mutta vähemmän monimutkainen yhteisö kuin valtio. Siinä on noin 5000 – 20 000 asukasta, joskus jopa monia kymmeniä tuhansia.[5]. Erään toisen tiedon mukaan päällikkökunnassa on 1-2 hierarkiatasoa ja yleensä alle 10000 asukasta[6]. Se on useimmiten tuhansien ihmisten muodostama itsenäinen kokonaisuus, joka koostuu monista pikkukylistä, joiden yllä on yhteinen johto isossa kylässä. Päällikkökunnassa on ainakin kaksi yhteiskuntaluokkaa, perinnölliset johtajat ja tavallinen kansa. Yleensä kokonaisuutta hallitsee perinnöllinen ylipäällikkö, joka tavallisesti teettää palveluksia pikkukylillä ja kerää veroja niiltä kuten myös oman kylänsä tavalliselta kansaltakin. Ylipäällikön valvomia pikkukyliä johtavat alipäälliköt. Ylipäällikkö johtaa joko yksin tai jonkinlaisen neuvoston avustamana. Orjuus ei ole tavallista. Päällikön valtaa tukee yliluonnollinen sanktiosysteemi niin kuin Polynesian tabu-systeemi. [7]

Tällöin hierarkiatasoja on yksi tai kaksi. Päällikkökuntia luonnehtivat monesti yhteiskuntakerrokset, periytyvä johtajuus ja pappeus, erikoistuminen eri ammatteihin, linnoitukset ja suuret monumentaalirakennelmat.[5]. Päällikkökunta käy kauppaa. Useimmiten päällikkökunnat liittyvät kiinteään kyläasutukseen ja maanviljelyyn, mutta myös paimentolaisuuteen tai puutarhaviljelyynkin. Päällikkökunta syntyy yhteisten uskonnollisten rituaalien ja/tai puolustuksen pohjalta, ja johtajalla on merkittävä osa uskonnollisissa rituaaleissa. [4]

Kompleksinen päällikkökunta koostuu monista päällikkökunnista, joiden yllä on kaikkein ylin päällikkö, ja hierarkiatasoja onkin kaksi tai kolme. Päällikkökunnat kehittyvät nopeasti, pyrkivät helposti luhistumaan ja uusiutumaan jaksoittain. Heimot liittyvät yhteen, laajentavat aluettaan, heimojen rypäs hajoaa, syntyy uusi yhden päällikön johtama heimorypäs.

[muokkaa] Etelä-Amerikan intiaanien päällikkökunnista

Suuria päällikkökuntia oli eurooppalaisten saapumisen aikoihin muun muassa Kolumbian muiscat, Amazonin alueen tupi-kieliryhmään kuuluvat omaguatt ja tapajót.

Amazonin alueen päällikökunnat sotivat keskenään ja valtasivat toisltaan alueita. Niiden päälliköiden mahti oli suuri. Suuria päällikkökuntia oli myös Boliviassa Mojosin tasangolla, missä manasien päällikköä piti puhutella hyvin virallisesti[8].

[muokkaa] Lähteet

  1. Characteristics of Chiefdoms Mesa Community College. Viitattu 2.10.2007.
  2. Göran Burenhult: Ihmisen suku 5: Nykyiset alkuperäiskansat, WSOY 1995, ISBN 951-0-18778-X
  3. Lähde "Change" http://www.irows.ucr.edu/cd/courses/122/b10toch17.htm Social Change: World Historical Social Transformations: Christopher Chase-Dunn and Bruce Lerro Copyright © Forthcoming from Allyn and Bacon. Luku Chapter 8: The Sacred Chiefs, 140
  4. 4,0 4,1 Social-Political Organization (Kurssikeskustelu) Mesa Community College. Viitattu 2.10.2007.
  5. 5,0 5,1 Mika Lavento: Kulttuuri ja toimeentulostrategiat syksy 2007. Helsingin yliopisto.
  6. Göran Burenhult, Ihmisen suku, Mayoista maoreihin
  7. Chiefdoms:Chapter Overview Pearson Prentice Hall. Viitattu 2.10.2007.
  8. Göran Burenhult, Ihmisen suku osa 5, nykyiset alkuperäiskansat

[muokkaa] Katso myös


[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut