Ekologinen jalanjälki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maailman maat luokiteltuna niiden ekologisen jalanjäljen mukaan.
Inhimillisen kehityksen indeksin ja ekologisen jalanjäljen suhde eri mailla.

Ekologinen jalanjälki kuvaa sitä, kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan ihmisen tai ihmisryhmän kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn. Käsitteen kehittivät Mathis Wackernagel ja William E. Rees 1990-luvun alussa. WWF:n mukaan ihmiskunnan ekologinen jalanjälki ylittää maapallon kestokyvyn jo 25 prosentilla[1].

Ekologista jalanjälkeä käytetään nykyään laajalti kestävän kehityksen mittarina sen havainnollisuuden vuoksi. Sitä mitataan yleensä hehtaareina, tarkemmin ottaen globaalihehtaareina (gha). Yksi globaalihehtaari tarkoittaa hehtaarin kokoista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Ekologisen jalanjäljen avulla voidaan tutkia yksittäisten henkilöiden, hyödykkeiden, palvelujen, yritysten, teollisuudenalojen, alueiden ja kansojen kulutuksen kestävyyttä.

Suomalaisten ekologinen jalanjälki on maailman suurimpia. Vuonna 2006 julkaistussa WWF:n Living Planet -raportissa se oli kolmanneksi suurin heti Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien ja Yhdysvaltojen jälkeen.[1] Vuonna 2007 maailman ekologinen jalanjälki oli 2,7 globaalihehtaaria henkeä kohti, kun maapallon biokapasiteetti eli tuottava maa-ala oli 1,8 hehtaaria henkeä kohti. Yhden suomalaisen ekologinen jalanjälki oli 6,2 ja Suomen biokapasiteetti 12,5 hehtaaria henkeä kohden.[2]

Ekologinen jalanjälki ilmaistaan havainnollisuuden vuoksi usein myös "maapalloissa", jolloin yksi maapallo vastaa maailman biokapasiteettia kyseisenä vuonna. Voidaan esimerkiksi laskea, miten monta maapalloa tarvittaisiin, jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kuten suomalaiset. Maapallon biokapasiteetiksi arvioitiin vuonna 2003 11,2 miljardia hehtaaria. Helmikuussa 2006 maailman väkiluku oli 6,5 miljardia. Tällä väestömäärällä tarvittaisiin noin 4,5 maapalloa tyydyttämään ihmiskunnan tarpeet, jos kaikkien ekologinen jalanjälki olisi yhtä suuri kuin suomalaisten. Yhdysvaltalaisten jalanjäljellä (9,6 ha) maapalloja tarvittaisiin 5,6. Jos taas kaikki eläisivät kuten intialaiset keskimäärin (jalanjälki 0,8 ha), ihmiskunnalle riittäisi puolikas maapallo.lähde?

Vuonna 2007 Kiina kulutti eniten luonnonvaroja ja sen ekologinen alijäämä oli maailman suurin.[2] Suurimmat biokapasieetin kuluttajat Kiinan jälkeen olivat Yhdysvallat ja Intia. Jos Kiinan luonnonvarojen käyttö henkeä kohden kasvaisi Yhdysvaltojen tasalle, se tarvitsisi koko maapallon biokapasitetin verran. Kiina käyttää jo yli 16 prosenttia maailman biokapasiteetista, johon sisältyvät muun muassa veden, maan ja puun käyttö.[3]

Ekovelkapäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ekologisen jalanjäljen perusteella voidaan laskea nk. ekovelkapäivä (eng. Ecological Debt Day; myös nimitystä Maailman ylikulutuspäivä (eng. Earth Overshoot Day) käytetään), jolla tarkoitetaan kalenterivuoden päivää, jolloin ihmiskunnan kulutus ylittää koko kyseisen kalenterivuoden luonnon vuosittaisen tuotannon. Ekovelkapäivän jälkeinen osuus kulutuksesta perustuu varantojen kuten fossiilisten polttoaineiden käyttöön ja toisaalta luonnon "tuotantovälineiden" käyttöön. Ekovelkapäivä määritetään seuraavasti:[4]

(Maan biokapasiteetti / Ihmiskunnan ekologinen jalanjälki) x 365 = Ekovelkapäivä[4]

Eräitä ekovelkapäiviä:

  • 1986-12-31, ensimmäinen ekovelkapäivä[4]
  • 1995-11-21[4]
  • 2005-10-02[4]
  • 2008-09-23[4]
  • 2009-09-25

Laskentatavan muutos ja tilastojen tarkentuminen vuodella 2010 aikaisti päivää noin kuukauden. Jos edellisen vuoden päivämäärä olisi laskettu uudella menetelmällä aikaistuminen olisi kolme päivää.[5]

  • 2010-08-21

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]