Tonkininlahden välikohtaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tonkininlahden välikohtaus
Osa kylmää sotaa
MaddoxTonkin1.svg
Päivämäärä:

2. elokuuta - 4. elokuuta, 1964

Paikka:

Tonkininlahti

Lopputulos:

Yhdysvallat sekaantui Vietnamin sotaan

Osapuolet

Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat

Pohjois-Vietnamin lippu Pohjois-Vietnam

Komentajat

Yhdysvaltain lippu George Stephen Morrison

Vietnamin lippu Le Duy Khoai

Vahvuudet

1 lentotukialus
1 sotalaiva,
4 hävittäjälentokonetta

3 torpedovenettä

Tappiot

1 hävittäjä sai osumia
1 lentokone sai osumia

1 torpedovene sai vakavia vaurioita

2 torpedovenettä sai lieviä vaurioita
4 kuoli
6 haavoittui

Tonkininlahden välikohtaus tapahtui 2. ja 4. elokuuta vuonna 1964 Yhdysvaltain laivaston hävittäjien USS Maddox ja USS Turner Joy ollessa tiedustelutehtävissä (koodinimi Desoto) Tonkininlahdella Pohjois-Vietnamin aluevesien läheisyydessä. Alukset raportoivat joutuneensa pohjoisvietnamilaisten hyökkäysten kohteeksi.[1]

Välikohtauksen seurauksena Yhdysvaltain kongressi antoi Tonkininlahden päätöslauselmalla (Gulf of Tonkin Resolution) presidentti Lyndon B. Johnsonille valtuudet avustaa mitä tahansa kaakkois-Aasian maata jonka hallinto oli "kommunistisen aggression" uhkaama.[2] Päätöslauselma antoi presidentti Johnsonille laillisen valtuutuksen laajentaa Yhdysvaltain osallistumista Vietnamin sotaan[1].

Välikohtaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USS Maddoxilta 2. elokuuta 1964 otettu valokuva pohjoisvietnamilaisista partioveneistä.

2. elokuuta 1964[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USS Maddox

Elokuun 2. signaalitiedustelua tekevä Allen M. Sumner -luokan hävittäjä USS Maddox havaitsi neljä P-4-torpedovenettä 19 km etäisyydellä. Kaksi veneistä tuli viiden merimaihin päähän (9,3 km) ja kukin laukaisi yhden torpedon, joista mikään ei osunut sataa metriä lähemmäs. USS Maddox avasi tulen viisituumaisilla (127 mm) tykeillään ja väitti saaneensa osuman yhteen veneeseen. Myöhemmin lentotukialus USS Ticonderogalta nousi neljä F-8 Crusader -hävittäjää, jotka tulittivat perääntyviä veneitä.

Yhdysvaltalaiset väittivät upottaneensa yhden torpedoveneen ja vaurioittaneensa toista. Pohjoisvietnamilaiset väittivät saaneensa Maddoxiin torpedon osuman ja ampuneensa yhden lentokoneen alas. Hyökkäyksen kohteena olleen USS Maddoxin vauriot olivat yhden 14,5 mm konekiväärin luodin osuma.

Virallisesta historiankirjoituksesta unohtunut seikka on se, että kapteeni Herrick määräsi ammuttavaksi varoituslaukauksia, jos torpedoveneet tulivat 10 000 jaardia lähemmäs. Kello 15:05 alus ampui kolme laukausta varoitukseksi. Presidentti Johnsonin hallinto ei ikinä tunnustanut tätä, vaan piti kantanaan että pohjoisvietnamilaiset aloittivat tulituksen.

4. elokuuta 1964[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USS Turner Joy

Elokuun 4. päivän väitetty hyökkäys on kyseenalaisempi. Sekä hävittäjät Maddox että Turner Joy olivat jälleen Desoto-tiedustelupartiossa Pohjois-Vietnamin rannikon edustalla. Hävittäjät vastaanottivat tutka- ja radiosignaaleja joiden perusteella pääteltiin pohjoisvietnamilaisten jälleen hyökkäävän. Parin tunnin ajan alukset liikehtivät voimakkaasti ja tulittivat tutkakohteita. Tapauksen sattuessa Tonkininlahdella oli yö eikä pohjoisvietnamilaisista saatu kertaakaan visuaalista havaintoa. Kaikuluotainhavainnot torpedoistakin olivat jo tuolloin operaation johtajan kapteeni John J. Herrickin mielestä "ehkä vain yli-innokkaiden" kuulohavaintoja laivojen omista potkureista. Sääkin oikkuili. Yhdysvaltain laivasto väitti upottaneensa kaksi torpedovenettä, mutta mitään jälkiä tästä ei ole.

Vaikka Johnsonin hallinto puolustusministeri Robert McNamaran johdolla kiisti kytköksen, sattuivat välikohtaukset sijainniltaan ja ajankohdiltaan sopivasti etelävietnamilaisten Pohjois-Vietnamin rannikolle tekemien kommandoiskujen kanssa.

Myöhemmin presidentti Johnson kommentoi yksityisesti "Sen mukaan mitä tiedän, laivastomme ammuskeli siellä valaita."

»engl. For all I know, our Navy was shooting at whales out there»

[3].

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tonkininlahden välikohtaus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b http://web.archive.org/20060105005701/www.nsa.gov/vietnam/releases/relea00012.pdf
  2. http://www.footnote.com/viewer.php?image=4346698
  3. http://query.nytimes.com/gst/fullpage.html?res=9F0CE5DB1030F930A25756C0A965958260&sec=&spon=&pagewanted=all

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Vietnamin sodan taistelut

Ap BacTonkininlahden välikohtausBình GiaVung BeĐồng XoàiOperaatio StarliteGang ToiIa DrangOperaatio HastingsOperaatio MasherA ShauXa Cam MyĐức CơLong TầnOperaatio AttleboroOperaatio Cedar FallsTra Binh DongOperaatio BribieOperaatio Junction CityOperaatio UnionKukkula 881Union IIOng ThanhDak ToTêt-hyökkäysKhe SanhEnsimmäinen Saigonin taisteluHueLang VeiKham DucOperaatio Speedy ExpressOperaatio Dewey CanyonToinen Têt-hyökkäysHamburger HillBinh BaSnuolOperaatio TailwindOperaatio Chenla IOperaatio Ivory CoastOperaatio Lam Son 719Operation Chenla IIBan DongFSB Mary AnnPääsiäishyökkäys 19721. Quảng TrịLoc NinhAn LộcKontum2. Quảng TrịSvay RiengPhuoc LongBuôn Ma ThuộtOperaatio New LifeXuan LocTruong SaToinen Saigonin taisteluOperaatio LinebackerOperaatio Linebacker II