Tonkininlahden välikohtaus
Tätä sivua ei ole | Ap Bac – Tonkininlahden välikohtaus – Bình Gia – Vung Be – Đồng Xoài – Operaatio Starlite – Gang Toi – Ia Drang – Operaatio Hastings – Operaatio Masher – A Shau – Xa Cam My – Đức Cơ – Long Tần – Operaatio Attleboro – Operaatio Cedar Falls – Tra Binh Dong – Operaatio Bribie – Operaatio Junction City – Operaatio Union – Kukkula 881 – Union II – Ong Thanh – Dak To – Têt-hyökkäys – Khe Sanh – Ensimmäinen Saigonin taistelu – Hue – Lang Vei – Kham Duc – Operaatio Speedy Express – Operaatio Dewey Canyon – Toinen Têt-hyökkäys – Hamburger Hill – Binh Ba – Snuol – Operaatio Tailwind – Operaatio Chenla I – Operaatio Ivory Coast – Operaatio Lam Son 719 – Operation Chenla II – Ban Dong – FSB Mary Ann – Pääsiäishyökkäys 1972 – 1. Quảng Trị – Loc Ninh – An Lộc – Kontum – 2. Quảng Trị – Svay Rieng – Phuoc Long – Buôn Ma Thuột – Operaatio New Life – Xuan Loc – Truong Sa – Toinen Saigonin taistelu – Operaatio Linebacker – Operaatio Linebacker II | |
Tonkininlahden välikohtaus tapahtui 2. ja 4. elokuuta vuonna 1964 Yhdysvaltain laivaston hävittäjien USS Maddox ja USS Turner Joy ollessa tiedustelutehtävissä (koodinimi Desoto) Tonkininlahdella Pohjois-Vietnamin aluevesien läheisyydessä. Alukset raportoivat joutuneensa pohjoisvietnamilaisten hyökkäysten kohteeksi.[1]
Välikohtauksen seurauksena Yhdysvaltain kongressi antoi Tonkininlahden päätöslauselmalla (Gulf of Tonkin Resolution) presidentti Lyndon B. Johnsonille valtuudet avustaa mitä tahansa kaakkois-Aasian maata jonka hallinto oli "kommunistisen aggression" uhkaama.[2] Päätöslauselma antoi presidentti Johnsonille laillisen valtuutuksen laajentaa Yhdysvaltain osallistumista Vietnamin sotaan[1].
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Välikohtaukset
[muokkaa] 2. elokuuta 1964
.jpg)
Elokuun 2. hyökkäyksen kohteena olleen USS Maddoxin vauriot eli yhden 14,5 mm konekiväärin luodin osuma saattoi olla reaktio Maddoxin viisituumaisilla tykeillä ammuttuihin kolmeen varoituslaukaukseen. Maddoxin väitettiin ampuneen väistettyään pohjoisvietnamilaisen partioveneen torpedohyökkäyksen. Vaikka USS Maddox raportoi tapahtumienkulusta edelläkuvatusti, Johnsonin hallinto väitti nimenomaan pohjoisvietnamilaisten avanneen tulen ensin.
[muokkaa] 4. elokuuta 1964
Elokuun 4. päivän väitetty hyökkäys on kyseenalaisempi. Sekä hävittäjät Maddox että Turner Joy olivat jälleen Desoto-tiedustelupartiossa Pohjois-Vietnamin rannikon edustalla. Hävittäjät vastaanottivat tutka- ja radiosignaaleja joiden perusteella pääteltiin pohjoisvietnamilaisten jälleen hyökkäävän. Parin tunnin ajan alukset liikehtivät voimakkaasti ja tulittivat tutkakohteita. Tapauksen sattuessa Tonkininlahdella oli yö eikä pohjoisvietnamilaisista saatu kertaakaan visuaalista havaintoa. Kaikuluotainhavainnot torpedoistakin olivat jo tuolloin operaation johtajan kapteeni John J. Herrickin mielestä "ehkä vain yli-innokkaiden" kuulohavaintoja laivojen omista potkureista. Sääkin oikkuili.
Vaikka Johnsonin hallinto puolustusministeri Robert McNamaran suulla kiisti kytköksen, niin välikohtaukset sattuivat sijainniltaan ja ajankohdiltaan sopivasti etelävietnamilaisten Pohjois-Vietnamin rannikolle tekemien kommandoiskujen kanssa.
Myöhemmin presidentti Johnson kommentoi yksityisesti "Sen mukaan mitä tiedän, laivastomme ammuskeli siellä valaita"
»engl. For all I know, our Navy was shooting at whales out there»
[3].
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b http://www.nsa.gov/vietnam/releases/relea00012.pdf
- ↑ http://www.footnote.com/viewer.php?image=4346698
- ↑ http://query.nytimes.com/gst/fullpage.html?res=9F0CE5DB1030F930A25756C0A965958260&sec=&spon=&pagewanted=all
