Flavio Briatore

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Flavio Briatore Venetsian elokuvajuhlilla syyskuun alussa 2009.

Flavio Briatore (s. 12. huhtikuuta 1950 Verzuolo, Italia) on entinen Formula 1 -tallipäällikkö, joka työskenteli urallaan Benettonilla ja Renault’lla. Hän toimi myös monien kuljettajien managerina. Briatoren ura sarjassa oli päättymässä näyttävästi, kun FIA tuomitsi hänet toimitsijakieltoon kaikissa alaisissaan sarjoissa 2009, mutta myöhemmin oikeus kumosi päätöksen. FIA teki kuitenkin valituksen päätöksestä ja jutun käsittely on kesken. Kiista päättyi sopuun, jonka mukaan Briatore voi palata Formula 1 -sarjaan vuoden 2013 alusta.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen Formula 1-sarjaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen uraansa Formula 1 -sarjassa Briatore työskenteli hiihdonopettajana, vakuutusasiamiehenä ja kiinteistönvälittäjänä. Työskennellessään Milanossa osakkeiden parissa hän tutustui Luciano Benettoniin.[1]

Benetton avasi ensimmäiset myymälänsä Yhdysvalloissa vuonna 1979, ja Briatoresta tuli Benetton-ryhmän Yhdysvaltain edustaja. Lukuisten onnistuneiden kauppojen ansiosta Briatore oli vuonna 1988 varsin varakas.

Briatore haastattelussa 2006 Monacon Grand Prix:n jälkeen.

Tallipäällikkönä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Benetton osti Tolemanin Formula 1 -tallin, Briatore kutsuttiin sen kaupalliseksi johtajaksi. Hänen oppinsa olivat yksinkertaiset: osta alan parhaat ammattilaiset. Hän palkkasi John Barnardin McLarenilta uudistamaan tallin rakenteen ja hankki kuljettajaksi lupaavan tulokkaan Michael Schumacherin. Schumacher voitti Benettonilla maailmanmestaruuden kausina 1994 ja 1995.

Kaudella 1994 Benettonin epäiltiin hyötyneen laittomista ohjelmistoista. Epäilysten vuoksi FIA tutki Benettonin autot. Tutkimusten tuloksena autoista löydettiin laittomia ohjelmistoja, mutta niiden käyttöä ei pystytty todistamaan. Tämän lisäksi Briatore herätti huomiota sanomalla suoraan, ettei ole kiinnostunut kilvanajosta vaan rahasta.[2]

Saadakseen käyttöönsä Renault'n moottorit Briatore osti loppuvuodesta 1994 Ligier-tallin, mutta ajautui sen vuoksi törmäyskurssille kansainvälisen autourheiluliiton FIA:n kanssa. FIA:n painostuksesta hän myi Ligierin Tom Walkinshawlle. Benetton otti Renault'n moottorit käyttöön kaudeksi 1995. Maailmanmestari Michael Schumacher siirtyi kaudeksi 1996 Ferrarille, ja joukko tallin huippuinsinöörejä lähti hänen mukanaan.

Benetton antoi Briatorelle potkut 1997 ja palkkasi tilalle englantilaisen David Richardsin. Kolmen vuoden kuluttua Benetton myi tallinsa Renault'lle, joka kutsui Briatoren takaisin johtoon 2001. Hän hankki talliin manageroimansa Fernando Alonson, joka voitti kaksi maailmanmestaruutta tallille.

Toimikielto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Renault-skandaali

Briatore erosi 16. syyskuuta 2009 Renault'n tallipäällikön tehtävästä, koska hän oli vuoden 2008 Singaporen GP:ssä pyytänyt yhdessä Pat Symondsin kanssa Nelson Piquet'a kolaroimaan tahallaan, jotta tallin ykköskuskin Fernando Alonson mahdollisuudet kisassa paranisivat turva-auton tultua radalle. Alonso voitti lopulta kilpailun.[3] Rangaistukseksi FIA tuomitsi 21. syyskuuta 2009 Briatoren elinikäiseen toimitsijakieltoon kaikkiin FIA:n alaisiin moottoriurheilusarjoihin. Hän ei myöskään enää voi toimia tallipäällikkönä tai kuljettajien managerina, sillä kuljettaja ei saa superlisenssiä, jos hänellä on Briatoren kanssa managerisopimus. Tuomio kumottiin ranskalaisessa tuomioistuimessa 5. tammikuuta 2010 sekä oikeus määräsi FIA:n maksamaan 15 000 euron vahingonkorvaukset Briatorelle. [4][5][6] FIA kuitenkin valitti päätöksestä ja näin ollen tomitsijakielto on voimassa toistaiseksi.[7] Myöhemmin vuonna 2010 uutisoitiin Briatoren ja FIA:n päässen sopuun, jonka mukaan Briatore voi palata F1 -sarjaan kauden 2013 alusta.[8]

Briatoren muita tehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Briatorella on F1:n lisäksi ollut muutakin liiketoimintaa. Hän omistaa Billionaire-yökerhon ja proteeseja valmistavan yrityksen Italiassa. Hän vuokraa luksusjahtiaan asiakkaiden käyttöön, ja Keniassa hänellä on "Lion in the Sun" -luksushuvila, jonne hänellä on ollut tapana viedä F1-tallinsa kuljettajat luomaan yhteishenkeä ennen kauden alkua. Briatore palkkasi italialaisen huippumuotisuunnittelijan Angelo Galasson tekemään miehille suunnatun vaatemalliston "Billoinaire Couture", johon kuuluu muun muassa pukuja, kenkiä, koruja ja paitoja. Loppuvuodesta 2007 Briatoresta tuli jalkapalloseura Queens Park Rangers FCin osaomistaja.[9][10] Vuonna 2010 intialaisen miljardööri Lakshmi Mittalin perhe kasvatti omistustaan Queens Park Rangers FC:ssä ja tämän myötä Briatore joutui luopumaan seuran puheenjohtajuudesta vaikka jatkaakin osakkeenomistajan.[11]

Persoona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Briatore on sanonut, ettei häntä kiinnosta kilvan ajaminen vaan raha[2]. Aloittaessaan uransa Benettonin tallipäällikkönä hänellä ei ollut yhtään kokemusta tallin johtamisesta missään autourheilusarjassa. Hänen lähestymistapansa lajiin oli puhtaasti bisneskeskeinen: "Lähestymistapani oli johtaa tallia samalla tavalla kuin johtaisin mitä tahansa muutakin yritystä. Se ei ollut tunteellista koska se ei ollut intohimoni".[1]

Williamsin tallipäällikkö Sir Frank Williams on kuvaillut Briatorea sanoin: "Hän ei ole kilpa-ajaja, mutta hän tekee oikeita päätöksiä".[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Briatorella on tytär Leni (s. toukokuussa 2004) entisen naisystävänsä, huippumalli Heidi Klumin kanssa. Pariskunta erosi jo ennen Lenin syntymää.

Vuonna 2006 Briatore kertoi, että häneltä leikattiin syöpäkasvain munuaisista. Pahanlaatuinen kasvain oli huomattu rutiinitarkastuksessa saman vuoden alussa. "Toisinaan tunnemme olevamme kuolemattomia, mutta sen sijaan meidän pitäisi kiittää Jumalaa joka aamu", totesi Briatore kerrottuaan leikkauksestaan. Hän kertoi elämänarvojensa menneen uusiksi syövän aiheuttaman järkytyksen vuoksi.

Briatoren väitetään olleen yhteyksissä Catalinan mafian kanssa 1970-luvulla jolloin hän huijasi rikkaita alamaailman ylläpitämille kasinoille Ranskan Rivieralla. Hän huijasi pelipöytään myös entisen työnantajansa Attilio Dutto, jonka kanssa työskenteli maalifirmassa. Kostoa hautonut Dutto surmattiin autopommilla, jonka takana epäillään olleen mafian. Briatore jatkoi kasinohuijauksia myös Milanossa 1980-luvulla, kunnes poliisi paljasti hänet. Briatore tuomittiin vankauteen kasinohuijauksista, mutta hän pakeni tuomiota Neitsytsaarille. Vuonna 1990 Briatoren kanssa ystävystynyt pääministeri Bettino Crax armahti Briatoren.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Who's who: Flavio Briatore F1fanatic.co.uk. Viitattu 20.9.2009.
  2. a b Rocking the boat, GrandPrix.com
  3. Renault myöntää syytteet - Briatore eroaa! mtv3.fi. 16.9.2009. Mtv3. Viitattu 16.9.2009.
  4. FIA päästi Renault'n pälkähästä - Briatorelle kova rangaistus mtv3. 21.9.2009. Viitattu 21.9.2009.
  5. Juha Päätalo: Reunault selvisi skandaalista ripittäytymisellä. Helsingin Sanomat, 2009, s. B8.
  6. Flavio Briatore selätti FIA:n oikeudessa Iltasanomat.fi. Viitattu 6.1.2010.
  7. MTV3.fi - FIA valittaa Briatore-päätöksestä Viitattu 20.2.2010
  8. IltaSanomat.fi - F1-skandaali sai viimeisen pisteen Viitattu 21.4.2010
  9. FLAVIO BRIATORE - Activities Viitattu 8.1.2010
  10. Briatorelle puuhataan uusia potkuja MTV3.fi. 22.9.2009. Viitattu 22.9.2009.
  11. MTV3.fi - Briatore joutuu luopumaan QPR:n puheenjohtajuudesta Viitattu 20.2.2010
  12. MTV3.fi - Briatoren menneisyys: Mafiakytköksiä ja ystävän mystinen kuolema Viitattu 10.11.2010

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]