Benetton Group

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Benetton Group S.p.A. (BIT: BEN ) on italialainen vaatetusalan yritys, jonka pääkonttori ja suuri tuotantolaitos sijaitsevat Trevisossa, Pohjois-Italiassa. Yrityksen perustivat neljä Benettonin perheen jäsentä vuonna 1965. Yrityksen päätoimialana on vaatetus, mutta yritys on laajentanut markkinoitaan muun muassa parfyymeihin, kelloihin ja keittiövarusteisiin. Benetton Group on listattu Milanon, Frankfurtin ja New Yorkin pörsseissä. Yhtiön liikevaihto vuonna 2005 oli 1,8 miljardia euroa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Benetton Praha

Yrityksen toiminta alkoi vuonna 1955, kun 20-vuotias Luciano Benetton tajusi myyjänä toimiessaan ihmisten haluavan väriä elämänsä ja vaatteisiinsa. Hän sijoitti nuoremman veljensä polkupyörän myynnistä saamansa rahat käytettyyn kutomakoneeseen ja alkoi markkinoida tekemäänsä pientä villapaitamallistoaan Veneton alueen kaupoille. Positiivisen palautteen ja hyvän alun jälkeen hän pyysi sisartaan sekä veljiään Gilbertoa ja Carloa mukaan yrityksen toimintaan. Benettonit avasivat vuonna 1965 oman liikkeensä Bellunoon ja vuotta myöhemmin Pariisiin.

Valtaosa Benettonin asiakkaista oli nuoria. Luciano Benettonin mukaan Benetton on alusta asti ollut yritys, joka tuottaa nuorten tekemiä vaatteita nuorille. Benettonin myyntivaltteja olivat värit ja hinta. Benetton oli ensimmäisiä, jotka valmistivat kirkkaankeltaisia, vihreitä ja sinisiä vaatteita, ja hinta on pysynyt koko ajan alhaisena.

Vuonna 1956 Benettonit hankkivat uuden ompelukoneen ja palkkasivat ensimmäiset kaksi perheen ulkopuolista työntekijää. Myöhemmin samana vuonna Benettonilla oli töissä jo neljä ulkopuolista työntekijää. Lisääntyneen tuotannon ansiosta yritys osti pian kolmannen koneen. Benettonien talon tuotantotilojen käydessä ahtaiksi he vuokrasivat toisen talon läheltä ja siirsivät työt sinne.

1950-luvun loppupuolella Trevison kauppiaat alkoivat myydä Benettonin tuotteita. Benetton laajensi liiketoimintansa myös Venetsiaan.

Rooman-matkallaan Luciano Benetton näki Roberto Calderonin Torinon tekstiilimessuille jättämän ilmoituksen, jossa hän sanoi haluavansa työtä vaatteiden myyjänä. Luciano vastasi ilmoitukseen ja tarkempaa tapaamisaikaa määrittelemättä lähti Calderonin oven eteen odottelemaan. Calderonista tuli Benettonin ensimmäinen myyntiedustaja.

»Minuun teki vaikutuksen se, että sinä et tehnyt samanlaisia siirtoja kuin kaikki muut, sinä odotit hievahtamatta siinä minun taloni edessä merimiespaita päällä, silmälasit silmillä ja puhuit venetonmurretta. Olit niin hellyttävän maalainen ja samalla sinusta sai vahvasti sen vaikutelman, että olit älykäs ja erittäin määrätietoinen.»
(Calderoni)

Ketkään kauppiaista, joille Luciano ja Roberto esittelivät tuotteensa, eivät osoittaneet erityisen suurta kiinnostusta. Moni kuitenkin osti erän, koska tiesi asiakkaittensa pitävän niistä. Näin Benetton laajensi liiketoimintaansa Trevisosta Roomaan.

1960-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Benettonin myynti Roomassa alkoi laajeta kunnes 1963 se ylitti Trevison ja Venetsian myyntimäärät.

1962 Luciano kävi Isossa-Britanniassa "tekemässä tutkimuksia", koska toivoi oppivansa uusia villan käsittelymenetelmiä saadakseen uudenlaisia tuotteita markkinoille. Matkan aikana hän osti muutamia uusia värjäys-, neule-, silitys- ja kuivauslaitteita. Matkan jälkeen Luciano Benetton teki laboranttinsa kanssa keksinnön: valmistustavan, jossa langan ei tarvitse olla värjättyä ennen neulomista, vaan värittömästä langasta valmistetun neuleen voisi värjätä valmistamisen jälkeen, vähän ennen kuin se lähetettäisiin tilaajalle. Menetelmän avulla Benetton pystyi nopeasti reagoimaan väritrendien vaihteluun.

Vuonna 1963 Luciano kävi pyytämässä pankista lainaa, mutta pankinjohtaja kieltäytyi. Myöhemmin samana vuonna, kun sosialistit olivat päässeet hallitukseen ja ammattiyhdistyksen valta alkoi kasvaa, Italian talous muuttui epävakaaksi. Italian pankki määräsi maksamaan kaikki maksamattomat lainat viidentoista päivän aikana takaisin. Benettonilla ei onnekseen ollut velkaa maksettavanaan.

"Nyt siis rikkaita olemmekin me", Luciano sanoi, "Kaikkien muiden on pakko panna suu säkkiä myöden, mutta meilläpä ei ole liiran liiraa velkaa."

Muiden yritysten ollessa varuillaan ja säästäessä rahojaan Benetton osti vuonna 1964 33 hehtaaria maata ja palkkasi Tobia Scarpan suunnittelemaan sille tehtaan. Tehtaasta tuli aivan uudentyyppinen, koska Scarpan suunnitelmassa oli hyvin huomioitu työntekijöiden mukavuus ja viihtyvyys. Tehdas valmistui kolmessatoista kuukaudessa, mikä oli erittäin nopeaa sen 20 000 neliömetrin kokoon nähden. Tehdas avattiin huhtikuussa 1965.

Scarpa suunnitteli myös Benettonin myymälöihin yhtenäisen "sisustuspaketin" poistaen samalla kaupoissa olleen myyntitiskin. Näin syntyi myymälätyyppi, jollaisia käytännössä kaikki vaatekaupat ovat nykyään.

Vuoden 1966 kesällä siihen asti yrityksen nimenä ollut Tres Jolie muutettiin Benetton SpA:ksi, jolloin siitä myös osakeyhtiö.

Myöhemmin samana kesänä Luciano Benetton pyysi Scarpaa suunnittelemaan uusia "sisustuspaketteja" uudenlaisille myymälöille. Syntyi "Benettonin asiakkaiden äideille" tarkoitettu Merceria sekä Tomato, jonka futuristisessa sisustuksessa käytettiin muun muassa kromia. Näitä tuotemerkkejä ei haluttu liiaksi yhdistää Benettoniin, ne vain "sattuivat" myymään Benettonin vaatteita, jolloin saman torin laidalla saattoi olla kolme Benettonin tuotteita myyvää liikettä. Erikoista Benettonin toiminnassa oli se, ettei kirjallisia sopimuksia lainkaan tehty yrittäjien kanssa, jotka halusivat luvan avata Benetton-myymälän

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1970-1977 ammattiyhdistysten saadessa yhä lisää valtaa Italian teollisuus ajautui kriisiin, koska lakkoja oli koko ajan. Benettonilla 1970-luku oli kuitenkin kasvuvaihetta – liikevaihto kasvoi noin 60 % vuosittain. Benettonia suojasi osaltaan yrityksen rakenne: suurin osa tuotannosta oli siirretty alihankkijoille. Benettonin oma suuri tehdas kärsi lakoista, mutta pienten alihankkijoiden avulla Benetton sai silti toimitettua tarvittavan määrän vaatteita kauppoihin.

Vuonna 1972 Benettonilla oli noin 800 myymälää Italiassa ja 100 muualla Euroopassa. Vuoden 1979 lopulla koko Euroopassa myyntipisteitä oli jo 1700.

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 1980 Benetton avasi ensimmäisen liikkeensä Yhdysvalloissa, jonka johtoon tuli Sal Salibello. "Benetton on käsite, ei pelkästään tuote", Gilberto Benetton selitti Salibellolle. "Käsitteenä se on italialainen ja samalla yleiseurooppalainen. Meillä ei ole pienintäkään aikomusta toteuttaa täällä mitään erityisen amerikkalaistettua muunnelmaa klassisesta Benettonin myymälästä. Haluamatta olla liian joustamattomia me pyrimme säilyttämään ja mikäli mahdollista jopa korostamaan yhteyttämme eurooppalaisuuteen. Sillä on asiakkaita viehättävä uutuusarvo ja lopusta pitävät meidän tuotteemme huolen."

Myöhemmin samana vuonna Benetton avasi kaksi uutta liikettä Yhdysvalloissa samaan kaupunkiin kuin ensimmäisen. "Olen huomannut", kirjoittaa Luciano, "että jos ihmiset jotka eivät lainkaan tunteneet meidän nimeämme näkivät kaksi tai kolme Benettonin myymälää, heille syntyi siitä sellainen tuttuuden tunne, että se hyvinkin vastasi huomiota herättävää mainontaa."

1980-luvun alussa Benettonit kokivat muutospaineita. Siihen asti koko jättimäinen yritys oli ollut pelkästään perheen johtama. Benettonin yritys oli muutenkin kokenut muutoksia ja vaati perheen mukaan kokeneempaa kättä ohjaamaan sen kehitystä puhtaasti perheyrityksestä ammattimaiseen johtamiseen". Niinpä he palkkasivat puoleksi vuodeksi yhtiötä konsultoimaan Aldo Palmerin.

"Benettonilta puuttui ennen kaikkea kunnollinen organisaatiorakenne," Luciano sanoo. "Me olimme kerta kerralta ratkaisseet ongelmat ystävien ja tuttavien avulla. Olimme palkanneet ihmisiä yhtiöön ilman sen tarkempaa toimenkuvaa ja ilman että meillä oli mielessä minkäänlaista kokonaiskuvaa. Tämä menetelmä oli, laimeasti ilmaistuna, liian jähmeä."

Vuodesta 1983 alkaen Aldo Palmeri ryhtyi kokoamaan ylemmän johtotason miehitystä. "Saimme nähdä," Luciano sanoo, "miten meidän silmiemme edessä muotoutui Benettonin ’iskuryhmä,’ kuten me leikillämme sitä nimitimme. Uusista miehistä monikaan ei ollut Venetosta ja useimmilla oli takanaan työkokemus monikansallisissa yhtiöissä. Ilman tätä Benettonista olisi tullut perheen johtama liikeyritys ilman kasvun mahdollisuutta. Pöly olisi hiljaa laskeutunut kassakoneille ja halu pysyä tahdissa muun maailman tahdissa olisi hiipunut."

Benetton ryhtyi 1980-luvulla avaamaan liikkeitä muuallakin kuin Euroopassa ja Yhdysvalloissa, esimerkiksi Hongkongissa, Perussa ja Japanissa. Tammikuussa 1986 maailmassa oli 4000 Benetton-myymälää.

Kesällä 1986 Benetton meni pörssiin, jolloin yritys korjasi viidessätoista minuutissa 380 miljardin liiran potin. Samana vuonna Benetton perusti rahoitusyhtiö InHoldingin, laajensi toimintaansa kosmetiikkaan, jalkineisiin ja liinavaatteisiin.

Benettonin vaatebrändejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • United Colors of Benetton
  • Undercolors of Benetton
  • Sisley
  • Playlife
  • Killer Loop

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]