Värjäys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Värjättyä villaa kuivumassa

Värjäys on menetelmä, jolla käsiteltävänä olevan materiaalin tai esineen väri saadaan muutetuksi pintaa syvemmältä, kun taas maalauksessa käytettävä maali jää esineen pinnalle. Värjäyksessä käsiteltävään kohteeseen lisätään väriainetta. Tyypillisiä kohteita ovat

Arkeologiset löydöt osoittavat, että värjäystä on harjoitettu ainakin 5000 vuoden ajan, etenkin Intiassa. Väriaineita saatiin eläinkunnasta, kasveista ja mineraaleista melko vähäisellä käsittelyllä. Yleisimpiä luonnonvärien lähteitä ovat olleet kasvit, etenkin juuret, marjat, puun kuori, lehdet ja puuaines. Muita luonnon väriaineiden lähteitä ovat sienet ja jäkälät. Vain harvat perinteisistä luonnonväreistä ovat päätyneet kaupalliseen käyttöön. Eläinperäisistä väreistä tunnetuimpia ovat muun muassa seepia sekä kokenilli. Synteettisiä värejä kuten atsovärejä tehdään mineraaleista ja öljystä.

Värjäykseen käytettyjä kasveja ja sieniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvivärjäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvivärjäyksellä tarkoitetaan luonnosta kerätyillä väriaineilla värjäämistä. Yleisimmin luonnonväreillä värjätään villaa ja silkkiä, koska ne värjäytyvät helposti ja toistavat värejä kirkkaasti ja syvästi. Kasvivärjäys soveltuu myös muiden luonnonmateriaalien värjäämiseen, esimerkiksi nahan, puun, paperin, höyhenien, luiden ja kaislan. Kasvivärjäyksessä voidaan käyttää monia eri kasvinosia, esimerkiksi lehtiä, kuorta, puuydintä, juuria, sekä muita kuin kasviperäisiä aineita kuten hyönteisiä tai sieniä. Luonnosta saatavia värejä ovat erityisesti punaisen, keltaisen, oranssin, ruskean ja vihreän eri sävyt. Violettia ja sinistä saadaan verrattain harvoista aineista.

Värjäystä ennen kasveista on eroteltava halutut osat ja karkeat väriaineet kuten kävyt ja kuoret esikäsiteltävä pilkkomalla ja liottamalla. Väriaineet voidaan käyttää värjäykseen tuoreina tai ne voidaan säilöä kuivaamalla.

Samalla kasvilla voi saada aikaan erilaisia värisävyjä käytetyistä apuaineista, värjättävistä materiaaleista, värjäysaineen suhteellisesta käyttömäärästä ja muista muuttujista riippuen. Lisäksi luonnosta kerättyjen väriaineiden voimakkuus voi vaihdella esimerkiksi eri populaatioden tai kasvupaikkojen välillä. Kasvivärjäyksessä onkin haasteellista tuottaa täsmällisiä sävyjä--toisaalta sävyjen moninaisuus voi olla myös haluttu efekti. Värjäystä ennen materiaalit punnitaan värjättävien materiaalien määrään suhteuttaen. Jos tavoitteena on tasainen värjäystulos, käytetään kookasta värjäysastiaa ja värjättävät materiaalit kastellaan ennen värjäystä.

Yleisin kasvivärien puretusaine on aluna eli kaliumalumiinisulfaatti. Puretusaine kiinnittää värit värjättäviin materiaaleihin. Aluna myös kirkastaa värisävyjä. Sitä laitetaan 10% värjättävän materiaalin (kuivana punnittu) painosta. Alunan lisätään värjäysveteen. Muita puretus- ja apuaineita ovat muiden muassa viinikivi, rautasulfaatti, kuparisulfaatti, tinakloridi sekä ammoniakki.

100g varten värjäysmateriaalia tarvitaan noin 1kg kasveja. Kasvit keitetään 80-90 asteessa noin tunnin ajan, jonka jälkeen värineste kaadetaan toiseen astiaan siivilän läpi. Täten saadaan eroteltua roskat pois värinesteestä.

Värineste mitataan kattilaan ja lisätään tarvittaessa vettä. Suosituksena on noin 6 litraa/100g materiaalia. Värjäystä aloittaessa veden tulisi olla noin 40 asteista. Värinesteeseen lisätään puretusaineet ja materiaalit. Neste lämmitetään hitaasti 80-90 asteiseksi ja lämpötila pidetään noin 1-3h samana. Materiaaleja on hyvä nostella värjäyksen aikana tasaisen lopputuloksen takaamiseksi. Materiaalit voi ottaa värjäyksen jälkeen pois nesteestä jäähtymään tai antaa niiden jäähtyä värinesteessä. Värjätyt materiaalit huuhdotaan runsaalla vedellä ja viimeisessä huuhteluvedessä suositellaan käytettävän hieman etikkaa. Lopuksi materiaalit laitetaan kuivumaan ilmavaan paikkaan, kuitenkin vältettävä suoraa auringonvaloa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]