Japanin Grand Prix 1998

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Japani Japanin Grand Prix 1998
16. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1998.
vaalea osa kuvan radasta
vaalea osa kuvan radasta
Päivämäärä 1. marraskuuta 1998
Sijainti Suzuka Circuit, Suzuka, Mien prefektuuri, Japani
Ratatyyppi moottorirata
Radan pituus 5,864 km
Kilpailun pituus 51 kierrosta, 299,064 km
Sää aurinkoinen
Paalupaikka
Kuljettaja Saksa Michael Schumacher
(Ferrari)
Paaluaika 1.36,471
Palkintokoroke
Voittaja Suomi Mika Häkkinen
(McLaren-Mercedes)
Toinen Yhdistynyt kuningaskunta Eddie Irvine
(Ferrari)
Kolmas Yhdistynyt kuningaskunta David Coulthard
(McLaren-Mercedes)
Nopein kierros
Kuljettaja Saksa Michael Schumacher
(Ferrari)
Kierrosaika 1.40,190 (kierroksella 19)

Japanin Grand Prix 1998 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 1. marraskuuta 1998 Suzukan radalla. Siinä Mika Häkkinen varmisti ensimmäisen Formula 1 -mestaruutensa.

Kilpailu oli Tyrrell-tallin viimeinen kilpailu. Kaudeksi 1999 sen nimi muuttui British American Racingiksi.

Tilanne ennen kilpailua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen Japanin Grand Prix'ta kaksi kuljettajaa taisteli maailmanmestaruudesta: Mika Häkkinen 90 pisteellä ja Michael Schumacher 86 pisteellä. Häkkisellä oli voittoja kaksi enemmän kuin Schumacherilla, joten tasatilanteen tullen Häkkinen olisi mestari. Kolmantena MM-pisteissä oli David Coulthard 52 pisteellä ja neljäntenä Eddie Irvine 41 pisteellä. Coulthard oli siis jo varmistanut itselleen MM-pronssin. Mika Häkkisestä tulisi maailmanmestari, mikäli Schumacher ei saisi vähintään viittä pistettä Häkkistä enemmän.

Taistelu valmistajienkin mestaruudesta oli vielä avoin. McLaren johti 142 pisteellä, ja toisena oli Ferrari 127 pisteellä. Ferrari veisi siis mestaruuden, mikäli se ottaisi kilpailusta kaksoisvoiton, ja McLaren jäisi pisteittä. Tasatilanteen tullessa McLaren olisi enempien voittojen ansiosta mestari.

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähtö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailun lähtöä jouduttiin siirtämään kahdesti. Ensimmäisellä kerralla Jarno Trullin auto sammui ja lähtövaloihin syttyivät keltaiset valot. Tilanteen takia ajettiin uusi lämmittelykierros, ja Trulli joutui starttaamaan muiden perästä. Ylimääräisen lämmittelykierroksen jälkeen, kun autot olivat asettuneet lähtöruutuihinsa, alkoivat keltaiset liput liehua ja paalupaikalla ollut Michael Schumacher nosti kätensä ylös merkiksi siitä, että hän sammutti autonsa. Taas oli vuorossa ylimääräinen lämmittelykierros. Schumacher joutui starttaamaan kilpailuun joukon hänniltä.

Kolmannella yrityksellä startti onnistui, vaikkakin keltaisia lippuja heiluteltiin. Ensimmäiseen mutkaan tultaessa toisesta ruudusta lähtenyt Häkkinen pääsi kärkeen, koska Schumacher oli joukon hännillä. Häkkisen lähtö oli hyvä, mutta niin oli myös neljännestä ruudusta lähteneen Eddie Irvinenkin, joka pääsi David Coulthardista ohi. Myös Heinz-Harald Frentzen ohitti Coulthardin. Myös Schumacher sai loistavan lähdön, sillä hän nousi ensimmäisen kierroksen aikana viimeisestä lähtöruudusta sijalle 12.

Itse kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heti ensimmäisistä kierroksista lähtien Häkkinen ja Irvine karkasivat muilta ajaen lähes vuorotellen kilpailun nopeimpia kierroksia. Frentzenin taakse jumittunut Coulthard olisi kenties pystynyt ajamaan nopeampia kierroksia, mutta hän ei päässyt Frentzenistä ohi.

Kun kierroksia oli ajettu jo viisi, oli Schumacher noussut jo seitsemänneksi Damon Hillin ja Jacques Villeneuven taakse. Schumacher joutui ajamaan Hillin perässä usean kierroksen ajan, ja pääsi hänestä ohi vasta, kun Hill meni varikolle kierroksella 13. Juuri kun Hill oli tullut varikolle hajosi hänen tallikaverinsa Ralf Schumacherin autosta moottori lähtösuoralla.

Kierroksen 28 päätteeksi Esteban Tuero ja Toranosuke Takagi kolaroivat radan viimeisessä shikaanissa. Hetken kuluttua Michael Schumacher joutui keskeyttämään, kun hänen autonsa oikea takarengas meni rikki juuri, kun hän oli aloittanut kierroksen 31. Rengasrikon syyksi epäiltiin juuri Takagin ja Tueron kolaria, sillä Schumacher oli ajanut ennen renkaan hajoamista juuri samaisen kolarishikaanin läpi ja luultavasti kolarista johtuneiden romujen yli. Schumacherin keskeytys merkitsi sitä, että Mika Häkkinen voitti maailmanmestaruuden, joka oli hänelle ensimmäinen. Häkkinen ajoi kilpailun loppuun, ja voitti sen.

Kilpailun viimeisellä kierroksella Jordanin Damon Hill ohitti Williamsin Frentzenin ja nappasi näin ollen neljännen sijan. Tämän pisteen avulla Jordan ohitti Benettonin valmistajien sarjassa nousten neljänneksi.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 8 Mika Häkkinen McLaren-Mercedes 51 1'27:22.535 2 10
2 4 Eddie Irvine Ferrari 51 +6.491 4 6
3 7 David Coulthard McLaren-Mercedes 51 +27.662 3 4
4 9 Damon Hill Jordan-Mugen-Honda 51 +1:13.491 8 3
5 2 Heinz-Harald Frentzen Williams-Mecachrome 51 +1:13.857 5 2
6 1 Jacques Villeneuve Williams-Mecachrome 51 +1:15.867 6 1
7 14 Jean Alesi Sauber-Petronas 51 +1:36.053 12  
8 5 Giancarlo Fisichella Benetton-Playlife 51 +1:41.302 10  
9 6 Alexander Wurz Benetton-Playlife 50 +1 krs. 9  
10 15 Johnny Herbert Sauber-Petronas 50 +1 krs. 11  
11 11 Olivier Panis Prost-Peugeot 50 +1 krs. 13  
12 12 Jarno Trulli Prost-Peugeot 48 +3 krs. 14  
Kesk. 22 Shinji Nakano Minardi-Ford 40 Kaasu 20  
Kesk. 3 Michael Schumacher Ferrari 31 Rengas 1  
Kesk. 21 Toranosuke Takagi Tyrrell-Ford 28 Kolari 17  
Kesk. 23 Esteban Tuero Minardi-Ford 28 Kolari 21  
Kesk. 18 Rubens Barrichello Stewart-Ford 25 Hydrauliikka 16  
Kesk. 19 Jos Verstappen Stewart-Ford 21 Vaihdelaatikko 19  
Kesk. 17 Mika Salo Arrows 14 Hydrauliikka 15  
Kesk. 10 Ralf Schumacher Jordan-Mugen-Honda 13 Moottori 7  
Kesk. 16 Pedro Diniz Arrows 2 Ulosajo 18  
DNQ 20 Ricardo Rosset Tyrrell-Ford   Karsiutui    

Lopullinen tilanne kuljettajien MM-sarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Kuljettaja Talli Pisteet
1. Suomi Mika Häkkinen McLaren-Mercedes 100
2. Saksa Michael Schumacher Ferrari 86
3. Yhdistynyt kuningaskunta David Coulthard McLaren-Mercedes 56
4. Yhdistynyt kuningaskunta Eddie Irvine Ferrari 47
5. Kanada Jacques Villeneuve Williams-Mecachrome 21
6. Yhdistynyt kuningaskunta Damon Hill Jordan-Mugen-Honda 20
7. Saksa Heinz-Harald Frentzen Williams-Mecachrome 17
8. Itävalta Alexander Wurz Benetton-Playlife 17
9. Italia Giancarlo Fisichella Benetton-Playlife 16
10. Saksa Ralf Schumacher Jordan-Mugen-Honda 14
11. Ranska Jean Alesi Sauber-Petronas 9
12. Brasilia Rubens Barrichello Stewart-Ford 4
13. Suomi Mika Salo Arrows 3
14. Brasilia Pedro Diniz Arrows 3
15. Yhdistynyt kuningaskunta Johnny Herbert Sauber-Petronas 1
16. Tanska Jan Magnussen Stewart-Ford 1
17. Italia Jarno Trulli Prost-Peugeot 1

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Michael Schumacherin 20. paalupaikka

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]