Jarno Saarinen

**Jarno Saarinen – MotoGP-saavutukset**

Kansallisuus	suomalainen
Aktiiviura	1970–1973 (ikä 28 vuotta)
Pyörä(t)	Yamaha
GP-startit	46
Maailmanmestaruudet	250cc 1972
Voitot	15
Palkintopallisijat	32
Paalupaikat*
Nopeimmat kierrokset	-
MM-pisteet	450
Ensimmäinen GP-startti	Saksan Moto Grand Prix 1970 (250cc)
Ensimmäinen voitto	Tšekkoslovakian TT-ajot 1971 (350cc)
Viimeinen voitto	Saksan Moto Grand Prix 1973 (250cc)
Viimeinen GP-startti	Italian TT-ajot 1973 (250cc)
*Vuodesta 1974 lähtien

Jarno Karl Keimo Saarinen (11. joulukuuta 1945 Turku – 20. toukokuuta 1973 Monza, Italia) oli suomalainen ratamoottoripyöräilijä ja lajinsa ensimmäinen suomalainen maailmanmestari, vuodelta 1972. Hän sai surmansa kilpailuonnettomuudessa.

Saarinen tunnettiin uransa alkuaikoina siitä, että hän huolsi ja viritti moottoripyöränsä täysin itse. Saarisen alkuperäinen lempinimi oli Kissaparoni, jonka hänen veljensä antoivat kissoista pitävälle Saariselle. Myöhemmin se lyheni pelkäksi Paroniksi. Ulkomailla Saarisesta käytettiin lempinimiä The Baron ja Flying Finn (”Lentävä suomalainen”).

Saarisen mukaan on nimetty tie Turun Ruissalossa sekä Alastaron Virttaalla.

Ura [muokkaa]

Saarinen voitti 1965 jäärata-ajon Suomen mestaruuden 250-kuutioisten luokassa. 1969 hän voitti ratamoottoripyöräilyn Suomen mestaruuden 125- ja 250-kuutioisten luokassa. 1970 mestaruus tuli 250-kuutioisissa ja 1971 350-kuutioisissa. 1972 hän voitti sekä 250- että 350-kuutioisten Suomen mestaruuden.

Saarisen ensimmäinen esiintyminen MM-sarjassa tapahtui 1968 Imatran ajoissa. Tuolloin hän sijoittui 125-luokan kilpailussa yhdeksänneksi. Ensimmäinen MM-osakilpailuvoitto tuli 350-kuutioisten luokassa Tšekkoslovakian GP:ssä 1971. Tuon kauden aikana hän voitti myös yhden 250-kuutioisten osakilpailun Espanjassa. Kauden päätteeksi Saarisen pisteet riittivät hopeaan 350-kuutioisissa ja pronssiin 250-kuutioisissa.

Kaudella 1972 Saarinen löi itsensä lopullisesti läpi. Hän saavutti kauden aikana 7 osakilpailuvoittoa ja sijoittui 16 kertaa kolmen joukkoon. 250-kuutioisten maailmanmestaruuden Saarinen varmisti Imatran ajoissa. 350-kuutioisissa tuli jälleen hopeaa.

Kauteen 1973 Saarinen lähti Yamahan tehdaskuljettajana kovin tavoittein. Hänen tavoitteenaan oli tuon kauden aikana voittaa kolmen luokan, 250-, 350- ja 500-kuutioisten, maailmanmestaruus. Tuo suoritus olisi hyvinkin voinut onnistua, sillä kauden loppupisteisiin kussakin sarjassa laskettiin seitsemän kilpailun pisteet. Samana vuonna Saarisesta tuli ensimmäinen eurooppalainen Daytona 200 -ajon voittanut kuljettaja. Kauden 1973 kuudesta ensimmäisestä ajamastaan kilpailusta Saarinen voitti viisi.

Kuolema [muokkaa]

Kauden neljäs kisaviikonloppu oli Monzassa, Italiassa. Tuo kilpailu koitui Saarisen ja italialaisen Renzo Pasolinin kohtaloksi. 250-kuutioisten kilpailu päättyi ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Oikealle kaartuvaan Curva Grande -mutkaan oli edellisen luokan kilpailun jäljiltä jäänyt öljyä, jota järjestäjät eivät vaatimuksista huolimatta olleet suostuneet siivoamaan. Pasolini tuli kurviin toisena ja Saarinen kolmantena. Pasolini kaatui, eikä Saarinen pystynyt väistämään häntä. Näin tapahtui yksi kaikkien aikojen pahimmista moottoripyöräkilpailujen onnettomuuksista. Siinä kaatui yhteensä 12 kuljettajaa. Pasolini ja Saarinen menehtyivät ja Walter Villa loukkaantui vaikeasti.

Kilpailun järjestäjät olivat aluksi kiistäneet radalla olleen öljyä, mutta kilpailijoiden ja paikalla olleiden tunnettujen lehtimiesten lausunnot kumosivat väitteen. Öljyn alkuperäksi kyettiin selvittämään 350-kuutioisten luokassa ajaneen Walter Villan Benelli. Tapauksen jälkeen Villa oli pahasti järkyttynyt eikä kyennyt puhumaan lainkaan, mutta myöhemmin kielsi jyrkästi öljyn vuotamisen.^[1]

Saarisen menetys oli Yamahalle niin kova isku, että se veti tehdastallinsa pois kilparadoilta loppukaudeksi. Lisäksi Monzassa lopetettiin moottoripyöräkilpailut (jotka aloitettiin uudestaan vasta vuonna 1981), kun vain neljäkymmentä päivää Saarisen ja Pasolinin onnettomuuden jälkeen samassa mutkassa menehtyi juniorikilpailussa kolme kilpailijaa.

Saarisen hautakivi Turun hautausmaalla.

Ajotyyli [muokkaa]

Saarisen ajotyyli on vaikuttanut nykyajan MotoGP-kuljettajiin suuresti. Erityisesti hänen aikanaan omaperäisenä pidetty tapansa ajaa mutkissa on yleistynyt.^[2]

Kunnianosoituksia [muokkaa]

Jarno Saarinen valittiin MotoGP Hall of Fameen 18. heinäkuuta 2009.

Italialainen F1-kuljettaja Jarno Trulli on kertonut saaneensa etunimensä Jarno Saarisen mukaan.

Kirjallisuus [muokkaa]

Teronen Arto: Ikuisesti nuori. Jarno Saarista etsimässä. Suomen urheilumuseosäätiö, 2012

Viitteet [muokkaa]

↑ Lindell, Hannu: Monzan muisto ja Jarnon. Tekniikan Maailma, 1974, nro 13, s. 121. Helsinki: Lehtimiehet Oy.
↑ http://www.motogp.com/en/news/2009/Jarno+Saarinen+made+MotoGP+Legend

Aiheesta muualla [muokkaa]

Timo Toivonen: Siistin pojan legenda. Kirja Jarno Saarisesta Kirja-arvostelu teoksesta: Teronen Arto: Ikuisesti nuori. Jarno Saarista etsimässä. Suomen urheilumuseosäätiö, 2012. (Agricolan arvostelujulkaisu, 24.1.2013)
Jarno Saarisen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
Yle Elävä arkisto: Nuori Jarno Saarinen jäi suomalaisen moottoripyöräilyn legendaksi
Juha Kärkkäinen: Saarinen, Jarno (1945–1973) (maksullinen artikkeli) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 3.8.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

250cc-luokan kuljettajien maailmanmestarit

[TM_13.2F1974:_Monzan_muisto-1] Lindell, Hannu: Monzan muisto ja Jarnon. Tekniikan Maailma, 1974, nro 13, s. 121. Helsinki: Lehtimiehet Oy.

[2] ttp://www.motogp.com/en/news/2009/Jarno+Saarinen+made+MotoGP+Legend

[1]

[2]

Jarno Saarinen

Sisällysluettelo

Ura [muokkaa]

Kuolema [muokkaa]

Ajotyyli [muokkaa]

Kunnianosoituksia [muokkaa]

Kirjallisuus [muokkaa]

Viitteet [muokkaa]

Aiheesta muualla [muokkaa]

Navigointivalikko

Henkilökohtaiset työkalut

Nimiavaruudet

Kirjoitusjärjestelmät

Näkymät

Toiminnot

Haku

Valikko

Osallistuminen

Tulosta tai vie

Työkalut

Muilla kielillä