Pesaro

Muinaiset roomalaiset perustivat kaupungin siirtomaakseen nimellä Pisaurum vuonna 184 BC, jolloin se kuului Picenumin territorioon. Picenumin muinaisen kansan asutusta on löydetty Novilarasta. 4. vuosisadalla gallialaiset senonit valloittivat Pohjois-Picenumin, joka oli aiemmin ollut etruskien hallinnassa, joten roomalaisten saapuessa sinne paikalliset asukkaat olivat jo etnisesti sekoittuneita. Silti alueella oli edelleen myös etnisiä gallialaisia, sillä roomalaiset erottivat heidät muun väestön joukosta ja karkottivat heidät maasta.

Rooman vallan aikana Pesarosta, Via Flaminian keskuksesta, tuli tärkeä kauppa- ja käsityökeskittymä. Länsi-Rooman imperiumin hajottua itägootit valloittivat Pesaron ja heidän kuninkaansa Vitiges tuhosi sen vuonna 539 goottisodan aikana. Se jälleenrakennettiin nopeasti viisi vuotta Bysantin uudelleen valtaamisen jälkeen, ja se muodosti niin sanotun Pentapoliksen, joka kuului Ravennan eksarkaattiin. Lombardien ja frankkien invaasioiden jälkeen Pesarosta tuli osa Kirkkovaltiota.

Renessanssin aikana sitä hallitsivat Malatesta (1285-1445), Sforza (1445–1512) ja Della Rovere (1513–1631). Viimeisimpänä mainitun aikaan Pesaro eli kaikkein kukoistavinta aikaansa: lukuisia julkisia ja yksityisiä palatseja rakennettiin ja uusi muuririvi (Mura Roveresche) pystytettiin. Tuolloin se myös valittiin herttuakunnan pääkaupungiksi.

11. syyskuuta 1860 Piemontelaiset joukot valtasivat Pesaron, ja se liitettiin uuteen Italian kuningaskuntaan.

Nähtävyydet [muokkaa]

Herttuan palatsi, jonka Alessandro Sforza rakennutti 15. vuosisadan lopulla. Julkisivulla on veranta, jossa on kuusi kaarikäytävää ja kuusi raskasta pilaria, sekä yläkerta, jossa on viisi vaakunoiden ja köynnösten koristamaa ikkunaa.
Romaaninen katedraalibasilika, joka rakennettiin 5. vuosisadalla myöhäisroomalaisen rakennuksen raunioiden päälle ja omistettiin keskiajalla St. Terencelle. Romaanis-goottilaistyylinen julkisivu on keskeneräinen: siinä on yksinkertainen suippokaarinen portti, jonka yllä on joukko pieniä holvikaaria. Viimeaikainen entisöinti on tuonut esiin sarjan kauniita lattiamosaiikkeja.
Beata Vergine del Carmelon barokkipyhättö (18. vuosisata).
St. Augustine, jossa on hulppea goottiportti.
Massiivinen Rocca Costanza-linna, jonka Costanzo I Sforza 15. vuosisadalla rakennutti, ja jota käytettiin kerran vankilana. Neliömäisessä pohjapiirroksessa on neljä lieriönmuotoista tornia ja leveä kanava.
Gioacchino Rossinin syntymäkoti, joka sijaitsee osoitteessa Via Rossini 34. Siinä on säveltäjälle omistettu museo, josta löytyy manifestejä, kangasmaalauksia, potretteja ja hänen spinettinsä.
15-16. vuosisadan Keisarillinen huvila (Villa Imperiale), joka sijaitsee San Bartolo-kukkulan huipulla. Sen huoneita koristavat kuuluisien taiteilijoiden työt, Bronzino, Francesco Menzocchi, Girolamo Genga ja Raffaellino del Colle mukaan lukien.
17. vuosisadan Mura Rovereschesta (Della Rovere -muurista), joka tuhottiin 20. vuosisadan alussa, on jäljellä vain kaksi porttia, Porta del Ponte ja Porta Rimini.
Kaupunginmuseossa säilytetään huomiota herättävää Giambellinon valmistamaa Pesaron alttarikiveä. Oliveriani-museossa on useita mielenkiintoisia arkeologisia löytöjä.
Adriatic Arena, Italian kolmanneksi suurin sisäurheiluhalli heti Milanon Mediolanum Forumin ja Rooman PalaLottomatican jälkeen.

Kulttuuri [muokkaa]

Oopperasäveltäjä Gioacchino Rossini syntyi Pesarossa vuonna 1792, minkä vuoksi Pesarossa on vietetty Rossinin oopperafestivaaleja aina kesäisin vuodesta 1980 lähtien.
Pesaron elokuvafestivaalit (Mostra Internazionale del Nuovo Cinema) on pidetty Pesarossa vuosittain vuodesta 1965 lähtien.^[1]
Pesarossa järjestetään Victoria Libertas -koripallojoukkueen kotiottelu, joka tunnetaan Euroopassa paremmin nimellä Scavolini Pesaro.