Suomen paini
Paini on Suomen urheiluhistorian menestyksekkäimpiä lajeja.[1] Paini on ollut miesten välisenä vapaamuotoisena voimainkoetuksena tuttu suomalaisille jo kauan,[2] mutta urheilulajina se saapui Suomeen 1800-luvun lopulla.[1] Saksassa lajiin tutustunut Emil Karlsson perusti Helsingin Atleettiklubin (HAK) voimailu-urheilun erikoisseuraksi vuonna 1891.[1] Suomalaisten paini-innostusta kasvattivat maassa vieraillut puolalainen Władysław Pytlasiński ja ensimmäisiin suomalaisiin painimestareihin lukeutunut Carl Allén.[3] HAK järjesti ensimmäiset Suomen-mestaruuskilpailut 1898. Jo seuraavalla vuosikymmenellä suomalaiset alkoivat menestyä ulkomailla, ja Verner Weckman voitti olympiakultaa ensin Ateenan väliolympialaisissa 1906 ja sitten Lontoon kesäolympialaisissa 1908.[4]
Paini kuului Suomessa aluksi vuonna 1906 perustetun Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton suoraan alaisuuteen monien muiden lajien tavoin kunnes vuonna 1931 perustettiin Suomen Painiliitto. Myös vuonna 1919 perustetun Työväen Urheiluliiton toiminnassa paini on ollut tärkeässä roolissa.[5]
Suomalaispainijat ovat voittaneet virallisissa olympialaisissa 26 kultamitalia sekä yhteensä 83 mitalia.[6] Erityisesti 1920-luvulla suomalaiset hallitsivat kreikkalais-roomalaisen painin kilpailuja mutta menestyivät myös vapaapainissa. Kaksinkertaisia olympiavoittajia virallisissa olympialaisissa ovat Emil Väre, Kalle Anttila, Oskar Friman, Väinö Kokkinen ja Kustaa Pihlajamäki. Kultamitaleista kuusi on toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta, viimeisin Jouko Salomäen vuonna 1984 voittama.[7] Suomalaiset voittivat useita maailmanmestaruuksia ennen kuin maailmanmestaruuskilpailujen järjestäminen keskeytettiin vuoden 1922 kisojen jälkeen lähes 30 vuodeksi.[8] Menestys kuitenkin jatkui Euroopan-mestaruuskilpailuissa.[9] Toisen maailmansodan jälkeen suomalaiset ovat voittaneet kahdeksan maailmanmestaruutta. Viimeisin miesten maailmanmestari on Marko Yli-Hannuksela vuodelta 1997. Naisten paini nousi 2000-luvulla olympialaistenkin ohjelmaan ja Petra Olli voitti maailmanmestaruuden vuonna 2018.[10]
Vuoden 1952 Helsingin olympialaisten painikilpailujen lisäksi Suomessa on järjestetty kreikkalais-roomalaisen painin maailmanmestaruuskilpailut Helsingissä vuosina 1911 ja 1921 sekä Tampereella vuosina 1965 ja 1994. Vapaapainin maailmanmestaruuskilpailut käytiin Helsingissä vuonna 1951. Euroopan-mestaruuksista Suomessa on painittu useaan kertaan, ja isäntäkaupunkeja ovat olleet Helsingin ja Tampereen lisäksi Oulu, Kouvola, Seinäjoki ja Vantaa.[11][12] Vuosittain Suomessa järjestettäviä kansainvälisiä turnauksia ovat Herman Kare -turnaus Kouvolassa ja Arvo Haavisto -turnaus Ilmajoella sekä aiemmin Vantaan painicup.[13][14]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kanerva, Juha & Tikander, Vesa: Urheilulajien synty, s. 276. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2012. ISBN 978-951-851-345-5.
- ↑ Suomela, Klaus U.: Suomen urheilun historia, I osa, s. 56–60. Helsinki: Kustannusosakeyhtio Kivi, 1944.
- ↑ Kanerva, Juha & Tikander, Vesa: Urheilulajien synty, s. 276–277. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2012. ISBN 978-951-851-345-5.
- ↑ Kanerva, Juha & Tikander, Vesa: Urheilulajien synty, s. 277. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2012. ISBN 978-951-851-345-5.
- ↑ Kanerva, Juha & Tikander, Vesa: Urheilulajien synty, s. 279. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2012. ISBN 978-951-851-345-5.
- ↑ Suomalaisten painijoiden saavutukset kansainvälisissä arvokilpailuissa kautta-aikojen alkaen vuodesta 1905 (pdf) 4.11.2019. Suomen Painiliitto. Viitattu 30.4.2020.
- ↑ Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja, s. 482–484. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- ↑ Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja, s. 484–489. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- ↑ Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja, s. 495–496. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 40, s. 173. Urheilumuseo, 2019. ISBN 978-952-6644-14-1.
- ↑ Kanerva, Juha & Tikander, Vesa: Urheilulajien synty, s. 278–279. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2012. ISBN 978-951-851-345-5.
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 36, s. 88, 256. Suomen Urheilumuseo, 2015. ISBN 978-952-6644-06-6.
- ↑ Ahlroth, Tapio: Jos Herman Kare -turnaus ei olisi enää kansainvälinen, koko perinteikäs painitapahtuma kuolisi pois — Kouvolassa järjestetään vuosittain kaksi kansainvälistä urheilukilpailua Kouvolan Sanomat. 10.1.2020. Viitattu 30.4.2020.
- ↑ Sokka, Susanna: Vantaalla painitaan puhtaasti olympiapaikoista 2012. SUEK. Viitattu 30.4.2020. [vanhentunut linkki]