Paini kesäolympialaisissa 1952
Vuoden 1952 kesäolympialaisten painissa kilpailtiin kahdeksassa sarjassa sekä kreikkalais-roomalaisessa että vapaapainissa. Paini oli mukana kisalajina yhdettätoista kertaa ja sarjat olivat vain miehille.
Vapaapainiin osallistui 143 kilpailijaa 29 maasta ja kreikkalais-roomalaiseen painiin 121 painijaa 24 maasta. Molempiin lajeihin osallistui 20 urheilijaa. Ottelut käytiin Messuhallissa (nykyinen Töölön kisahalli. Vapaapainin alkukamppailut oli pienemmässä Messuhalli II:sessa ja jatkokamppailut suuremmasa Messuhalli I:sessa, jossa käytiin kaikki kreikkalais-roomalaisen painin otteluista. Vapaapainissa kisailtiin 20.–23. heinäkuuta ja kreikkalais-roomalaisessa painissa 24.–27. heinäkuuta.[1]
Kilpailutapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kreikkalais-roomalainen paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kärpässarjan ratkaisevassa ottelussa painivat neuvostoliittolainen Boris Gurevitš ja italialainen Ignazio Fabra. Kamppailu oli tasainen ja vasta viime minuuttien aikana Gurevitš nousi niskan päälle ja voitti kultamitalin.[2] Hopeaa saanut kuuromykkä Fabra oli tiputtanut mitaleilta ruotsalaisen maailmanmestarin Bengt Johanssonin.[3] Kääpiösarjassa kärkikolmikko oli Imre Hódos Unkarista, Zakaria Chihab Libanonista ja Artjom Terjan Neuvostoliitosta. Hódos voitti Chihabin, joka kaatoi Terjanin, joka puolestaan kukisti Hódosin.[2] Terjan voitti Hódosin 3–0, mutta hävittyään Chihabille hän jäi pronssille, ja Hódos voitti olympiakultaa.[3]
Neuvostoliiton Jakov Punkin oli omaa luokkaansa höyhensarjassa.[2] Hän selätti hopeaa voittaneen Unkarin Imre Polyákin minuutissa ja 26 sekunnissa ja pronssia saaneen Egyptin Abdel Al-Rashidin kolmessa minuutissa ja 28 sekunnissa. Vain Libanonin Safi Taha pysyi kehässä täyden kamppailun verran.[3] Kevyessä sarjassa neuvostoliittolainen Šazam Safin voitti mestaruuden ratkaisseen kamppailun Ruotsin Gustav Freijtä tuomariäänin. Tasainen ottelu ratkesi siihen, että Safin oli hyökkäävämpi ja miellytti näin tuomareita enemmän. Freij oli Lontoon kisojen olympiavoittaja.[4]
Välisarjassa kaksi parasta painijaa oli jälleen samat kuin neljä vuotta aiemmin, mutta tällä kertaa käänteisessä järjestyksessä. Lontoossa kultaa voittanut ruotsalainen Gösta Andersson joutui tyytymään tällä kertaa hopeaan, kun unkarilainen Miklós Szilvási voitti Andersson ratkaisuottelussa tuomariäänin 2–1. Keskisarjassa nähtiin ainoa kultamitalinsa uusinut painija, sillä Lontoon ykkönen Ruotsia edustanut Axel Grönberg oli paras Helsingissäkin. Hopealle nousi suomalainen Kalervo Rauhala, joka hävisi ensimmäisen ottelunsa juuri Grönbergiä vastaan, mutta voitti tämän jälkeen kaikki loput ottelunsa.[5]
Raskaassa keskisarjassa Lontoon voittaja Ruotsin Karl-Erik Nilsson jäi pronssille, kun hävisi Suomen Kelpo Gröndahlille sekä Neuvostoliiton Šalva Tšihladzelle. Lontoossa hopealle saanut Gröndahl kirkasti mitalinsa kultaiseksi, kun kaatoi neuvostoliittolaisen kilpakumppaninsa tuomariäänin 2–1. Raskaassa sarjassa nähtiin kisojen ylivoimaisin painija. Neuvostoliittoa edustanut Johannes Kotkas voitti kaikki neljä kamppailuaan 13:34 minuutin yhteisajalla.[5]
Vapaapaini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kärpässarjassa Turkin Hasan Gemici voitti kultaa, vaikka oli hävinnyt Iranin Mahmoud Mollaghasemi. Tämä puolestaan hävisi Japanin Yūshū Kitanolle ja jäi pronssille. Kitanon kukistamalla Gemici nousi mestaruuteen ja Kitano voitti hopeaa. Kääpiösarjassa japanilainen Shōhachi Ishii voitti maalleen ensimmäisen painin olympiakullan. Hän oli selvästi sarjansa taitavin painija.[1]
Bayram Şit Turkista oli höyhensarjassa ylivoimainen kultamitalisti, sillä hän voitti jokaisen ottelunsa selätykseen tai selvään pistevoittoon[1]. Yhdysvaltalainen Jay Thomas Evans esitti kevyessä sarjassa taitavinta painia. Tämä ei kuitenkaan riittänyt olympiakultaan, jonka voitti ruotsalainen Olle Anderberg. Lontoon hopeamitalisti Anderberg kaatoi Evansin mestaruuden ratkaisseessa ottelussa 2–1 voimansa ja paremman taktiikkaansa ansiosta.[6]
Ruotsalainen Per Berlin voitti yhdysvaltalaisen William Smith viidennellä kierroksella puhtaasti 3–0. Ottelusta väsyneenä Berlin hävisi kuitenkin seuraavan kamppailunsa iranilaiselle Abdullah Modjtabavi. Smith onnistui voittamaan Modjtabavin ja voitti kultaa ennen Berliniä.[2] Keskisarjassa nähtiin yllätys heti ensimmäisellä kierroksella, kun Ruotsin Bengt Lindblad voitti Neuvostoliiton vahvan David Tsimakuridzen tuomariäänin[2]. Tämän jälkeen Lindbladin ottelut eivät sujuneet enää yhtä hyvin ja hän jäi tilastoissa kahdeksanneksi[7]. Tsimakuridze puolestaan voitti loput kamppailunsa ja otti olympiakultaa. Hopeaa voitti Iranin Gholam Reza Takhti, kun ratkaisukamppailussa Unkarin György Gurics joutui luovuttamaan polvivamman takia.[2]
Yhdysvaltain Henry Wittenberg aloitti raskaassa keskisarjassa vakuuttavasti kaksi ensimmäistä vastustajaansa nopeasti. Kolmannella kierroksella Ruotsin Viking Palm oli kuitenkin liian kova ja Wittenberg joutui lopulta tyytymään hopeaa. Palm voitti loput ottelunsa tuomariäänin ja voitti kultaa. Raskaassa sarjassa voima ratkaisi olympiakullan kohtalon. Arsen Mekokišvili Neuvostoliitosta painoi 130 kiloa. Ratkaisukamppailussa hän voitti 36 kiloa kevyemmän taktisen Bertil Antonssonin Ruotsista 2–1. Antonsson sai kuitenkin hopeaa.[2]
Mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kreikkalais-roomalainen paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vapaapaini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tilastojen lähde: [8]
Mitalitaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Maa | Kultaa | Hopeaa | Pronssia | Yhteensä |
|---|---|---|---|---|---|
| 1 |  Neuvostoliitto |
6 | 2 | 2 | 10 |
| 2 |  Ruotsi |
3 | 4 | 1 | 8 |
| 3 | .svg){kind=small} Unkari |
2 | 1 | 1 | 4 |
| 4 |  Turkki |
2 | 0 | 1 | 3 |
| 5 |  Yhdysvallat |
1 | 2 | 1 | 4 |
| 6 |  Suomi |
1 | 1 | 2 | 4 |
| 7 |  Japani |
1 | 1 | 0 | 2 |
| 8 |  Iran |
0 | 2 | 3 | 5 |
| 9 |  Libanon |
0 | 1 | 1 | 2 |
 Tšekkoslovakia |
0 | 1 | 1 | 2 | |
| 11 |  Italia |
0 | 1 | 0 | 1 |
| 12 | .svg){kind=small} Egypti |
0 | 0 | 1 | 1 |
 Intia |
0 | 0 | 1 | 1 | |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
0 | 0 | 1 | 1 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
- Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad. Porvoo: WSOY, 1955. Official Olympic Reports (pdf). (englanniksi)
- Wickström, Mika: Helsinki 1952. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2002. ISBN 951-97773-8-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 346
- ↑ a b c d e f g Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 347
- ↑ a b c Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 159.
- ↑ Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 347-348.
- ↑ a b Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 348.
- ↑ Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 346-347
- ↑ Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 160
- ↑ Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 174-175
Ammunta | Jalkapallo | Koripallo | Käsipallo (Näytöslaji) | Maahockey | Melonta | Miekkailu | Nykyaikainen viisiottelu | Nyrkkeily | Paini | Painonnosto | Pesäpallo (Näytöslaji) | Purjehdus | Pyöräily | Ratsastus | Soutu | Uimahypyt | Uinti | Vesipallo | Voimistelu | Yleisurheilu