Painonnosto kesäolympialaisissa 1952

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Painonnosto järjestettiin Helsingin olympialaisissa 1952 yhdeksättä kertaa. Mukana oli seitsemän painoluokkaa, jotka olivat vain miehille.

Painonnostossa piti alkujaan olla vain kuusi painoluokkaa, mutta uusi kevyt raskassarja nosti painoluokkien määrän seitsemään. Raskaansarjan painoraja muuttui yli 82,5 kilogrammasta yli 90 kilogrammaan. Uuden painoluokan lisäys tuli niin myöhään, ettei kisaohjelmaa enää ehditty muuttamaan. Painnonnostokilpailut käytiin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kolmessa päivässä 25.27. heinäkuuta Messuhallissa (nykyinen Töölön kisahalli).[1]

Kilpailijoita painonnostoon oli ilmoittautunut 141 kaikkiaan 41 valtiosta. Taso oli aiempiin olympialaisiin verrattuna kova. Maailmanennätyksiä tehtiin viisi ja olympiaennätyksiä yksitoista. Suurin osa mitaleista meni odotetusti Yhdysvaltoihin ja Neuvostoliittoon.[1]

Kilpailutapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kääpiösarjassa punnerruksen aloitti vahviten Iranin Ali Mirzai tehden viiden kilogramman eron seuraaviin. Tempauksessa Neuvostoliiton Ivan Udodov teki uuden olympiaennätyksen nostaen 97,5 kilogrammaa. Ennen työntöä Mirzai ja Udodov jakoivat kärkisijan.[1] Udodov teki uuden olympiaennätyksen myös työnnössä ja yhteispisteissä[2]. Mirzai ei onnistunut työnnössä ja putosi yhteispisteissä kolmanneksi. Hänet ohitti maanmies Mahmoud Namdjou, jolla oli vielä viimeisellä työnnöllään nousta kultamitaistiksi, mutta ei onnistunut nostamaan 132,5 kilogrammaa.[1] Höyhensarjan aloitti vahvimmin Filippiinien Rodrigo del Rosario, joka sivusi maailmanennätystä (105 kg) punnerruksessa. Hän ei kuitenkaan pärjännyt tempauksessa eikä työnnössä ja putosi yhteispisteissä neljänneksi. Tempauksen jälkeen del Rosarion ohittivat neuvostoliittolaiset Rafael Tšimiškjan ja Nikolai Saksonov, jotka olivat lisäksi omaa luokkaansa työnnössä. Tšimiškjanin yhteistulos 337,5 kilogrammaa oli myös uusi maailmaennätys. Saksonov sijoittui hopealle ja pronssille Trinidad ja Tobagon Rodney Wilkes, joka oli Lontoossa hopealla.[3]

Yhdysvaltain Tommy Kono hallitsi ylivoimaisesti kevyttä sarjaa. Vielä punnerruksessa viisi kilpailijaa oli hänen kanssa tasoissa, mutta tempauksessa Kono nosti uuden maailmanennätyksen (117,5 kg) ja jätti muut jälkeensä. Toisesta sijasta taisteli ennen työntöä kuusi kilpailijaa. Työnnössä parhaan tuloksen tehnyt Neuvostoliiton Jevgeni Lopatin nousi hopealle. Pronssille jäänyt Australian Verne Barberis oli Lopatinin kanssa tasapisteissä, mutta hävisi tälle 350 grammaa painavampana. Keskisarjan suosikki yhdysvaltalainen Peter George voitti kultaa, vaikka ei punnerruksessa pärjännytkään. Työnnössä Lontoon kisojen hopeamitalisti George nosti uuden olympiaennätyksen ja varmisti kultamitalinsa. Sijoitustaan kohensi myös kanadalainen Gérard Gratton, joka nousi neljän vuoden takaiselta viidenneltä sijalta hopealle. Toisen olympiapronssinsa voitti eteläkorealainen Kim Sung-jip, joka voitti egyptiläisen Ismail Ragabin punnituksessa.[3]

Raskaassa keskisarjassa Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton nostajat taistelivat mitaleista, mikä johti useisiin vastalauseisiin ja muutamiin tuomareiden vaihtamisiin[4]. Lontoon voittaja Stanley Stanczyk Yhdysvalloissa taisteli tasaisesti neuvostoliittolaisten Trofim Lomakinin ja Arkadi Vorobjovin kanssa. Ennen työntöä Stanczyk johti. Hän kuitenkin jäi työnnössä 160 kilogrammaan, kun Lomakin nosti viisi kilogrammaa enemmän, ja ohitti hänet. Vorobjovin vahvin laji oli tempaus, jossa hän oli kuitenkin jäänyt Helsingissä selvästi maailmanennästyksestää, mikä pudotti Vorobjovin yhteistuloksissa kolmanneksi. Uudessa kevyessä raskaassa sarjassa Yhdysvaltain Norbert Schemansky oli ylivoimainen. Hän oli jo neljä vuotta aiemmin Lontoossa ollut raskaassa sarjassa toinen, mutta oli nyt kevyemmässä sarjassa selvä voittaja.[3] Vielä punnerruksessa Schemansky hävisi neuvostoliittolaiselle Grigori Novakille 12,5 kilogrammalla, mutta tempauksen ja työnnän hän aloitti vasta muiden lopetettua. Schemansky teki uudet maailmanennätykset sekä tempauksessa että yhteistulossa, jossa vanha ennätys parani 17,5 kilogrammalla.[4]

John Davis jatkoi raskaassa sarjassa voittojaan. Hän ei ollut hävinnyt ennen olympialaisia 14 vuoteen, eikä hävinnyt nytkään.[4] Argentiinalainen Humberto Selvetti haastoi Davisin punnerruksessa, jossa he jakoivat voiton ja olympiaennätyksen. Tempauksessa Selvetti jäi Davisista 25 kilogrammaa, kun Davis rikkoi jälleen olympiaennätyksen. Davis oli lopputuloksissa selvä voittaja ja hänen kokonaistuloksensakin oli uusi olympiaennätys. Selvetti putosi lopulta kolmanneksi, kun Jim Bradford ohitti hänet ja varmisti Yhdysvalloille kaksoisvoiton.[3]

Mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji: Kultaa: Hopeaa: Pronssia:
kääpiösarja (56 kg) Ivan Udodov
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
315,0 Mahmoud Namdjou
Flag of Iran (1925).svg Iran
307,5 Ali Mirzai
Flag of Iran (1925).svg Iran
300,0
höyhensarja (60 kg) Rafael Tšimiškjan
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
337,5 Nikolai Saksonov
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
332,5 Rodney Wilkes
Trinidad colonial 1889-1958.gif Trinidad
322,5
kevyt sarja (67,5 kg) Tommy Kono
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
362,5 Jevgeni Lopatin
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
350,0 Verdi Barberis
Australian lippu Australia
350,0
keskisarja (75 kg) Peter George
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
400,0 Gérard Gratton
Kanada
390,0 Kim Sung-jip
Etelä-Korea
382,5
raskas keskisarja (82,5) Trofim Lomakin
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
417,5 Stanley Stanczyk
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
415,0 Arkadi Vorobjov
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
407,5
kevyt raskassarja (90 kg) Norbert Schemansky
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
445,0 Grigori Novak
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
410,0 Lennox Kilgour
Trinidad colonial 1889-1958.gif Trinidad
402,5
raskassarja (yli 90 kg) John Davis
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
460,0 Jim Bradford
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
437,5 Humberto Selvetti
Argentiinan lippu Argentiina
432,5

[5]

Mitalitaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitus Maa Kulta Hopea Pronssi Yhteensä
1 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 4 2 0 6
2 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 3 3 1 7
3 Flag of Iran (1925).svg Iran 0 1 1 2
4 Kanada 0 1 0 1
5 Trinidad colonial 1889-1958.gif Trinidad 0 0 2 2
6 Argentiinan lippu Argentiina 0 0 1 1
Australian lippu Australia 0 0 1 1
Etelä-Korea 0 0 1 1

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. Porvoo: WSOY, 1996. 951-0-21072-2.
  • Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad. Porvoo: WSOY, 1955. Official Olympic Reports (pdf). (englanniksi)
  • Wickström, Mika: Helsinki 1952. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2002. 951-97773-8-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s.382
  2. Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s.385
  3. a b c d Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s.383
  4. a b c Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s.162
  5. Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 181